Koen 13 kotimaista kirjailijaa vuonna 2013 - haaste ja haasteen aloitus Kätilöllä

Kirsin kirjanurkassa huomasin tiedon FB-haasteesta "Koen 13 kotimaista kirjailijaa vuonna 2013". Pakkohan tähän on osallistua, kun muutenkin yritän vähän paremmin tutustua kotikamarani kirjailijoihin. Varsinkin, kun tuntuu siltä, että viime aikoina on ilmestynyt hurja määrä uusia kotimaisia HYVIÄ kirjailijoita. Näin voi päätellä myös TBR100 listaani ilmestyneestä suomalaisten kirjailijoiden määrästä. On siis mahdollista iskeä kaksi (tai kolme) kärpästä samalla iskulla ja sehän tällaista prosessitehokkuuden ammattilaista kiinnostaa aina ;-)

Ensimmäiseksi luettavaksi valikoitui Katja Ketun Kätilö paristakin syystä. Ensinnäkin, kirjasta on puhuttu blogeissa hurjan paljon ja se voitti ensimmäsen Blogistanian Finlandian. Kyseessä siis ei voi olla huono kirja. Toiseksi, se oli suht' edullisesti tarjolla Elisa-kirjassa. Opportunistinen lukija ei voinut vastustaa tarjousta ja näin kirja oli helposti tarjolla Kobon napin painalluksella.

Oliko kirja siis hyvä ? Kyllä, ehdottomasti. Tarina on taitavasti kirjoitettu. Takaumien ja kertojan nykyhetken vaihtelu vei juonta tehokkaasti eteenpäin ja siirtymät toimivat. Edes kertojien vaihtuminen ei saanut minua sekaisin. Vahva tunnelma kannattaa koko kirjan läpi ja lukija jatkaa matkaansa luku luvulta kauhistuneen lumoutuneena.

Pidinkö kirjasta ? En. Ei tällaisesta tarinasta voi pitää. Sodan kauhuja ei tässä kuvata rintamalla, vaan naisen näkökulmasta linjojen takana. Vankileirin tapahtumat ja kotiinjääneiden väliset suhteet saavat oikeasti voimaan pahoin. Voiko ihminen tosissaan tehdä tuollaista ? Voi, on tehnyt ja tekee.
Myös kieli on kaikessa ronskiudessaan minulle vierasta, eikä murrekaan tietysti sitä ominta. Eri tavalla kirjoitettuna katoaisi kirjan lumous, mutta minä en tätä kieltä ja tapaa tunne omakseni. Eikä tietysti tarvitsekaan, pidäkään.

Sotakuvauksen lisäksi kirja on rakkaustarina. Ympäristönsä hylkimä, "punikinpenikka" kätilö tapaa sotatraumoista kärsivän SS-upseeri Johanneksen ja se on menoa samantien. Mihin kaikkeen rakkaudennälkäinen ja himossaan epätoivoinen nainen onkaan valmis saadakseen haluamansa miehen ? Kaikkein kamalinta kirjassa eivät ehkä olleetkaan kuvatut julmuudet, vaan se, mitä yksilö voi hyväksyä ja tehdä kaipuussaan toisen ihmisen luo.

Kannattaako kirja lukea ? Kannattaa, ehdottomasti. Tosin sitä ei voi suositella herkästi reagoiville. Minä sain kirjan luettua loppuun illalla, juuri ennen nukkumaanmenoa. Nukkumisesta ei tullut mitään. Oli pakko ottaa Kobo takaisin käteen ja lukea muutama luku perushömppää nollatakseni aivojen jännitteen. Siis sellaista ajatuksetonta, herttaista romantiikkaa (I Love the Earl, jos jotakuta kiinnostaa - nimi kertoo kaiken). Sopivaa vastalääkettä, että saa kiinni unesta ilman painajaisia.