Aamupala on päivän tärkein ateria jo ihan tunnelman vuoksi. Torilla oli upean näköisiä aprikooseja. Eivät ne Suomeen matkustaneina ole parhaimmillaan sellaisenaan syötyinä, mutta muuttuvat ihaniksi, kun pikkuisen näkee vaivaa ja valmistaa.
Parina aamuna tein seuraavasti kahvinkeiton lomassa.
Pilkoin muutaman aprikoosin pieneen kattilaan. Lisäsin ruokalusikallisen sokeria, ripauksen vaniljaa ja ihan pikkuisen tilkan vettä. Haudutin keskilämmöllä, kunnes aprikoosipalat olivat ihanan pehmeitä.
Kaadoin aprikoosit lautaselle liemineen. Nostin päälle pehmeäksi sekoitettua turkkilaista jugurttia ja murskasin muutaman pekaanipähkinän, ripottelin vadelmia. Nostin kaveriksi kupillisen vastakeitettyä maitokahvia.
Tuosta ei aamutunnelma parane.
Tämän kesän uusi taitokin tuli kokeiltua. Menin siskon kanssa Turussa Taitojärjestön neulakinnas-kurssille. Kyseessä on tuhansia vuosia vanha tapa "neuloa neulalla". Tekniikka on säilynyt melkein näihin päiviin asti pohjoisessa ja idässä, ja evakkojen mukana se levisi sodan jälkeen vähän uudelleen muuallekin Suomeen. Arkeologisissa löydöissä on tekniikkaa löytynyt esim pronssisten korujen vieressä säilyneenä. Villa itsessään on katoavaista, mutta metalli on jotenkin onnistunut säilyttämään fragmentteja. Jouhestakin kuulemma on kintaita ja sukkia tehty (ja ehkä muutakin). Mielenkiintoista.
Kurssin aikana kokeiltiin aloitusta, langanjatkoa ja paria pistoa. Ei ollut ihan helppoa vääntää aivoja uuteen asentoon totutusta virkkaus- ja neulomistekniikasta, mutta saimme siskon kanssa molemmat aikaiseksi kintaiden alut harjoitustilkun lisäksi.
Keskittymistä tämä tekniikka vaatii, mutta taas tuli todettua, miten kivaa on opetella uutta asiaa ryhmässä. En yhtään ihmettele, että sisko on vähän niin kuin hurahtanut kaikenlaisiin kursseihin. Muutaman tunnin aikana pääsee hyvin alkuun. Tunnelma oli kannustava ja neuvoja sai kädestä pitäen aina tarvittaessa. Varsinkin alussa niitä myös tarvitsi.
Tekee myös tosi hyvää keskittyä muutaman tunnin ajan johonkin ihan uuteen asiaan. Jutustelukin kulki ja kuulimme mm. kunkin aiempaa suhdetta neulakinnas-tekniikkaan. Oli mielenkiintoista kuulla, miten toisilla oli isoäiti vielä osannut tehdä, mutta taito jäänyt opettelematta aikoinaan, tai miten varastosta oli löytynyt kintaat, vaikkei tekijästä olekaan enää tietoa.
Taitokeskus on Turussa nykyään Kuralan kylämäen vieressä, joten kesäillan idyllinen ympäristökin oli taattu.
Uuden käsityötekniikan lisäksi olen innostunut katsomaan Yle Areenasta "taiteilijadokumentteja". Frida Kahlo ja Pablo Picasso ovat kiehtovia hahmoja ja dokumentit antoivat paljon uutta tietoa kieltämättä vähän karkealla tasolla olleeseen tietämykseeni.
Kesäkuussa kuuntelin Jane Austen at Home äänikirjana ja nyt katsoin televisiosta sen kirjoittajan, Lucy Worsleyn esittämän elämäkerran Agatha Christiestä. Hänellä on dekkarikuningattaren elämästä kirjakin kirjoitettuna, joten oletan tv-dokumentin perustuvan siihen. Christien elämä on toki mielenkiintoinen, mutta täytyy myöntää, että Worsleyllä on jotenkin jännä tapa kommunikoida. Hän on kuin innostunut pikkutyttö, sellainen vähän pikkuvanha. Sama kuului vähän myös äänikirjan lukutavassa, mutta totuin.
Dokumentit ovat ehdottoman suositeltaviai ja kesään jotenkin vallan sopivia. Kaikilla ei ole kovinkaan pitkää aikaa Areenassa, joten kannattaa ottaa "työn alle". Ihan uutena on kai juuri tänään tullut Worsleyn dokumentti Sherlock Holmesin kirjoittajasta Arthur Conan Doylesta. Dokumentin nimi on "Sherlockin on kuoltava", mikä kuulostaa hyvin houkuttelevalta katsottavalta työpäivän päätteeksi.
Neuloa neulalla - miksipä ei! Taidan testata.
VastaaPoistaTämä oli mielenkiintoinen tekniikka vaikka aivot meinasivatkin alussa mennä ihan solmuun
PoistaHyvältä näyttää aamiaisesi. Itse en inhoan aamiasta, koska ei huvita syödä aamuisin, mutta on pakko väkisin vetää jotain (muutakin kuin kahvia).
VastaaPoistaIhailen kättentaitoisia ihmisiä! Äitini oli taitava neulomaan ja virkkaamaan, mutta minä en koskaan kunnolla oppinut. Yritin useampi vuosi sitten opetella neulomaan (löysin Youtubesta videon aloittelijoille) ja kyllähän niitä silmukoita syntyi (tosin vain oikeaa), mutta oli todella tahmeaa touhua ja tuli liian kireää tai löysää, sormiin alkoi sattua ja hermokin meni. :D Ehkä tuollaisessa ryhmässä voisi oppia paremmin, koska siellä saa tosiaan heti apua ja opettaja varmaan huomaa, missä menee pieleen (luulen, että pitelin puikkoja jotenkin oudosti ja siksi ”raatelin” niillä jatkuvasti sormiani).
Ihastuin parikymppisenä Frida Kahloon ja tuotantoonsa. Tuolloin luin Hayden Herreran hänestä kirjoittaman elämäkerran. Kirja on minulla edelleen hyllyssä.
Minäkään en syönyt aamupalaa oikeastaan koskaan ennen lapsia. Tiedä sitten, mikä energiatarve heidän myötänsä aamuihin tuli.
PoistaRyhmässä oppiminen helpottaa. Voi olla, että olisi ärräpäät lentäneet, jos olisin itsekseni tuotakin opetellut. Käsitöitä on jotenkin hirveän paljon helpompi opetella, kun joku näyttää kädestä pitäen.
Meillä äiti erityisesti kutoi, mutta minä olen eniten neulonut ja sisko heiluttanut virkkuukoukkua. Vähän toki vaihtelevasti kukin suosikkitekniikkansa lisäksi.
Neulakintaiden tekoa voisin itsekin jollain kurssilla joskus kokeilla. Virkkaan mielelläni. Puikoillakin neuloisin, jos voisin, mutta sormet puutuvat. Voisin kokeilla, miten käy neulalla neuloessa.
VastaaPoistaHuomaa myös Areenaan juuri tullut Jane Austen -sarja.
Tämä oli tosi mielenkiintoinen tekniikka, vaikka aivot vähän nyrjähtelivätkin.
PoistaEnpä ole Jane Austen sarjaa huomannutkaan. Pitääpä tarkistaa.
Kiitos vinkistä!
PoistaOnpa ihana tuo aamupalaideasi! Pitäisi joskus kokeilla. En oikeastaan käytä milloinkaan aprikooseja, ja suurelta osin siksi, koska en tiedä, mitä niillä tekisin.
VastaaPoistaNeulakinnaskurssikin kuulostaa ihanalta. Minä olen höntyillyt pitkin kesää siellä ja täällä mutta tekstiäsi lukiessani hoksasin, että voisihan sitä yrittää tutustua uusiin asioihin myös opettelemalla jotain uutta. Eikös uuden oppiminen ole hyväksi aivoille?
Suomessa aprikoosit ovatkin hankalia sillä ne eivät yleensä ole ollenkaan hyviä. Saa olla tarkkana ostaessa, vaikka sitten tekisikin jotain tällaista.
PoistaUuden oppiminen piristää ja tekee hyvää monessakin mielessä :-)
Huolisin sun aamupalan milloin tahansa! Itse syön yleensä paahtoleipää milloin milläkin päällisillä. Ja niitä aprikoosejakin vetelen napaan ihan sellaisenaan 😃 Ostan Lidlistä, samoin niitä tummia luumuja, jotka on mun lemppareita. Tykkään hedelmistä ihan yleisesti ottaen, ympäri vuoden on jokin suosikki.
VastaaPoistaOpettelin kutomaan villasukkia noin kymmenen vuotta sitten. Luulin etten pysty selättämään kantapäätä, mutta opinkin sen helposti. Toisiin sukkiin kokeilin yksinkertaista pitsikuviota, ja totesin että ne on paljon helpompaa tehdä kuin miltä näyttää! Ja niin minusta jäi kutoja. Ja samalla tuli äänikirjojen kuuntelija - ei kutoessa voi painettua kirjaa lukea.