Kipparikeitto ja Tölkkiruokaa eli kuukauden keittokirja

 Kun nyt kerran palataan vanhoihin hyviin tapoihin (kai?), niin ehkä voisi herätellä henkiin "kuukauden keittokirjaakin", tai varmuuden vuoksi voisi sen ehkä nimetä uudelleen kvartaalin keittokirjaksi. Joka tapauksessa tässä kesällä tuli hankittua ruokablogiajoilta tutun Marin (Jotain maukasta) uusin keittokirja eli Tölkkiruokaa.

 

Kirja muistuttaa yhdestä kiireisten arki-iltojen pelastuksesta eli kaapin tölkkivalikoimasta. Kun pitää perusvalikoiman kunnossa, ei nälkäkiukku pääse yllättämään, sillä tölkeistä tehty ruoka on useimmiten nopeaa. Tölkeistä tekeminen myös auttaa vähentämään tuoretavaroiden hävikkiä, kun ei tarvitse ostaa isoja määriä kerralla jääkaappiin. Samalla vältetään sairastumisvaara pilaantuneista aineksista. 

Minullakin on tiettyjä purkkeja ja tölkkejä aina kaapissa. Tonnikala, mustapavut, kikherneet, maissi, tomaattimurska... siinä sellainen perusporukka, jolla syntyy jo monta eri herkullista ateriaa. Marin ansiosta taidan kokeilla myös muutamaa lisätölkkiä, joihin en jostain syystä ole tullut vielä tarttuneeksi. 

Tölkkiruokaa-kirjassa kerrotaan ensin perusasioita säilykkeistä ja niiden käytöstä. Sitten katsellaan reseptejä ja lopuksi vielä muutama lisävinkki kotivaraan. Reseptit on jaettu arkeen, viikonloppuun, snäkeihin ja makeaan ja jokaisesta osiosta löytyy kokeiltavaa ja ideoita omaan sovellukseen jatkuvassa käytössä. Parhaimmillaan kirja taitaakin olla tukemassa kauppalistan kirjoitusta ja etsiessä kokkauksen inspiraatiota. Kuvat ovat Marin taattua laatua, mikä tekee inspiraation löytymisestä helppoa (ja todennäköistä). 

Ensimmäiseksi kokeiluun lähti kirjan resepteistä kukkakaali-valkopapukeitto. Tosin tapani mukaan mielihalut tunkivat mukaan ja resepti eli sen mukaisesti. Triplasin viinin määrän keitossa ja vaihdoin ranskankerman Kippari-juustolla maustettuun ruokakermaan. Sattumiksi ripottelin sipsien sijaan maissia, persiljaa, limen mehua ja pojan itse kasvattamista chileistä tekemää kastiketta. 

Maissikin on toki yksi tölkkisuosikeista, mutta kotimaisen maissin sesongin aikaan sitä tulee laitettua air fryerissä, jos ei nyt ihan joka päivä, niin ainakin joka toinen. Ihan törkeän hyvää, kun sekoittaa haluamansa mausteet öljyyn tai pehmeään voihin, hieroo maissintähkiin ja laittaa 12-15min 200 astetta.

Sisko ilmoitti harkitsevansa air fryerin hankintaa ihan vain noiden maissien takia... Toki sillä saa tehtyä monenlaista muutakin. 

 KIPPARIKEITTO

 2tlk isoja valkoisia papuja 

pienehkö kukkakaali 

1 keltasipuli 

2-3 valkosipulinkynttä

25g voita

1 kasvisfondikuutio + 7dl vettä 

1,5dl valkoviiniä 

suolaa ja mustapippuria 

1tl garam masalaa 

2,5dl (1 purkki) Kippari-juuston makuista ruokakermaa 

päälle : maissia, persiljaa, limen mehua (ja chilikastiketta)

Hienonna kukkakaali, sipuli ja valkosipuli. Kuullota voissa kattilassa. 

Valuta ja huuhtele pavut ja lisää kattilaan. Kaada joukkoon valkoviini ja mausteet. Lisää fondi ja vesi. 

Anna kiehua hiljalleen, kunnes kukkakaali on pehmeää. 

Kaada joukkoon kerma ja surraa sauvasekoittimella sileäksi. Samettiseksi saaminen kestää hetken sillä kukkakaali murustuu ensin. 

Kuumenna ja tarjoile herkullisten ripotteiden kanssa. 

Tästä tuli mahdollisesti yksi kaikkien aikojen parhaista keitoistani. Varmasti tehdään uudelleen ja variaatiomahdollisuuksiahan löytyy.  

Vanhassa vara parempi

Kun mikään uusi  ei oikein innosta, haen vauhtia vanhoista lemppareista. Viime aikoina on lukeminen takkuillut ja ruoanlaitto tympinyt ja muutenkin elämä tuntunut jumiutuneen paikalleen. Keskimmäisen muutto opiskelemaan toiselle puolelle Suomea ottaa sekin äidillä näköjään yllättävän koville. Iloinen asia, mutta minun tasapainoni keikahti ihan vinksalleen.

Lohtua hankittiin jo etukäteen vanhalla tutulla lempparilla eli marjoja, kaurakeksejä ja kreemiä. Usein tuo kreemi on ollut maskarpone vaahtoa tai jotan rahkaan viittaavaa, mutta kaupasta tarttui mukaan Valion kinuskikreemi joka vatkattiin Vispivaahtoon. Sitten vaan lasiin herkkuja vuorotellen ja lusikalla suuhun. 

 Siihen on syynsä, miksi klassikot ovat klassikoita. Jälkiruoissakin. 

Sama pätee tietysti klassikkodekkareihin. Niissä on jokin taika, vaikka myönnän mm. naiskäsityksen ja monen muunkin asenteen kaipaavan päivitystä. Kontekstin muistaen ne kuitenkin ovat lohdullista luettavaa - vai mitä sanotte viime aikojen sarjastani ? NeroWolfe, Tuomari Dee ja Miss Marple. Melkoisen kova kolmikko. Kaikki tällä kertaa äänikirjoina. 

Rex Stout: Nero Wolfen viimeinen juttu 

Bookbeatin kokeilujakso 

Ensimmäisenä tulin kuunnelleeksi Rex Stoutin ylivoimaisesta ja ylimielisestä etsivästä kertovan Nero Wolfen viimeinen juttu-dekkarin. Siinä murha tapahtuu Wolfen omassa asunnossa ja silloin tapauksesta tulee henkilökohtainen. Muutenkin murha tuntuu liippaavan liiankin läheltä ja Wolfen apurit joutuvat pohtimaan myös omia toimintatapojaan ja moraalinsa rajoja. 

Wolfe on tietysti vähän ärsyttävän kaikkitietävä orkideioineen ja Archie Goodman maneereinen, mutta vuodesta 1934 lähtien on parivaljakko viihdyttänyt lukijoita ja vuosikymmenten varrella heidän tapauksensa ovat päätyneet myös elokuviin ja tv-sarjoihin. Olen lukenut Wolfen tarinoita satunnaisesti vuosien varrella, joten mistään suuresta suosikistani ei ole kyse. Viihdyin kuitenkin. Sitä paitsi, Lars Svedbergin lukemana kuuntelisin vaikka puhelinluetteloa. 

Robert van Gulik : Kiinalaiset järvimurhat, Kiinalaiset sokkelomurhat

Bookbeatin kokeilujaksi + KOBO Plus

Tuomari Dee on Tang-dynastian aikaan (600-luvulla) sijoitettu salapoliisihahmo, jonka hollantilainen Gulik on perustanut vanhoihin kiinalaisiin tarinoihin. Niissä älykäs ja aikaansava piirikunnan tuomari saa yleensä ratkaistavakseen useamman kinkkisen tapauksen. Minä pidän kovasti tuomari Deestä, sillä huolimatta korkeasta statuksestaan ja virkansa tuomasta jäykkyydestä, hänessä on inhimillistä lämpöä. Valta ei ole korruptoitunut tuomaria, joka kyseenalaistaa omaa osaamistaan ja myöntää myös erehtyväisyytensä - vaikka lopulta aina kaiken ratkaiseeksin. 

Minulla on yksi sarjan osa ollut hyllyssäni vuosia (tai vuosikymmeniä kai jo) ja muistan pitäneeni siitä alusta alkaen. Kerran se on päätynyt jo blogiinkin. (täällä vuodelta 2013). Vuosien varrella olen lukenut ainakin muutaman lisää, mutta nyt löysin kolme äänikirjoiksi luettua. Ensimmäisenä kuunneltavaksi valikoitui Kiinalaiset järvimurhat, jossa nuoren kurtisaanin murha jokilaivan illanvietossa vie tuomari Deen suoranaisen kapinasuunnitelman jäljille. 

Kiinalaiset sokkelomurhat puolestaan vie tuomari Deen rajaseudulle pieneen kaupunkiin, jossa jo saapumismatkalla hänen kimppuunsa hyökätään ja kummallinen ilmapiiri saa tuomarin kirjaimellisesti sotajalalle. 

Pidin molemmista. Vaikka kiinalainen oikeuslaitos ja sen keinot Tang-dynastian aikaan ei ehkä ihan vastaa nykyajan käsityksiä, on mielenkiintoista seurata tarinan kehkeytymistä ja kuvausta elämänmenosta. Mielenkiintoisia ovat myös kirjojen lopussa olevat kuvaukset tarinoiden taustoista ja lisätietoa historiallisesta kontekstista, jonka pohjalta tarinat kuvataan. Vaihtelua nykyajan poliisidekkareihin, vaikka rikollisten toimet ja motiivit eivät kai kauheasti ole vuosisatojen aikana muuttuneetkaan. Ovathan nämä myös kirjoitusajaltaan jo melkoisen iäkkäitä, kun ne on alunperin julkaistu 60-70-luvuilla. 

Lukijana Juhani Rajalin tekee hyvää työtä.

Aloitin kuuntelemaan Bookbeatin kokeilujaksolla, jota tarjottiin viestissä 3kk. Markkinoinnissa oli unohtunut mainita, että tuon 3kk aikana on kuunteluaikaa vain 30h yhteensä. Ymmärrän rajoituksen, en  ymmärrä, ettei sitä asiakkaalle kerrottu mainosviestissä selkeästi. Siispä vedin sen kuuluisan herneen nenääni ja vaihdoin kokeiluni Kobo Plus-palveluun. (Kobon e-lukijaahan olen sitäkin hehkuttanut jo yli vuosikymmenen). Kobossa on tarjolla 30päivää kokeilua. Jatkossakaan luku- tai kuunteluaikaa ei rajoiteta, mutta kirjoja on tarjolla vain osa kokonaisvalikoimasta. Katsotaan. Toistaiseksi on valikoima riittänyt.  

Agatha Christie : Neiti Marplen viimeinen juttu

Oma ostos Elisa Kirjasta aikoinaan - nyt kuuntelussa  Smart-sovelluksella puhelimessa 

Tämä on yksi niitä kirjoja, jotka pelastin omiin säilöihini Elisa Kirjan yhdistyessä Bookbeatiin. Onneksi tarkistin yhdistymisen tapahtuessa, sillä aika monta klassikkosuosikkiani olisi kadonnut bittiavaruuteen niiden puuttuessa Bookbeatin valikoimista. (Muiden muassa Sinuhe Lars Svedbergin lukemana ja Taru sormusten herrasta). En nyt muista oliko tämäkin puuttuvien listalla, mutta sen tiedän, että haluan säilyttää mahdollisuuden kuunnella tämän vielä uudelleen. Lukijana on taas Lars Svedberg ja ... no, tiedätte jo mitä mieltä olen hänen lukemisestaan. 

Tarina on tuttu niin kirjana kuin tv-elokuvana ja olen sen myös kuunnellut aiemmin. Nuori vaimo ostaa talon ja huomaa tietävänsä, millainen se on ollut aiemmin. Tarina tietysti kehkeytyy monenlaisiksi kiemuroiksi. Tuttuudesta huolimatta tämä sopii  vallan mainiosti uuteen, omituiseen tapaani. Auton soitin yhdistää puhelimeen niin, että se tarjoaa aina tuota kirjaa kuunneltavaksi, riippumatta siitä, mikä sovellus minulla on muuten ollut aiemmin käytössä. Ei siinä mitään, tämä on nyt sitten minun autokirjani, oli matkan kesto sitten muutaman minuutin tai enemmän. Kaikenlaisia tapoja sitä itselleen hankkiikin, kun ikää karttuu. 

(Ruoka)päiväkirja: Köyhän miehen lakkahillo ja uusi porkkanakakku

Enpä ole lukenut, blogannut, enkä pahemmin kokannutkaan kuin pakolliset. Pitkästä pitkästä aikaa tuli sellainen olo, että voisi leipoa ja mieli teki kokeilla vanhasta Glorian ruoka ja viini -lehdestä (2013) bongaamaani porkkanakakkua. 

Alunperin resepti houkutteli koristeena olevien inkivääri-porkkanasuikaleiden kokeiluun, mutta totesin niiden olevan tämänkertaiselle, kolmasosaltaan yli 80v. koeyleisölle ehkä vähän turhankin erikoisia. Tosin täytyy myöntää, että suvun vanhimmat ovat osoittautuneet vanhetessaan enemminkin kokeilunhaluiseksi ruoan suhteen. Hesekin on nykyään ihan lempparia, vaikka meidän lapsuudessamme sitä koitettiin lähinnä vältellä. Niin se maku muuttuu. 

Lehtiä käyn taas läpi epätoivoisessa yrityksessä saada pinot alenemaan siirtelykelpoisiksi ennen kylppäriremonttien alkua. Vaikka mielestäni olen kerännyt poisvietävää jo hurjia pinoja, eivät lehtikasat alene ollenkaan. Sarkaa riitää, joten pitää toivoa leipomisinnostuksen jatkuvan. 

Lopulta kakusta tuli sekoitus uutta ja vanhaa. Itse kakku pekaanipähkinöineen on lehdestä. Kuorrute on vanha tuttu Humminbird Bakeryn tuorejuustokuorrute. Se on mielestäni paras. Hilloakaan ei tarvinnut ruveta tekemään, sillä jääkaapista löytyi mummin omaa "köyhän miehen lakkahilloa". Tiedättekö, mitä se on ? 

Jos ei löydä lakkoja tai ole varaa niitä ostaa, niin samanlaista siementuntumaa ja väriä saa sekoittamalla karviaismarjoja ja porkkanoita. Mikäs sen sopivampaa porkkanakakun täytteeksi? 

Ilmeisesti karviaisia on ollut tarjolla lakkoja halvempaan hintaan (ainakin näin etelässä) - noin kutsumanimestä päätellen. Siemeniä löytyy, mutta lakkoja maltillisemmin ja maku on minusta raikkaampi ja kirpsakampi. Minä taidan tähän hilloon kääntyä hinnasta riippumatta muutenkin mieluummin kuin lakkojen puoleen. En tiedä, mitä ohjetta mummi käyttää, mutta tällainen löytyy Martoilta. 

Kakku nyt kuitenkin pakattiin tupperin kulhoon nurinperin (ihan paras kakkukupu) ja siinä se kulki kätevästi kylmäkassissa Turkuun. Kelpasi juhlistaa yksiä synttäreitä ja kahta uutta opiskelupaikan saanutta. 

Kuva on tietysti sellainen blogien alkuaikojen kotikutoinen räpsäys, kun ei muuta ehtinyt, mutta ainakin pistän nyt kakkureseptin talteen. 

Porkkanakakku II

500g porkkanoita
2dl (100g) pekaanipähkinöitä 
6dl erikoisvehnäjauhoja
1,5tl kardemummaa
1,5tl kanelia
1tl inkivääriä 
0,5tl muskottia (jota tosin ei meiltä löytynyt tällä kertaa) 
2tl leivinjauhetta
1tl ruokasoodaa
3 kananmunaa
1,5dl ruokosokeria
1dl maitoa
2,5dl rypsiöljyä 

Valmistele vuoka /vuoat eli voitele ja jauhota, tai laita kahteen 20cm silikonivuokaan leivinpaperi pohjalle. Pane uuni lämpiämään 175 asteeseen. 

Raasta porkkanat hienoksi.

Levitä pähkinät leivinpaperilla vuoratulle vuoalle ja paahda niitä uunin ylätasolla noin 5min. Ole tarkkana ja ota ulos heti kun tuoksu tuntuu. Menevät yli todella nopeasti - kokemusta on.  Jäähdytä ja rouhi. 

Sekoita kuivat aineet. Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi. Lisää loput ainekset muutamassa erässä kevyesti sekoittaen. 

Kaada vuokiin ja paista 35-40min. Tarkista tikkutestillä. (Iso vuoka 23cm olisi ohjeen mukaan uunissa noin 1t10min) 

Anna jäähtyä ennen täyttämistä. 

Leikkaa niin moneen kerrokseen kuin haluat. Minä en vaivautunut. 

Kuorrutukset ja muut tilpehöörit

Täytä kakku hillolla ja tuorejuustokuorrutuksella vaikka jo edellisenä päivänä. Kuorrutusta suositellaan samalle päivälle, mutta minä vetäisin kaiken muun paitsi vadelmat valmiiksi jo edellisenä iltana. Tästä määrästä jäi aika paljon yli, kun en tosiaan leikannut useampia välejä ja muutenkin yritin "keventää" hieman sokerin ja rasvan määrää kokonaisuudessa. 

Hummingbird Bakeryn kirjasta bongasin aikoinaan tuorejuustokuorrutuksen, joka vaan on juuri sopivan tymäkkää, ei liian rasvaista tai makeaa. 

600g tomusokeria
100g voita  (huoneenlämpöinen) 
250g maustamatonta tuorejuustoa (kylmä) 

Sekoita tomusokeri ja voi yleiskoneessa (tai käsivatkaimella) tasaiseksi muruksi. Kaada sekaan tuorejuusto ja vatkaa voimalla ainakin 5 minuuttia, kunnes lopputuloksena on ihanan kuohkea ja pehmeä kuorrutus. Varo kuitenkin liian pitkää vatkausta, ettei kuorrute lämpiä liikaa ja muutu juoksevaksi. 

Bonuksena vielä 

Muistiin ne porkkananauhat, jos vaikka joskus innostuisi 

600g porkkanaa
7cm pala inkivääriä 
7dl sokeria
5dl vettä 
2 tähtianista
3 kanelitankoa
3 luomuappelsiinin kuoret
2 luomusitruunan kuoret

Vuole porkkanat nauhoiksi. 

Mittaa 3 dl sokeria ja vesi kattilaan. Kiehauta. Lisää mausteet ja porkkanat ja anna kiehua miedolla lämmöllä 15min. 

Valuta porkkanat ja säästä 2 dl lientä. Pane porkkanat ja mausteet kannelliseen purkkiin. 

Mittaa loput 4dl sokeria laakeaan kasariin. Paahda sokeri keskilämmöllä kullanruskeaksi ja sekoita vasta kun pohjakerros on ruskistunut ja tasaista. Sekoita 2 dl maustelientä tilkka kerrallaan sokerin joukkoon pikku hiljaa. Kaada porkkanoiden päälle ja kääntele tasaiseksi. Anna jäähtyä ja siirrä jääkaappiin maustumaan seuraavaan päivään.