Tämäkin bloggaus kai pitäisi aloittaa anteeksipyynnöllä pitkästä kirjoitustauosta, mutta taidanpa vaan tyytyä toteamaan, että puoleenväliin kestävää pahoinvointia pahempaa on vain raskausnärästys... kumpikaan vaivoista ei onneksi ole vaarallinen sen enempää äidille kuin vatsassa myllertäjällekään, mutta äidin ne saavat kyllä polvilleen - tai tässä tapauksessa sängyn pohjille itkemään kivusta. Se siitä...
Kirjojakaan en ole pahemmin tässä viime viikkoina lukenut, mutta pari sentään on tullut kahlattua läpi. Ennen joulua jo sain loppuun Hannu Mäkelän "Mestarin". Aivan kuten ensimmäiselläkin lukukerralla jo vuosia sitten, kirjan teksti sai minut lumoihinsa heti ensimmäiseltä sivulta lähtien ja piti otteessaan viimeiselle riville saakka. Kyllä Eino Leino on sitten ollut mielenkiintoinen mies.
Tarina kulkee päähenkilön itsensä kertomana. Mäkelän kieli tuntuu jotenkin tuovan tuon aikakauden lähelle ja todeksi, vaikken tietysti tiedäkään, puhuivatko ihmiset mitenkään samalla tavalla (tai kirjoittivatko edes). Runollinen tempo ja poljento sopivat erityisen hyvin runoilijasta kertovaan elämänkertaan. Pääsemme seuraamaan Leinon elämää lapsuudesta alkaen - siitä miten hän kulki veljien jalanjälkiä koulusta maailmalle ja äidin kuolema heitti pojan tuuliajolle. Suuntaa ei sitten elämälle tuntunutkaan enää löytyvän - naisia riitti, samoin kuin ammatillisia menestyksiä ja tappioita. Ainoana johtotähtinään Leinolla olivat vapaus ja kirjoittaminen. Oikea runoilijan stereotypia siis, mutta silti kovasti mielenkiintoinen.
Kirja siis kuuluu sarjaan nautittavat lukukokemukset. Tähän kannattaa palata useampaankin kertaan.
Lopuksi vielä...
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE !
Hyvää ja hyvävointista uutta vuotta, toivottavasti olosi pian helpottaa!
VastaaPoistaKiitos arviosta. Olen lukenut Mestarin joskus, mutta en oikein enää muista sitä. Tästä kirjoituksestasi tuli oikein tarve lukea se uudestaan. :) Ainakin aion palata Mäkelän Kivi-romaanin pariin. Sehän jäi minulla syksyllä kesken heti alkuunsa, ja asia jäi vähän vaivaamaan. Olin varma, että vika oli minussa, eikä kirjassa, Mäkelä on taitava kirjoittaja ja suomalaiset kirjailijat ovat aina kiinnostava aihe!
Kiitos Jenni - kyllä tämä tästä... enää 16 viikkoa jäljellä...
VastaaPoistaMestari on ihan omanlaisensa kirja. Ainakin minä jäin koukkuun nimenomaan sen kieleen.