Sivut

22.1.2013

Voi Muru, minkä teit - me mentiinkin sitten Farangiin

Tuossa syksyllä Murun Henkka kovasti kehui tuolla Leena Lumin blogissa, että "Perheelliselle kiireiselle äidille aina pöytä järjestyy!" - näin siis kun valittelin, että kovin pitkään etukäteen ei tällä rumballa pysty ravintolailtoja varailemaan. No, lastenvahdin päivä varmistui vähän yli viikkoa etukäteen, mutta pöytää ei Murusta sillä varoitusajalla löytynyt - ei vaikka perheenäidiksi itseni esittelinkin ;-)

No, mehän emme tuollaista jää murehtimaan, kun kerran on muutenkin pitkä lista hyviä ravintoloita kokeilematta. Taidettiin meinaan olla miehen kanssa ekaa kertaa kahdestaan ulkona syömässä Helsingissä sitten nuorimmaisen syntymän ja hän täyttää sentään keväällä jo kaksi. Farang on toinen paikka, jonne menoa olemme suunnitelleet jo... no tosi pitkään. Sieltä löytyi pöytäkin.

Taksikuskilla oli pieniä vaikeuksia löytää perille, mutta onneksi isännällä on tarkat silmät, joilla hän bongasi menulaatikon seinältä. Miellyttävä herkkuiltamme saattoi alkaa.


Me pidimme Farangista kovasti ja olisimme olleet aivan myytyjä, kun muutama pikku juttu olisi mennyt vielä ihan odotusten mukaisesti. Palvelu oli ystävällistä ja osaavaa - ajoitukset vain pikkuisen pielessä.

Viereisestä kuvasta voi seurata illan kulkua. Punaiset kohdat ovat niitä, joissa olisi vielä varaa petrata.

Ensinnäkin, minä odotin saavani ruokalistan käteeni suurin piirtein heti pöytään istuttuani, mutta ilmeisesti viereisen pöydän isomman seurueen tarjoilu vei huomion niin, että me istuimme miehen kanssa parikymmentä minuuttia janoisina paikoillamme. Sitten kyllä saimme nopeasti herkulliset coctailit ja meille selitettiin ystävällisesti ravintolan  perusajatus.

Tarjoilija piti myös mukavasti huolta siitä, ettemme tietämättöminä tilanneet liian suurta määrää ruokaa, vaan meillä oli mahdollisuus saada kahdesta annoksesta puolikkaat. Voimme silti maistella haluamiamme ruokalajeja. Tämä oli suuri plussa meidän mielissämme, sillä olimme pikkuisen eri linjoilla haluttavimpien annosten osalta.

Ensimmäinen ruokalaji saapui pöytään ihan mukavan reippaasti ja siitä tahti sitten vain kiihtyi. Minä ymmärrän kyllä tuon aasialaisen periaatteen, että pöydässä on useampi ruokalaji kerralla ja niitä sitten maistellaan vuorotellen, mutta... Asiakaskokemuksen kannalta ainakin minusta olisi mukava keritä aina maistamaan kutakin lajia ennen kuin seuraava kannetaan pöytään. Varsinkin kun kaikissa tuntui kuitenkin olevan myös lämpimiä elementtejä eivätkä sen paremmin tarjoilulautaset kuin meidän ruokalautasemmekaan tainneet olla mitenkään erityisesti lämmitettyjä. Nyt meille tuli vähän hätäinen olo maistelun kanssa. Mielellämme jatkamme makuja vaihdellen kaikkien annosten ollessa pöydässä, mutta ne ensimmäiset suupalat olisi ollut hieno saada vähän suunnitellummin.

Tiedän, että keittiön ja tarjoilun kannalta tuo ei varmaankaan ole mikään maailman helpoin vaatimus, mutta voi, miten se nostaisikaan palvelun huolittelun tasoa ja asiakaskokemuksenkin ihan uusiin sfääreihin.

Nyt, kun nuo alku-urputukset on saatu alta pois niin voidaan keskittyä pääasiaan, ruokaan. Se oli ihan odotusten mukaista eli herkullista. Suosioeroja löytyi kuitenkin myös meidän valitsemiemme ruokalajien joukosta.



Jos en olisi tuntenut alkudrinkin ja viinin vaikutuksia vähän turhankin paljon jo ennen jälkiruokaa niin olisin varmaan ottanut toisen drinkin jälkkärin tilalle. Sen verran hyvää oli kookospainotteinen juomani. Isännän Steven Seagal taas oli hänelle mieleen. Viininä muuten oli talon oma Blue Lotus, joka sopi ihanasti mausteisiin annoksiin.

Parhaasta ruokalajista olimme isännän kanssa yhtä mieltä. Munakoisojen ja sienien täyteläinen kastike ja makuyhdistelmä oli fantastinen. Myös pitkään haudutetun vasikanposken pehmeys ja itujen raikas rapsakkuus saivat makuhermot hykertelemään.

Rapea possu karamellin kera lienee annos, josta Blogistaniassa on viime aikoina kohkattu enemmänkin. Minun täytyy kuitenkin sanoa, että vaikka melkein uitin palasia etikka-chilikastikkeessa niin ruoka oli jopa minunlaiselleni sokerihiirelle ihan liian makea. Isäntä kyllä tykkäsi, mutta hän nyt on muutenkin vähemmän kranttu.

Pienoinen pettymys löytyi taskurapujen kohdalla. Frittitaikina oli paksu ja maistui... no... frittitaikinalle. Ravun makua emme tuosta annoksesta löytäneet parhaalla tahdollakaan. Tietysti lajikin oli meille ihan uusi tuttavuus. Ehkä tuon ei kuulukaan maistua miltään ? Vähän haasteellinen oli myös seurana oleva salaatti. Syynä saatta olla minun ja vihreän mangon yhteensopimattomuus, mutta jotenkin vain sain suuhuni sellaisen etikkaisen pistävän maun, josta en oikein pitänyt.

Lihakääryleet olivat, no, lihakääryleitä,vähän kuivakoita. Niitä söi ihan mielellään, mutta eivät ne mitään hurmiovirneitä aikaiseksi saaneet.

Kaikkiaan iltamme oli oikein onnistunut. Nautimme ruoasta ja seura oli tietysti parasta mahdollista. Tunnelmaltaan Farang on ehkä minun makuuni kaikessa yksinkertaisuudessaan vähän kalsea, mutta se johtunee vaan siitä, etten minä ymmärrä trendikkyyden päälle sisustuksessa.

Ai niin, mahtui meihin vielä pieni jälkkärikin. Mandariinisorbettia ja tapiokahelmiä. Sopivan pieni herkkupala, joka katosi kipoista ennätysvauhtia...




14 kommenttia:

  1. Farangista olen kuullut paljon hyvää ja sinun postauksesi kokonaisuus lisäsi vain kiinnostustani ravintolaa kohtaan. Analysoit kaikkea hienosti ja houkuttelevasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa mennä käymään. Ruoka oli hyvää ja se oli sellaista, että kotona ei yhdelle aterialle viitsisi nähdä niin paljon vaivaa - ainakaan minä.

      Poista
  2. Kiva lukea muitten kokemuksia. Omani on viime kesältä, otimme sauvajyväsen kanssa maistelumenun, jonka nimeä en tähän hätään muista. Meillä oli vähän samanlaisia aikatauluongelmia, ensin tahti oli kova, sitten lopahti kokonaan ja yksi ruokalaji jäi väliltä, tai olisi jäänyt ilman seurani tarkkaavaisuutta. Ja viinit tulivat myöhässä, punaisten lihojen kanssa ei tullut punaista viiniä... Ja vasikanposken kanssa petyin, se oli eka kerta sitä lajia minulle ja odotukset korkealla, se oli sitkasta. Mutta karkkipossu oli mahtavaa :D Ilman muuta tahdon mennä uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, teillä oli huono tuuri vasikanposken kanssa. Meillä se suorastaan suli suuhun.

      Poista
  3. Minna, miten kiinnostavaa! Olen niiiiin pahoillani, että Muru petti. Olisin ollut valmis soittamaan sinne sun puolesta, jos olisit kertonut.

    Minulla on yksi juttu, joka ärsyttää eli jos se tapahtuu, en palaa enää kyseiseen ravintolaan: Kiire! Haluan nautiskella enkä olla Chaplinin Nykyaika leffan syöttökonessa, jossa nopeus on tärkein valtti. Muutenkin on aina kiire, joten 'mun ravintolassa' ei ikinä ole kiire.

    Pysy linjoilla: Esittelen tällä viikolla huomattavan ravintolan, jos vain saan kuvat Nykistä huomisaamuksi koneelleni. Laitan pari ohjettakin mukaan.

    Munakoiso ja sienet olisivat olleet minunkin juttuni.

    Alamme R:n kanssa ensi syksystä testailemaan Hesan ravintoloita, mutta ehkä ei heti ihan huipulta, sillä haluan toki siellä päässä tavata tytärtämme, Meriä ja se tarkoittaa, että me viemme ulos syömään myös hänet & co. He vielä opiskelevat, joten luonnollisesti näin. Aloitamme merellisistä ja sitten slaavilaiset.Sitten ehkä jo kahdestaan johonkin legendaariseen paikkaan...

    Kiva kuitenkin, että pääsitte kahdestaan ulos, eikä tuo niin paha ilta ollenkaan ollut. Kun lapset ovat isoja, Muru odottaa teitä;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kiva mennä kahdestaan - edellisestä kerrasta onkin aikaa...
      Huomennakin meillä on miehen kanssa treffit ja vielä keskellä päivää. Tosin ei mennä syömään vaan elokuviin.

      Mielenkiinnolla odotan postaustasi ja raporttia tietysti sitten aina niistä Hesankin ravintoloista :-)

      Poista
    2. Kuulostaa kokeilemisen arvoiselta kuitenkin ehdottomasti ;)

      Poista
    3. Juu, kokemuksena jäi selkeästi positiivisen puolelle urputuksista huolimatta :-)

      Poista
  4. Muruun ei olla mekään päästy juuri samasta lapsenvahti & pöytävaraus ongelman takia. Kivan postauksen olit kirjoittanut. Itselläni jää kyllä kaikki aasialaiset kokeilematta allergioiden takia, mutta pitäisi varmaan hankkia farangin keittokirja ja soveltaa itselle sopivia ruokia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Lastenvahdin saaminen ei tosiaan aina ole ihan yksinkertaista.

      Poista
  5. Kävin pitkästä aikaa Farangissa pari viikkoa sitten, ja vasikanposki sai isot peukut. Karkkipossu toki myös.

    Meille ei pehmeäkuorista taskurapua ollut sinä iltana tarjolla, sen sijaan annokseen oli laitettu _käsinkuorittuja_ katkarapuja, jotka kyllä valitettavasti olivat, hmm.. katkarapuja. Melkoinen pettymys, olivat sitten korostetun käsinkuorittuja tai eivät. Taskurapua maistoin kaverin lautaselta seuraavalla viikolla Gaijinissa, ja siellä minulla oli sama kokemus kuin teillä: suolaista jännänmallista frittitaikinaa. Oma annokseni siellä oli aivan nappi ja yhden naapurin Gaijin pork aivan taivaallista (mun haarukka oli kaikkien ruoissa ;) Molemmissa suosittelen ehdottomasti maistelemaan drinkkejä ennakkoluulottomasti, ne ovat aivan mielettömiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, aina pitää maistella. Näitä kommentteja kun lueskelee, niin kuulostaa tuo Farangin laatu vähän epätasaiselta... Mietintämyssyn alle sinne päin ?

      Drinkit olivat ihania - harmi vaan kun pää ei kestä. Niitä olisi ollut kiva maistella enemmänkin.

      Poista
  6. Mä kyllä sen ainoan kerran Farangissa ollessani tykkäsin hirviästi myös tuosta taskuravusta! Ja aika kritiikittömästi kaikesta muustakin. Se vaan sattu hurmaamaan sinä iltana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On minullakin niitä iltoja, jolloin kaikki on täydellistä, vaikkei ehkä tekstistä uskoisi ;-)
      Päästään nykyään ulos syömään niin harvoin, että ehkä sitä on tullut vähän kriittiseksi...

      Poista