Tietokirjoissa ei myöskään ole mahdollista tulkita historiallisten henkilöiden tunteita ja ajatuksia samalla tavoin vahvasti kuin heihin perustuvassa fiktiossa. Toki fiktiota lukiessa pitää sitten myös muistaa, että kyse on juurikin tulkinnasta, joka aina jollain tavalla perustuu kirjailijan itsensä ajattelutapaan ja kokemuksiin. Se ei kuitenkaan estä sukeltamista tarinaan ja yrittämästä ymmärtää vaikutteita ja kunkin toimiin johtaneita olosuhteita.
Hyvin kirjoitettu todelliseen henkilöön perustuva fiktio tuo ajan vielä lähemmäksi ja inhimillistämällä ikoneita tai tunnettuja hahmoja asettaa heidät luontevasti omien ajatustemme ja kysymystemme kohteeksi. Saamme mahdollisuuden käydä oman pään sisässä dialogia, jota ei dokumentaarisen materiaalin pohjalta ehkä tulisi edes aloittaneeksi. Parhaimmillaan tuloksena on oivallus.
Heidi Köngäs: Hertta
Oma ostos Elisa Kirjasta
äänikirjan lukijana: Elsa Saisio
Minulle Hertta toi mukanaan oivalluksen. Olinhan minä sitä miettinyt, miten ihmeessä kommunisti saattoi pysyä vakaumuksessaan, kun Stalin oikein riehui puhdistuksineen. Tässä romaanissa Hertta Kuusisen usko kommunismiin sekoittuu isän opetuksiin ja kunnioitukseen tätä kohtaan. Uskoa Stalinista pahaa tarkoitti samaa kuin uskoa isän erehtyväisyyteen, eikä hän voisi...
Kirjan alussa Hertta pääsee pois vankilasta. Hän haluaa elää, viedä kansan asiaa eteenpäin, rakastaa. Kuin tilauksesta (vaan kenen?) juhliin saapuu Yrjö Leino, joka soittaa tiensä Hertan sydämeen ja peiton alle. Intohimo vie heidät yhdessä pakomatkalle sodan aikana, sen voima kantaa eteenpäin aatteen lipun raskaan painon alla ja läpi vankilavuosien, aina politiikkaan ja ministeriöihin saakka.
Hertta raataa ja ponnistaa eteenpäin, Yrjö kulkee, mutta kuljettaa rinnalla salaista elämää. Hertta uskoo, täysin ja ehdoitta. Yrjö epäilee. Jossain kohtaa jotain särkyy.
En voinut olla pitämättä Herttaa naiivina. Eikö hän tosiaan nähnyt ja ymmärtänyt, mitä Neuvostoliitossa tapahtui? Kai toistuvat tiedot nyt saivat edes jollain tasolla miettimään asioiden todellista taustaa. Lisäksi on Juri. Hertan Neuvostoliittoon jäänyt poika, jota kohtaan ikävä on pohjaton, kipeä ja ainainen. Hertan kertoessa, miten jätti pojan lastenkotiin "pantiksi" ja lähti Suomeen tehtäväänsä suorittamaan, nousi äiti minussa kapinaan. Eikö tuokaan uhraus muka ollut liian suuri?
Sitten aloin miettimään, mitä hänelle olisi tarkoittanut kääntyminen aatetta vastaan. Elämältä olisi mennyt pohja. Kaikki uskottu ja rakastettu olisi ollut petosta. Isä olisikin tehnyt väärin... Kyllä kirjan Herttakin kai syvällä sisimmässään tiesi, mutta oli pakko jatkaa. Vaihtoehtona oli vain romahdus, lopullinen pysähtyminen. Sitä paitsi, Suomen kansa tarvitsi apua, elämällä piti olla sentään jokin tarkoitus.
Hertta on ennen kaikkea tarina naisesta, jolla oli raudanluja tahto ja usko kykyynsä saada hyvää aikaiseksi. Samalla kirja kertoo karua tarinaa Suomen poliittisesta ilmapiiristä, pelosta puolin ja toisin. Siitä, miten kaikki haluavat hyvää ja uskovat olevansa oikeassa, tavoitteiden oikeuttavan rajutkin keinot.
Kirjan kieli on runsasta. Se soljuu ja keinuu ja kietoutuu kaulan ympärille pehmeänä turkiksena juuri ennen kuin kuristaa. Äänikirjana sen taika pääsi hiipimään syvälle ihon alle. Elsa Saision ilmeikäs lukutapa saa Hertan äänen elämään. Hertta on nautinnollista kuunneltavaa, joka kuitenkin intensiivisyydessään vaati myös pitämään taukoja, miettimään kuultua.
Tästä kirjasta minut sai alunperin kiinnostumaan Omppu Reader, why did I marry him - blogista.
Luin tämän kirjana, joka oli todella hyvä, mutta voisin kuunnella myös äänikirjana. Saisiolla on ihana ääni.
VastaaPoistaVoi Juri. Politiikka oli julmaa. Ja tänäkin päivänä se on julmaa, kun katselee omien rajojen ulkopuolelle. Sisäpuolellakin päätetään ihmeellisiä juttuja esim. hallintarekisteri.
Politiikka on kyllä kummallista ja vallan vaikutus ihmisiin vielä kummallisempaa.
PoistaTämä oli äänikirjana tosi vaikuttava,
Olin tästä ihan lääpälläni viime vuonna. Köngäs on taitava!
VastaaPoistaNiin on !
Poista"Romaanit eli fiktiiviset tarinakudelmat antava näkökulmia ja lisäävät historianymmärrystä, ihmistuntemusta ja sitä kautta luovat kykyä asettautua toisen asemaan myös nykypäivän maailmassa."
VastaaPoistaEn voisi paremmin tiivistää. ♥
Hertan vakaumus kuuostaa lähes uskonnolliselta, eiväthän minkään uskonryhmän tosiuskovaisetkaan kuuntele esimerkiksi tieteen selityksiä, vaan pitävät asioita jumalallisina. Onkin helppoa ymmärtää miksi uskonnoilla ja puolijumalallisilla johtajahahmoilla, vanhemmilla ja muilla auktoriteeteilla on tärkeä sija epävakaina aikoina ja elämän järjestäjänä.
Kiitos.
PoistaHertta tosiaan vaikuttaa aika fanaattiselta, vaikka lopulta aloin kirjan osalta miettimäänkin oliko kyseessä jonkinlainen järjissäänpysymisen keino.
Ehdottomasti lukulistalle! Kiitos.
VastaaPoistaKannattaa!
PoistaHienosti kirjoitat fiktion tärkeydestä myös ajan "dokumenttina", nyökyttelen kovasti. Olen lukenut melko vähän romaaneja Suomen poliittisesta liikehdinnästä/aatteista, joten tämä kiinnostaa kovasti.
VastaaPoistaTämä oli minusta aiheeltaan todella mielenkiintoinen ja Köngäs tuo jännästi esiin kahden puolen ajatuksia ja ihmisiä siinä välissä.
PoistaMinä katsoin kirjasta tehdyn tv-sarjan ja tykkäsin kovasti! Haluaisin lukea kirjankin, sillä teema ja Hertta ihmisenä kiinnostavat kovasti. Ihmettelin pitkälti samoja juttuja kuin sinäkin, mutta niinhän se varmaan menee, että jos aatteen vuoksi on hylännyt lapsensa ja istunut vankilassa, niin siitä aatteesta luopuminen on sen jälkeen lähes mahdotonta.
VastaaPoistaOlinkin ihan unohtanut tuon tv-sarjan. En tosin ole sitä nähnyt, mutta ehkä joskus tulee mahdollisuus.
PoistaKaipa suunnan muuttaminen on vaikeaa jos tielle on kerran lähtenyt siltansa polttamalla.
Ja tietysti voi pohtia josko aatetta pitää tuomita yksittäisen henkilön toimien perusteella, ja vaihtoehto olisi vielä huonompi jne...
VastaaPoistaJa vaikka että missä omissa arvoissaan ja valinnoissaan on niin sokea että historialla tulee olemaan tuomittavaa...
Niinjoo, alkukappaleen asiasta on ollut puhetta yhden kaverin kanssa jolla on parastaikaa menossa elämäkertavaihde, lukee niitä suurella innolla, ja minä taas en ole niin suuri elämäkertojen ystävä mutta haen samaa ajan- ja henkilökuvaa fiktiosta...
PoistaJälkikäteen on tosi helppo sanoa... tiedän. Olisi jännä nähdä, mitä meidän ajastamme ja ajatuksistamme joskus kirjoitetaan.
PoistaMinäkin täällä nyökkäilen innokkaasti tuolle alun pohdinnallesi. Olen monesti miettinyt, että kouluissa pitäisi opettaa historiaa niin, että ensin luetaan vetävä historiallinen romaani ja siitä innostuneena sitten tutkitaan aikakautta ja historian tapahtumia tarkemmin. Itse ainakin monesti innostun tutkimaan faktaa kun olen ensin rakastunut johonkin fiktiiviseen historialliseen romaaniin.
VastaaPoistaHertasta pidin kovasti. Olen lukenut sen kirjana, mutta toimii varmasti hienosti Elsa Saision lukemana. Tuo Hertan alistuminen isän ja aatteen edessä on kyllä uskomatonta, minuakin äitinä kauhistutti tuo Jurin kohtalo.
Samalla kun luettaisiin romaania ja verrattaisiin historiantutkimusta, voisi oppilaiden kanssa pohtia fiktion ja tulkinnan suhdetta jälkikäteen tehtävään historiankirjoitukseen. Sehän on aina mielenkiintoinen aihe sekin. Miten voidaan sirpaleisesta tiedosta koostaa "totuus" aiempien aikojen elämästä ja tapahtumista.
PoistaKuvaat hyvin sitä, millaisissa tilanteissa (historialliset) romaanit ovat parhaillaan. Kun pitää ja saa käydä dialogia, haastaa niin romaanihenkilön tekemiä ratkaisuja kuin omaa maailmankatsomustaan. Tällaisten lukukokemuksia jälkeen huomaa väistämättä viisastuneensa.
VastaaPoistaVälttämättä oma mielipide ei sinänsä ole muuttunut, mutta kykenee ymmärtämään, että joku toinen ajattelee, kokee ja näkee tämän asian nyt aivan eri tavalla kuin minä ja on omasta mielestään oikeassa. Voi kunpa kirjallisuutta luettaisiin enemmän näinä aikoina!
Oi kyllä. Maailma olisi paljon parempi paikka, jos ihmiset lukisivat enemmän kirjoja.
PoistaEn ole ollut tästä kirjasta kiinnostunut, mutta nyt kyllä kiinnostuin vähän. Luin viime vuonna useammankin kirjan kommunismin aikaan sijoittuen ja pohdin paljon samoja kysymyksiä kuin sinäkin: miksi uhrauksia tehtiin ja politiikkaan uskottiin, vaikka meno oli aivan hullua.
VastaaPoistaOletko muuten lukenut Masha Gessenin Ester ja Ruzja: Miten isoäitini selvisivät Hitlerin sodasta ja Stalinin rauhasta? Vaikka se periaatteessa on tietokirja eli elämäkerta, tuli se tästä sinun tekstistäsi mieleen. Hurjia juttuja ja hyvä kirja!
Sanotaan tähän loppuun vielä, että kirjallisuus ja sydän.
En ole lukenut mainitsemaasi kirjaa. Täytyykin muistaa.
PoistaIhmisen ehdoton ja varmasti ainakin osittain tietoinen sokeus ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä.
Ja kyllä - sydämiä paljon!
Toistan jo muiden kirjoittamaa,eli hyvin kirjoitat fiktiivisten tarinoiden merkityksestä. Luin Hertan sen ilmestyessä ja pidin sitä erittäin vahvana kirjana. Jonkinlaisesta Hertan itsepetoksestahan oli kysymys, kun hän sulki silmänsä Stalinin politiikan vaikutuksista, myös siitä mistä hyvin kirjoitit, eli "silmät avaamalla" olisi pudonnut pohja koko elämältä. Aatteen Hertta laittoi ensimmäiseksi loppuun asti, vaikka vahvasti rakastikin, poikaansa, Leinoakin.
VastaaPoistaKiitos :-)
PoistaOn vaikea uskoa, että jokin voisi ajaa lapsen ohi, mutta se kai kävikin Hertan kohdalla vähän vahingossa. Ei hän taitanut ajatella kadota niin pitkäksi aikaa.
Kylläpä kirjoitit osuvasti Hertasta! Minäkin kuuntelin kirjan Elsa Saision lukemana, ja sehän oli ihan parhautta.
VastaaPoistaSamanlaisia tuntoja minulla oli Hertan valinnoista. Vaikka Hertta fiktiota onkin, on taustalla paljon historiallista faktaa. Taas kerran voi siis vain todeta, että todellisuus todellakin on tarua ihmeellisempää.
Joo, tämä oli tosi hyvä äänikirjana.
PoistaKovasti herätti ajatuksia tämä kirja.