Pitäisi ehkä lukea Olemisen sietämätön keveys ja muitakin Kunderan kirjoja (Pila jne.) uudelleen. Tuolla ne hyllyssä odottavat. Samalla pääsisi (joutuisi?) nostalgiamatkalle omiin teinivuosiin. Muistikuvat nosti tällä kertaa mieleen Kunderan kirja Romaanin taide, joka kulkeutui lukulistalleni aiemmin lukemieni kirjoittamista pohtivien teosten suosituksena. Romaanin taide on julkaistu 80-luvulla. Vuosi(kymment)en tauon jälkeen on käsiini näköjään kulkeutunut jo parikin tuohon aikakauteen osuvaa kirjaa. Edellinen oli Juha Tantun kirja Ranskasta, nyt Kafkaa ja romaanin tai romaanikirjailijan olemusta pohtiva Kundera.
Universumin pilailua ennemminkin kuin sattumaa lienee, että tuon ajan kirjoja osuu käsiin näin juuri syksyn korvilla. Tuntuu, että teini-iässä oli aina syksy. Ensimmäiset kylmät aamut kirpaisivat poskia, ilmassa tuoksuivat omenat ja hengittäessä höyrysi. Mielessä myllersivät tunnelmat luetuista kirjoista, joista joidenkin kavereiden kanssa keskusteltiin. Toisia ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Tummat sävyt ja "taiteellisuus" saivat nuorison huokailemaan. Kaipasimme jotain,. Koimme nostalgiaa tulevaan? Ehkä kirjat toivat tuntemuksiimme maailman painon etuoikeutetun helpossa elämässämme. Myöhemminkin olen lukenut Kunderan kirjoja, mutta mikään ei ole osunut ihan samalla tavalla kuin tuo ensimmäinen.
Romaanin taide koostuu esseistä, haastatteluista ja onpa joukossa palkintopuhekin. Osa meni iloisesti ohi, kun en kommentoituja kirjoja tuntenut. Kafkaa käsittelevä osuus oli ehkä mielenkiintoisin, tai ennemminkin se käsitteli kafkamaisuutta. Kaikkihan me tunnistamme termin "kafkamainen", mutta kuinka moni meistä oikeasti on lukenut Kafkan kirjoja ja ymmärtää viittauksen ja sen taustaa ? En minä ainakaan. Kafka on ollut lukulistallani vuosikymmeniä. Ehkä nyt pitäisi tarttua. Jonkun kerran olen jo Kafkan matkapäiväkirjaa kirjakaupassa sormeillutkin, mutta eihän se tietysti ole sama kuin romaaninsa.
Joka tapauksessa, seuraava kappale jotenkin herätti. Tuo on kirjoitettu jotain 30v sitten, mutta ei tarvitse kuin katsoa uutisia, niin kummasti kaikuu...
"Totalitaariset valtiot, jotka ovat mainittujen tehokeskittymiä, ovat tuoneet näkyviin Kafkan romaanien kosketuskohdat tosielämään. Mutta jos lännessä tällaisia yhteyksiä ei nähdä, se ei johdu ainoastaan siitä, että ns. demokraattinen yhteiskunta on vähemmän kafkamainen kuin nykypäivän (1980-luku toim.huom) Praha. Yskoakseni se johtuu myös siitä, että täällä todellisuuden taju on kohtalokkaasti heikkenemässä" (Milan Kundera : Romaanin taide s.112)
Vai mitä tuumitte ?
Tavallaan Romaanin taide toi mieleeni myös Ville-Juhani Sutisen Reunamerkintöjä teoksen. Siinä oli samanlaista menneen nostalgiaa ja myös historian julmien sattumien ironiaa. Kuvatut kirjailijat eivät ole samoja, mutta samalla tavalla he ovat kirjoittaneet ylös joko kadonnutta idylliä tai sitten sen tilalle tullutta mekanismia, jonka keskellä ihminen kadottaa itsensä (ja itsenäisyytensä / tahtonsa). Kunderan ajatukset kotimaansa poliittisen tilanteen osalta eivät tainneet olla salaisuus, mutta kirjassa oli mielenkiintoista pohdintaa myös siitä, miten kirjailijan tulee ensisijaisesti kuvata henkilöhahmojensa ajatuksia, ei omiaan. Tosin hän välillä myönsi itsekin tulleensa etualalle julistamaan mielipiteitään, vaikka useimmiten verhosi ne vaikeammin tulkittaviksi henkilöidensä ristiriitojen kautta.
Ajatuksia herättävä kirja. Sellainenkin tosin juolahti mieleen, että ehkä nämä vanhemmat kirjat ovat viime aikoina erityisesti tuntuneet kiinnostavilta, koska itse noita aikoja eläneenä (ja uutisia katsoneena) saa perspektiiviä tarkasteluun ja huomaa aivan uusia kuvioita. Ehkä siksikin voisi olla hyvä lukea Olemisen sietämätön keveys uudelleen. Lukisin sen varmasti eri tavoin ja siitä tulisi minulle aivan uusi teos.
Olen ollut huomaavivani, että vanhemmat kirjat tuntuvat uutuuksiin verrattuina jotenkin syvemmiltä, toisaalta myös vähemmän kikkailevilta kerronnaltaan. Ehkä se on vain perspektiiviharha.
VastaaPoistaTai sitten ennen vain kaikki oli paremmin ?
PoistaEi vaiskaan, leikki leikkinä. Olen kyllä ollut huomaavinani samaa kirjoista suuren osan kohdalla, mutta löytyy niitä helmiäkin.
Olen lukenut tästä romaanista jonkin verran enkä ole päässyt lopputulokseen sen suhteen aionko tämän joskus lukea. Joku (muistaakseni Goodreadsissa) kommentoi, että kirjassa nimillä ei sinänsä ole merkitystä, vaan kyseessä on kolme vaihtoehtoista “kohtaloa”, jotka olisivat voineet toteutua minkä nimisinä tahansa.
VastaaPoistaJään ehkäilemään tämän lukemista. Sinänsä perhesuhteet kiinnostaa ja se, miten lapsuuden kasvuympäristö muokkaa ihmistä, mutta tämä kirjan konsepti arveluttaa.
Hmmm - kuulostaa tuo kommentti kohdistuvan kirjaan Nimet. Ihana arvoitus kuitenkin, johon tiesin vastauksen ihan vain siksi, että juuri luin kirjasta Jonnan blogista :-)
PoistaApua, kommenttien kanssa on ollut melkoista sählinkiä ja talletin kommentit Wordiin, ettei tarvitse sataa kertaa samaa asiaa kirjoittaa. Nyt taisin kopsata sinulle Jonnan blogiin tarkoitetun kommentin :D
PoistaMilan Kunderasta pohdiskelin, että sitä tuli itsekin luettua nuorempana. Siis lähinnä mainitut Pila ja Olemisen sietämätön keveys. En niistä enää muista mitään ja olen joskus miettinyt pitäisikö lukea ne uudelleen, mutta aika harvoin otan mitään uusintalukuun, kun lukemattomiakin kirjoja on niin paljon, että ei malta. Voisi kyllä olla kiintoisaa tietää, miten nyt kokisi sellaiset kirjat, jotka on teiniaikoina lukenut. Varmaan aika erilaisia tulkintoja tulisi tehtyä.
Hih, arvasin, että jotain tuollaista oli käynyt. Ei haittaa, minulla oli tosi kivaa, kun koitin arvailla kommentin kohdetta :-)
PoistaMinäkin luen todella harvoja kirjoja uudelleen. Uutta luettavaa on niin loputtomasti. Jotenkin olen kuitenkin viehättynyt ajatuksesta lukea nuoruuden suosikkeja uudelleen. Pakkohan ajattelun on olla muuttunut vuosikymmenten aikana ?
Olen lukenut tämän (tai tätä) joskus aikoinaan. Samoin tuota Sutista. Kun ei joitakin kirjailijoita tunne ollenkaan, tulee hieman sivistymätön olo.
VastaaPoistaHeh, tunnistan tunteen. Sitten taas vastaavasti, kun on jotain lukenut (harvoin) tulee kauhean ylpeä olo.
PoistaSiitä kai suuret kirjat tunnistaa, että vaikka ajat muuttuvat, silti niissä säilyy jotakin tunnistettavaa eri aikakausina. Olin sen verran pieni 80-luvulla, että muistikuvani ovat pistemäisiä, eivätkä oikeastaan yllä yhteiskunnallisiin asioihin. Jokin tietty tunnelma, ihan erilainen ja vaikeasti määriteltävä, kun sitten 90-luvun puolella, muistikuviin kyllä liittyy.
VastaaPoistaViime aikoina on tullut useinkin mietittyä, että ihan varmasti ennen oli kaikki paremmin. Ehkä juuri sen vuoksi pitäisi lukea vaikkapa jotain kasarilta. Olemisen sietämätön keveys on lukematta, siihen pitäisi tarttua.
VastaaPoistaOlemisen sietämätön keveys oli aikoinaan todella vaikuttava, mutta varmasti nyt siitä ymmärtäisi enemmän tai ainakin eri asioita. Suosittelen sinulle Riikka Pulkkisen uutta Pienet joutsenet, sillä siinä ollaan 1980-luvun lopussa, jolloin maailman politiikassa tapahtui uskomattomia asioita.
VastaaPoista