(Luku)päiväkirja: Joskus sitä tuntee syksyn

Lauantai 25.9.2021 

Viime kerralla tulin kehuskelleeksi juoksukoulukirjoilla. Ei kai olisi pitänyt. Jonkin kerran vielä luureissa soi, mutta sitten löi syksy silmille. Ei niinkään kylmyydellä tai edes sateilla (vaikka niitäkin viikolla saatiin), vaan lähinnä yhä kiireisimmiksi ja pidemmiksi muuttuvillä työpäivillä ja vähän alakuloisella mielellä. 

Tarvittiin vähän radikaalimpia vastakeinoja. Niinpä varasin marraskuulle lentoliput Biarritziin, ihan vain itselleni. Luvassa pitkä viikonloppu isännän seurassa. Olo parani heti. Tänään menin kampaajalle ja sekin auttaa. Haahuilin hetken kaupungilla. 

Kyllä tämä tästä taas. Ensi viikosta lähtien on projektitiimi paikoillaan, joten toivottavasti saan Amerikan aikavyöhykkeen vähemmälle. Taitaisi auttaa lukemiseenkin. Nyt en ole viime aikoina ehtinyt oikein muuta kuin vähän äänikirjoja niiden vähien kotitöiden aikana, joita olen ehtinyt edes aloitella. Jotain ruokaa sentään on saatu pöytään, mutta siitäkin kiitos kuulunee useampana päivänä kokkaustaitoiselle esikoiselle... 

Kirjakauppa Thamesin varrella jäi auttamatta kesken. En millään päässyt tarinaan mukaan, enkä kiinnostunut pätkääkään nuoren lesken itsesäälin värittämästä työnarkomaniasta tai edes vanhasta kirjakaupasta lopetusuhan alla. Ihan kamalaa, mutta näin kävi. Ehkä oli vain väärä hetki, tai sitten väärä lukija. Jotenkin vähän naiivi ja niin kauhean tutulta kuulostava sävy tarinassa ei nyt saanut minua innostumaan ollenkaan. 

Sen sijaan olen selvästi koukuttunut Anu Patrakan Rui Santos - dekkari sarjaan. Ensimmäisen osan kohdalla vähän vierastin ylenpalttista henkilöhahmojen taustoittamista, nyt suorastaan nautin siitä. Kuolet vain kahdesti ei ehkä juoneltaan ollut hurjan monimutkainen, vaikka toki käänteitä riitti ihan tarpeeksi. Henkilögalleria oli kuitenkin värikäs ja mielenkiintoinen, eikä Porto tapahtumapaikkana ainakaan vähennä kirjan vetovoimaa. Kaksi kuukautta ja kaksi sarjan osaa. Ensi kuussa sitten seuraava. 

Toinen jatkamani sarja oli Mydworth Mysteries. Tällä kertaa mukana oli Amelia Earhart, jota salaperäinen vihollinen tuntuu vainoavan. Kat ja Harry tietysti ryhtyvät selvittämään tilannetta. Vähän mentiin uskottavuuden tuolle puolen varsinkin loppuratkaisun osalta, mutta mitä siitä. Viime vuosisadan alkupuolen kartanoelämää ja arvoituksia nopeina kuuntelupaketteina on kertakaikkinen täsmäosuma väsyneelle lukijalle, eikä Danger in the Air petä odotuksia. 

Saimme myös esikoisen kanssa jo useamman viikon verran odottamamme kirjapaketin Adlibrikseltä. Hänelle Witchereitä sekä Suomalainen kansanusko - samaaneista tonttuihin, minulle 1001 Books you must read before you die... Kansanuskon tietokirja päätyi samantien Totolle luettavaksi (!), mutta minä olen selaillut listaa lounastauoilla (kun sellaisen olen onnistunut itselleni varastamaan). Pitänee tehdä oikein lista. Aika monta lukemaani löysin selailulla, vaikka teksti pokkarissa onkin suhteellisen pientä. Silmälasit päässä ja pienissä pätkissä taidan kuitenkin onnistua kirjan käymään läpi. Mielenkiintoinen se ainakin on. En minä noita koskaan tule lukemaan kaikkia, mutta lista on aina lista... 

Sunnuntai 26.9.2021

Kuukausi lähenee loppuaan, mutta luettujen lista ei pitene. Itse asiassa jätin helpoksi kuunneltavaksi luulemani Mydworth Mysteries-sarjan seuraavan osan kesken heti alkuunsa. Asetelma meni jo niin kauan uskottavuuden toiselle puolen, ettei edes kiinnostanut. 

Toki äänikirja on ennätyslyhytkin, vain vähän yli kolme tuntia. Onkohan kyseessä sellainen "pitää saada jakso ulos" - kirja. Siltä vähän vaikuttaa. 

Daisy Jones and the Six puolestaan on ehkä turhankin uskottava huumehuuruisessa bänditarinassaan. Saattaa jäädä kesken sekin. Jotenkin en nyt kertakaikkiaan jaksa mitään rypemistä ja sekoilun glorifiointia. 

Ei mene vahvasti kirjarintamalla siis. Todettakoon kuitenkin, että ulkona on upea aurinkoinen keli ja sain kuin sainkin itseni käymään läpi Juoksukoulun neljännen osan. 

Loppuun luettuja :

Anu Patrakka: Kuolet vain kahdesti 

Storytel äänikirja, lukijana Toni Kamula 

Neil Richards, Matthew Costello: Danger in the Air

Storytel äänikirja, lukijana Nathaniel Parker

(Luku)päiväkirja:Juoksukoulua ja muita kirjoja

 

Sunnuntai 12.9.2021

Kuva ei nyt ollenkaan tee oikeutta tälle viikolle. Sumu ja sade saapuivat vasta viikonlopuksi ihanan lämpimien ja osittain aurinkoistenkin syyspäivien jälkeen. Kylmää ei toki ollut eilenkään. 

Olen siis ollut ulkona, useimmiten rannan suunnassa joka päivä vähintään kaksi kertaa. Kilometreja on tullut puhelimen mittariin ihan mukavasti ja yllättäen joukossa on ollut myös juoksuaskelia. 

Jep, luitte aivan oikein. 

Minä, vannoutunut "en koskaan tule juoksemaan, se ei ole minua varten" - Minna olen aloittanut juoksukoulun. 

No, ei nyt kuitenkaan innostuta liikaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että löysin Storytel-originals listalta Saija Huhtiniemen kymmenosaisen äänikirjasarjan, vaikka oikeastaan nämä eivät taida olla äänikirjoja. Huhtiniemi ei varsinaisesti lue kirjaa, vaan jokainen osa on 30min lenkki puhuttuna. Lenkin aikana juoksija kuulee sekä juoksun teoriaa ja historiaa, että saa ohjausta lenkin kulusta. 

Juokseminenkin  on vähän vahva termi tässä kohtaa. Sarja nimittäin lähtee aivan alkeista ja lempeästi. Filosofiana ei ole suoritus ja tehokkuus, vaan juoksun ottaminen osaksi elämäntapaa, niin ettei siitä tule pakkoa vaan tyydytystä suova tarve. Ensimmäisen lenkin aikana tosiaan varsinaisesti juostaan vain 5 min ja sekin minuutin pätkissä. 

Minullehan tämä sopii vallan mainiosti. Itse asiassa olen hidastanut tahtia entisestään, enkä käy 10 osan sarjaa läpi ihan tahdissa. Ensimmäisen osan juoksin kahteen kertaan, toisen osan nyt kolmesti. Kunhan sade tuosta vähän heivaa, niin tarkoituksena olisi viimein siirtyä kolmanteen osaan. Olen täysin rapakunnossa, eikä krooninen yskäni tee hikiliikunnasta yhtään helpompaa. On vaikea nauttia lenkistä, jos pitää välillä pysähtyä kröhimään keuhkoja pururadalle. Tämä hidas tahti on saanut minut ottamaan enemmän juoksuaskelia parin viikon aikana, kuin ehkä viimeisen kymmenen vuoden aikana yhteensä. Näin vain vähän kärjistäen. 

Saa nähdä, miten tässä käy. Alku on lupaavaa. Täytyy sanoa, että valmentaja luureissa saa lenkin sujumaan nopeasti. Jutut ovat mielenkiintoista kuunneltavaa ja tekniikkaakin tulee tarkistettua ihan huomaamattaan, pienissä paloissa. Täytyy toivoa, että edes jonkinlaiset juoksukelit jatkuvat. 

Lukuintoa

Ehkä se on ollut ylenmääräinen hapen määrä tai vähän kevyemmät työviikot (peräti kaksi peräkkäin!), mutta myös lukeminen on sujunut. Olen kuunnellut Bombayn prinssin loppuun ja eilen luin yhden dekkarin ihan kokonaan. Kaikkiaan tässä syyskuun alkupuolella olen saanut jo neljä kirjaa loppuun. 

Bombayn prinssi on Perveen Mistry -sarjan kolmas osa. Bombayn ainoan naislakimiehen seikkailut jatkuvat, kun Walesin prinssin vierailukulkueen aikaan surmataan nuori opiskelijatyttö. Taas kerran Perveen haluaa selvittää totuuden ja tasapainoilee naisille rakennetun laatikon reunamilla. 

Jumahdin kirjassa pariin otteeseen, myönnetään. Perveen on jotenkin niin kovin naiivi ja arka, ja sitten kuitenkin taas ryntää päätäpahkaa vaarallisiinkin tilanteisiin. Pahoin pelkään, että tämän dekkarisarjan kanssa on käymässä samoin kuin niin monen muunkin. Ensimmäinen osa on paras, sitten pikkuhiljaa tahti hidastuu ja lumous hiipuu. Pidin nimittäin Murha Bombayssa kirjasta todella paljon. Satapurin jalokivi oli miljööltään mielenkiintoinen. Nyt sitten Bombayn prinssi on sujuvasti luettava, mutta siinä kaikki. Toki aikakauden kuvaus ja tarinan konteksti ovat taas mielenkiintoiset, mutta tarina jäi jotenkin vähän hajanaiseksi. 

Toinen pieneen pettymyksen tunteeseen päättynyt lukukokemus oli Cathy Rentzenbrinkin Dear Reader - The Comfort and Joy of Books. Yleensä minusta on ihana lukea muiden ihmisten lukukokemuksista, mutta tässä kirjassa en millään päässyt ajatuksiin mukaan. En tiedä, miksi. Jotenkin tuli sellainen olo, että kirjat eivät kuitenkaan tässä olleet se juttu, vaan kirjottajan omakohtainen matka menestykseen. Mietin, voisinko olla hänen menestyksestään kateellinen, mutta en oikein usko kyseen olevan siitä. Minulla oli sama tunne jo alun vaikeuksien kuvauksessa, enkä tiennyt kirjoittajasta etukäteen oikeastaan mitään. Alkuun en myöskään tunnistanut läheskään kaikkia listattuja kirjoja, joten vieraantuneisuus voi johtua siitäkin, tai kielestä, tai... En tiedä, mutta ei oikein nyt ollut "my cup of tea". 

Olenpas minä nyt kriitisellä päällä. Kumpikin kirja oli kuitenkin ihan kelvollista ja viihdyttävää luettavaa. En vain sen suuremmin innostunut. Lukeminen kuitenkin jatkuu. Nyt on luureissa (Juoksukoulun lisäksi) Kirjakauppa Thamesin varrella. Tarvitsen jotain kevyttä ja viihdyttävää. Kobosta kaivoin lukuvuoroon Ina Westmanin romaanin Henkien saari, joka nyt ei varsinaisesti ole kevyttä, mutta sujuvalukuista kuitenkin.

Loppuun luettuja: 

Sujata Massey: Bombayn prinssi

Lukijana Erja Manto. Storytel 

Salla Leponiemi: Niin kauan kuin tunnen eläväni

Elin Danielson-Gambogin elämäkerta on sujuvaa luettavaa ja viime vuosisadan alkupuoli on lemppariaikaani Suomen kulttuurikuvauksissa. Italiaan päätyvän taiteilijan tarina kiinnostaa myös kertomuksena naisesta, joka onnistuu kulkemaan omia teitään, 

Elisa Kirja

Cathy Rentzenbrink: Dear Reader - The Comfort and Joy of Books

Kobo

Vilmas Kondor: Budapestin varjot

Tummasävyinen dekkari Budapestista 30-luvulla natsismin varjon alla. Rikostoimittaja ryhtyy selvittämään kuolleen tytön tarinaa. Vähän sellainen Film noir-tunnelma ja lievä kirkasotsainen toivottomuus oikeuden osalta leimasivat tätä dekkaria... 

Elisa Kirja

(Luku)päiväkirja: Sosiaalista elämää ja elokuun luetut

Lauantai 4.9.2021

Nyt on jo syyskuun neljäs ja taas lauantai. Hurjaa, miten nopeasti viikot taas lentävät. Toisaalta ihan hyvä. Kertoo siitä, ettei työviikkokaan ole ollut ihan kamala. Tuossa välissä ne tuntuivat venyvän ja vanuvan loputtomiin. 

Ei ollut paha viikko tosiaan. Sellainen pieni hengähdys. Yksi homma valmis ja plakkarissa. Seuraava vaihe aluillaan. No, tuli siihen päälle vielä yksi uusikin "keissi", mutta ehkä tästä selvitään. 

Jännintä viikossa taisi olla ensimmäinen toimistopäivä sitten... no, yli vuosi sitten. Ihan tuntui kuin syksyn ensimmäiseltä koulupäivältä. Ei meinannut löytyä vaatteita (koronakilot eivät ole myytti), uni oli edellisenä yönä katkonaista ja näin painajaistakin. Olin muka hukannut läppärin suojakotelon ja hain sitä ympäri huushollia ihan paniikissa. 

No, jotain rättejä löytyi päälle, avaimet ja henkilöstökorttikin olivat tallessa ja ehdin aamulla bussiin. Sitten pitikin enää osata olla ihmisten ilmoilla. Kun näkee, kuuluu tervehtiä, vai miten se meni?

Toisenakin päivänä käväisin toimiston suunnalla ja sitten olikin sosiaalinen kiintiöni täynnä. Viihdyn yleensäkin ihan hyvin itsekseni, jonkinlainen sosiaalinen introvertti kun taidan olla, ja useampi ihminen livenä päivän aikana oli yllättävän väsyttävää. 

Kiva viikko siis ja kaiken lisäksi lukumaratonin myötä vahvistunut lukuvirekin jatkuu. En toki kauheasti ehdi, mutta joka ilta vähän kumminkin. Äänikirjana Sujata Masseyn Bombayn prinssi on varsin viihdyttävä. Salla Leponiemen Niin kauan kuin tunnen eläväni eli Elin Danielson-Gambogin elämäkerta viihdytti iltaisin alkuviikon. Sitten siirryinkin lukemaan Cathy Rentzenbrinkin Dear Reader: The Comfort and Joy of Books. Yleensä nautin toisen ihmisten lukuhistorioiden kuvauksesta, mutta tämä on nyt tuntunut jotenkin väkinäiseltä. Ehkä syynä on kieli ja se, etten tunnista kaikkia mainittuja kirjoja. Katsotaan. 

Listoista puheenollen...

Tulin tilanneeksi itselleni Bookstagrammissa sometetun kirjan 1001 Books You Must Read before You Die... Saa nähdä tuleeko sen kanssa samaa ongelmaa. En usko. Ehkä siihen on koottu sellaisia tunnetumpia ja maltan ehkä jopa Googlata, jollen suoraan tunnista. Ajattelin ihan uteliaisuuttani katsoa, miten paljon olen listalta lukenut. Oletettavasti ainakin jonkin verran tämän yli 40 vuoden lukutaitorupeamani aikana. 

Sitä en tiedä, onko elokuun lukulistalta yhtään tuossa kirjassa mainittuna (epäilen, ettei), mutta olen lukemisiini hurjan tyytyväinen. Peräti kymmenen kirjaa! Se on tämän lukujumikesän jäljiltä huikea määrä. Joukossa tosin 6 äänikirjaa eli on tainnut lukeminen keskittyä varsinkin elokuun alkupuolella kotitöiden ohella kuulokkeista soivaan tarinaan. Tulin kuitenkin kuunnelleeksi todella hyviä ja mielenkiintoisia kirjoja. 

Rottien pyhimys tietysti on mahtava historiallinen romaani ja Huomenna sinä kuolet oikein kelpo Portugalin aurinkoon sijoittuva lempeätemponen dekkari. Kuukauden yllättäjäksi nousi kuitenkin Maisku Myllymäen esikoinen Holly. Se oli huikean hyvä. Kahden naisen kohtaaminen saarella on täynnä määrittelemätöntä jännitettä, joka vie ja kantaa aivan loppuun saakka. Upea kieli ja rytmitys sopivat mahtavasti kuunneltavaksi ja lukijana Outi Vuoriranta onnistuu tuomaan niin pään sisäiset ja henkilöiden väliset dialogit kuin kertojan äänenkin luontevina ja elävinä esiin. 

Painetuista kirjoista Talo taivaansinisellä merellä oli minulla kesken luvattoman kauan, varsinkin kun Toto odotti sitä luettavaksi. Vika ei ollut kirjassa, sillä se oli kauniin surumielinen ja suloinen. Totokin tykkäsi, kun sitten vetäisin sen muutamassa päivässä putkeen vihdoin käsiinsä saatuaan.

Ekirjoista mainittakoon Lasinen merenneito, joka puolestaan oli hauska sekoitus chick lit tyyliä, dekkaria ja maagista realismia. Venetsia ja Casanova - ei siitä muuta. Kannattaa lukea, jos kaipaa jotain kevyttä ja viihdyttävää ilman ylenpalttista sokerointia.

Listalla on monta kirjaa, joista haluaisi / pitäisi kirjoittaa ihan oikea postaus. Saa nähdä saanko aikaiseksi. Aikaani nimittäin vie myös ihan uusi aluevaltaukseni äänikirjojen saralla... Siitä lisää jossain kohtaa, kun näen jatkuuko innostus.