Itsepäisessä kylmään veteen laskeutumisessa tuntuu olevan myös jotain kovin suomalaista. Kollegat töissä pyörittelevät videopuheluissa silmiään: "Hulluja nuo suomalaiset". Kuitenkin tiedän talvi-uintia harrastettavan myös Atlantin rannalla. Jää tietysti puuttuu, mutta ei sitä nyt vielä täälläkään näy.
Kuuluuko identiteettiini siis olla hullu suomalainen ? Ehkä. Olisikin ensimmäinen vuosi, kun saan itseni kylmään veteen elokuuta pidemmälle. Olenko muuttunut iän myötä hullummaksi ? Varmasti.
Jotenkin on lukulistalleni tänä kesänä päätynyt kaksikin ranskalaisuutta ja identiteettiä pohtivaa kirjaa. Juha Tantun kirja Ranskalaisia pastilleja vei 80-luvulle ja nosti mieleeni kummallisia takaumia omilta ensimmäisiltä matkoilta Ranskaan. Kira Poutasen uutuus Pariisi-koodi:Paperisotaa & poskisuudelmia ranskalaisittain kuvaa Pariisissa pitkään asuneen ulkosuomalaisen identiteettiä kahden kulttuurin välissä. Mikä shokeeraa, mihin tottuu, mikä muuttuu ja muuttaa. Millaisia kokemuksia ovat terrori-iskun lähelle joutuminen ja koronaeristys suurkaupungissa?
Poutanen kuvaa hyvin jakautunutta olotilaa. On mahdollista olla kotona ja samalla kaukana kotoa. Käänteisesti mietin, miten ranskalainen kokee Suomessa asumisen. Kieli on vielä hankalampaa, välittömyyteen ja vilkkaaseen keskusteluun tottunut joutuu oppimaan elämään taukojen ja hiljaisuuksien kanssa. Samalla voi tutustua suomalaiseen kohteliaisuuteen, joka on lämpimämpää kuin Ranskassa. Olen vuosien varrella käyttänyt termiä "la politesse du coeur" - sydämen kohteliaisuus. Me käytämme ehkä vähemmän sanoja, mutta useimmiten tarkoitamme, mitä sanomme.
Pariisi-koodi antaa erilaisen kuvan Ranskasta kuin turistioppaat, mutta jotenkin kaikki peruskliseet löytyvät luvuista, vai olenko kuitenkin liian lähellä ? Jos ei ole ranskalaiseen kulttuuriin muuta kosketuspintaa kuin turistimatkat ja media, päästää kirja lähemmäs. Sitä paitsi, eivätkö kliseet ole kliseitä juuri siksi, että ne ovat niin kovin totta ?
Pariisi-koodi ei kuitenkaan ole pelkästään kurkistusikkuna ranskalaiseen elämäntapaan. Se kertoo myös juurista ja irrallisuudesta, siitä, miten identiteetti kehittyy ja muuttuu vuosien varrella, mutta pysyy pohjimmiltaan kuitenkin samana. Synnyinkoti on aina koti, vaikka hattunsa asettaisi minne naulaan. Kulttuurien kohtaaminen ja kietoutuminen yhteen rikastaa, mutta on välillä raskasta. Ristiriitaiset tunteet ovat arkipäivää, Sitä voi tiedostaa, että 1+1>2, mutta aina välillä yhtälöön iskeytyy myös miinuksia. Siksi kirjan anti on laajempi kuin ensilukemalta kuvittelisi ja ainakin itselleni nousivat juuri nuo vähän ristiriitaiset tunteet omasta identiteetistä tärkeämmiksi kuin näkymät pariisilaiseen elämään.
Talviuinnista sanotaan olevan paljon terveydellisiä hyötyjä, mutta minua ei saisi avantoon kirveelläkään. :D En tosin muutenkaan ui luonnonvesissä. Uimahallissa voisin uida, mutta ei ole sellaista lähipiirissä ja silloin kun oli, siellä ei ollut saunaa. En ilman saunaa voi uida missään.
VastaaPoistaUlkosuomalaisuus kiinnostaa (sattuneesta syystä), mutta en ole lukenut mitään aiheeseen liittyvää teosta. Kuulun kyllä muutamaan ulkosuomalaisten ryhmään Facessa, mutta harvemmin enää niitäkään seuraan.
Sattumalta kuulun myös erääseen ryhmään, joka on tarkoitettu briteille jotka asuvat Suomessa. Kieli on monelle suuri kynnys ja aiheuttaa joillekin itsetunto-ongelmia. Englanti on eräs valtakielistä, jota “osaa” kaikki, joten on (ehkä vähän ylimielisesti) totuttu että sillä pärjää. Kun yhtäkkiä pitääkin opetella uusi kieli, niin joutuu kohtaamaan oman “tyhmyytensä”. Kysehän ei ole tyhmyydestä, mutta sellaisia tunteita syntyy kun ei osaa kieltä kunnolla ja joutuu puhumaan hitaammin kuin itselle on luontaista. Siitä tulee monelle tyhmä olo (olen käynyt tämän saman läpi itse muuttaessani muinoin Lontooseen, vaikka osasinkin tietysti englantia: käytäntö on kuitenkin eri asia kuin koulunpenkki, lukeminen ja turistina englannin käyttäminen).
Eri kulttuurien kuvauksissa stereotypiat ja kliseet ovat ihan paikallaan, kunhan muistaa mitä ne ovat: yleistyksiä, jotka raottavat ovea kys. maahan ja kulttuuriin. Ne ovat hyvä alku, mutta päästäkseen syvemmälle, tarvitaan muutakin. Uskon, että ranskalaisen puolisosi myötä olet varmasti melko hyvin perillä maasta ja sen tavoista siksi koet olevasi liian “lähellä” tuota Pariisi-koodia. Varmasti kyllä kiinnostava kirja, kun herättää noin paljon ajatuksia!
Kirja on varsin mielenkiintoinen, vaikka tosiaan tämä meidän asetelmamme kääntää tuon vähän toisinpäin.
PoistaSe on jännä,miten sitä luulee osaavansa kieltä siihen saakka kunnes kaikki päivän asiat pitäisi hoitaa, eikä kaikki tulekaan selkärangasta. Minä huomaan välillä, miten työelämässä englantia käyttävä ei sitten ollenkaan osaa puhua, kun ollaan vapaalla sosiaalisessa tilanteessa. Ihan on kuin eri kieltä.
Mun on tarkoitus uida järvessä mahdollisimman pitkään, ja varmaan sitten talvellakin pulahtelen, jos vain mahdollista. Eilen vesi tuntui ihanan lämpimältä, kun ulkolämpötila oli vähän kirpakka :)
VastaaPoistaMuutama kirjaihminen on Poutasen kirjaa kehunut mutta en ole ollut aivan varma, olisiko se minun kirjani. Identiteettipohdinta kiinnostaa aina, joten kyllä tähän voisi tarttua.
Jos Ranska ei kiinnosta, voi kirja käydä tylsäksi :-)
PoistaMinä yritin tänäänkin uimaan, mutta siellä olikin paljon sinilevää! Ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Ei tullut mieleenikään, että sitä voisi noin kertyä vielä elokuun lopussa. Vähän harmitti.
Minä olen parina viime vuonna onnistunut venyttämään talviuintikautta (tai ehkä puhuisin mieluummin vain itsensä dippaamisesta veteen) lokakuulle. Täällä on nyt niin matalat vedet, että harrastus on tyssännyt syksyllä siihen. Talvella minua myös ahdistaa jäiden sekaan meneminen ahtaan paikan kammon vuoksi. Tarvitsisin isomman avannon kuin mitä mieheni on jaksanut avantoon hakata! 😄 mitä tulee tähän kirjaan, olisin varmaan tälle juuri sopivaa kohderyhmää. Tunnen Ranskaa vain niin pintapuolisesti, että kliseidenkään kautta kulttuuriin sukeltaminen ei varmastikaan haittaisi.
VastaaPoistaTäällä on lähellä ihan koko talven ylläpidetty avantouintipaikka pumppuineen ja suojakoppeineen. Sinne pitäisi yrittää.
PoistaJoka maassa on omat kliseensä. Pitää tutustua jostain muusta maasta kirjoitettuihin, niin voisi verrata.
Oui, oui, minusta saat seuraa talviuintiin. Aloitin kolme vuotta sitten ja sinnikkäästi olen käynyt ympäri vuoden Haukilahden rannassa tai mökillä. Myös Skotlannin rannikolla kävin joka aamu 8-asteisessa vedessä.
VastaaPoistaEntisenä expatina olen kiinnostunut muiden ulkosuomalaisten kokemuksista, joten saatanpa tarttua esittelemiisi kirjoihin. Ranskassa vietin muutamia kesiä, mutta en voi sanoa tuntevani ranskalaisuutta kovinkaan hyvin.
Jee!!! Kiva, jos saan seuraa. Pitääkin laittaa viestiä.
PoistaEnpä minäkään väitä tuntevani ranskalaisuutta kovin perinpohjaisesti, mutta kaikkein yleisimpiin kliseisiin olen tainnut saada tutustua.