Ei, blogitauko ei ole johtunut siitä, että olisin edelleen jumissa keskellä Korallivarasta. Olen itse asiassa lukenut viime aikoina enemmän kuin tosi, tosi pitkään aikaan. Äitiysloman alku vain toi mukanaan verenpainetta, muutaman sairaalapäivän ja puolittaista pakkolepoa kotonakin. Eikä tämän vatsan kanssa oikein voi enää istua koneen vieressä kuin ihan pienen hetken kerrallaan.
Tässä pöydällä vieressäni siis iso pino kirjoja odottaa blogiin pääsyä - niihin palataan.
Mutta muutama sana vielä tuosta Rebecca Stottin Korallivarkaasta. Tarina itsessään on ihan mielenkiintoinen. Nuori Daniel Connor saapuu Englannista Napoleonin kukistumisen jälkeiseen Pariisiin opiskelemaan luonnontieteitä maailmankuulujen tiedemiesten johdolla. Matkalla salaperäinen nainen varastaa arvokkaat matkatavarat, joiden piti turvata Danielin tulevaisuus Pariisissa.
Kohdatessaan naisen uudelleen Daniel joutuu samalla keskelle filosofi-varkaiden maailmaa ja juonitteluja sotilaiden, pakolaisten, tiedemiesten ja salaisen poliisin valtaamassa kaupungissa. Samalla lukijalle avautuu värikäs näkymä 1800-luvun Pariisiin ja Luciennen henkilökohtaisen historian kautta myös vallankumouksen kauhuihin. Parasta kirjassa olivatkin historiallinen kuvaus ja viittaukset Napoleonin matkaan St. Helenan saarelle.
Itse juoni alkoi kiinnostavasti, mutta kirjan keskivaiheilla tarina vähän lopahti ja minä ainakin jäin useammaksi päiväksi jumiin jo aiemmin kiukuttelemaani lauseeseen, jossa paljastettiin jatkosta hiukan liikaa... Jumista yli päästyäni tarina taas virkistyi ja loppuosa kirjaa oli mielenkiintoista ja vauhdikasta luettavaa.