Suosikkihömppää

Siis elokuvissa tällä kertaa, kuten taisin viimeksi luvatakin.

Kirjoissa olen vähän jumahtanut. Minulla on kesken D'Ormessonia ranskaksi ja Korallivaras suomeksi. Jälkimmäisen osalta pääsin hyvin alkuun, mutta sitten kirjasta löytyi "SE" lause, mikä minut jumittaa aina kaikissa tarinoissa. Minä-kertoja paljastaa tulevaisuudesta tärkeän seikan, johon juuri kerrotut asiat johtavat. Tässä tapauksessa siis sen, että naispäähenkilö, varas, jää jossain kohtaa kirjaa kiinni. Kun tällainen paljastus on kirjassa esitetty, minun on yleensä vaikea jatkaa tarinan parissa. On ihan sama, tapahtuuko lopulta niin kuin on mainittu tai miten tarina tapahtuman jälkeen jatkuu, minä luen jokaisen sanan vain odottaen mainittua juonenkäännettä ja samalla puolet tarinasta menee ihan ohi.

Sitten nämä hömpät. "Mamma Mia" on ihanan hyväntuulinen ja herttainen tarina, jota mahtava Abban musiikki siivittää. En lainkaan välitä siitä, ettei Brosnan oikein osaa laulaa ja että oikeasti juonenkäänteet ovat ne maailman vanhimmat rakkaustarinoissa. Tämän voin katsoa uudestaan ja uudestaan ihanista maisemista, persoonallisista henkilöhahmoista, herttaisesta huumorista ja ennen kaikkea piristävästä musiikista nauttien.

"Holiday" ei myöskään juonenkäänteiltään ole ehkä maailman ainutlaatuisin, mutta henkilöhahmot ovat tarkasti kuvattuja ja myös oikeastaan aika uskottavia. Romanttinen renttuun rakastuva nuori nainen, yritykselleen kaiken energiansa uhraava tehokas uraohjus, yksinhuoltajaisä ja liian kiltti romantikko mieheksi muodostavat nelikon, josta muokkaantuvat ehkä epätodennäköiset mutta ah, niin romanttiset parit. Lisäksi tarina välttää liian imelyyden näyttämällä henkilöhahmoistaan myös vähemmän kadehdittavia puolia ja kaiken lisäksi mukana on sopivasti huumoria.

Molemmissa filmeissä myös tapahtumapaikkojen maisemat ja tunnelma tuovat ihan oman fiiliksensä. Mamma Mian kreikkalainen paratiisisaari, Hollywoodin palmut ja englantilaisen maalaismökin lumenpeittämä romantiikka ovat sopivasti eksoottisia näin suomalaiselle katsojalle.

Mitäs suosikkeja teillä muilla on ?

Äitiyslomalle kevättä odotellessa ja sohvalla telkkaria tuijottaen

Nyt se sitten alkoi, se äitiysloma. Joulun tienoilla ajattelin, että silloin onkin kevät jo pitkällä, mutta eipä tuo ulkona tuiskuava lumipyry kovin keväiseltä näytä. Onneksi on sentään tulppaaneja ollut pöydällä niin voi edes kuvitella kevään olevan tulossa.

Lukeminen on vähän jäänyt, kun olen jumahtanut enemmänkin telkkarin viereen tyhjentämään digiboxin muistia. Viimeisin "rentoutus" oli Sex in the City I. Täytyy kyllä myöntää, että osan filmistä ohitin pikakelauksella ja kaikkein paras kohtaus minun mielestäni oli Carrien hääpukujen kuvaus. Eikä sekään varsinaisesti tarinan etenemisen kannalta vaan enemmänkin, koska puvut olivat upeita.

Kaikki ovat varmaan katsoneet ainakin jossain vaiheessa kyseistä tv-sarjaa. Minusta lyhyemmissä jaksoissa rakkauteen ja parisuhteisiin liittyviä teemoja käsiteltiin huomattavasti napakammin. Jaksojen aikana ei ehtinyt pitkästymään. Tai sitten tämä tarina ei vaan kanna elokuvaksi, jota jaksaisi katsoa useampaan kertaan. Eikä kyse ole tyylilajista. Minä tiedän ainakin kaksi "hömppäelokuvaa", jotka olen katsonut moneen kertaan ja tulen varmaan vielä katsomaan uudestaankin, mutta niistä lisää myöhemmin.

J.D. Robb : Kuoleman Enkeli

Tästä(kin) kirjasta pidin. Joten kyllä näitä hyviäkin kirjoja näköjään tulee vastaan ihan säännöllisesti krantullekin lukijalle.

Sinänsä tarinassa ei ole mitään uutta - persoonallinen naispoliisi jahtaa uskonnollisväritteiseisesti kostotekojaan perustelevaa sarjamurhaajaa. Mielenkiintoiseksi kirjan tekee kuvaus "tulevaisuudesta". Tapahtumat sijoittuvat vuoteen 2058. Maailma on erilainen, mutta kuitenkin jotenkin samanlainen. Vierauden tuntu syntyy ilmassa liikkuvista autoista, tietoliikenteen kokonaisvaltaisesta seurannasta ja muista yksityiskohdista.

Lisäväriä tarinaan tuo uhrien linkki komisario Eve Dallasin komean ja rikkan tuoreen aviomiehen hämärään menneisyyteen. Henkilökohtaiseksi menevät murhaajajahti tuo tapahtumiin oman lisänsä.

Kaiken lisäksi tämä on hyvin kirjoitettu poliisiromaani. Yleensä tykästyn lähinnä 1900-luvun dekkarien kulta-ajan tuotoksiin, mutta tästä sarjasta pitänee hankkia käsiini muutkin osat. Tämä kun on ilmeisesti jo kuudes Eve Dallas-kirjasarjan osa.

Ai niin, mainittakoon vielä J.D. Robbin nimen taakse kätkeytyy jo aiemmin romanttisista romaaneista tunnetuksi tullut Nora Roberts.

Tällä hetkellä elänkin aikaa kahden kirjan välissä - huonoksi tilanteen tekee se, ettei minulla ole yöpöydällä yhtään kirjaa odottamassa. Täytynee vähän katsella tuota kirja hyllyä "sillä silmällä".

Nautinnollista luettavaa - Marguerite Yourcenar : L'oeuvre au noir

Viime aikoina olen lähinnä kiukutellut, kun mikään kirja ei ole tuntunut hyvältä ja lukeminen on lähinnä harmittanut. Nyt onkin ihanaa päästä hehkuttamaan varsinaista lukunautintoa, joka kaiken lisäksi kesti kauemmin kuin päivän. Tämän parissa kului reippaasti yli viikko.

Johan minä taisinkin ehtiä ylistämään Yourcenaria yleensäkin, eikä tämä kirja ole millään tavalla poikkeus muista hänen teoksistaan. Loppuun asti ajateltua ja uskomattoman kaunista tekstiä. Tekstin laatu ei tietysti ole mikään yllätys, kun ajattelee, että kirjailija aloitti kirjoittamisen jo nuorena 1920-luvulla ja julkaisikin siitä osia 30-luvulla. Kokonaisuudessaan tarina kuitenkin julkaistiin vasta 1960-luvulla ja sen jälkeenkin sitä vielä korjailtiin.

Kypsässä kokonaistarinassa henkilöhahmo herää kirjaimellisesti henkiin ja kehittyy kaikkien yli 400 sivun aikana. Hänen elämänvaiheisiinsa liittyvät henkilöhahmot täydentävät kuvausta sekä päähenkilöstä että aikakaudesta. 1500-luku uskonnollisine ristiriitoineen luo elävän kontekstin ja auttaa ymmärtämään myös päähenkilön valintoja.

Eihän tämä helppo kirja ole. Perusolettamuksena kirjailijalla lienee ollut, että lukija on edes jollain tavalla samalla sivistyksen tasolla kanssaan ja tietää sekä Euroopan yleisestä historiasta että alkemian perusteista. Paikoitellen joutuu siis oikein pinnistelemään, mutta se on osa tämän kirjan viehätystä.

Päähenkilö Zenon on alkemisti, filosofi ja ennen kaikkea lääkäri, joka matkustaa aikakautensa halki ja myöskin pitkin tunnettua maailmaa. Hän ei sopeudu valtakirkon oppeihin vaan haluaa tutkia pidemmälle myös kerettiläisinä pidettyjä filosofian haaroja ja erityisesti alkemiaa. Tämä sekä matkat myöskin islamilaisessa maailmankolkassa ovat omiaan tipauttamaan Zenonin katolisen kirkon isäntien suosiosta. Osa tarinasta ollaankin pakomatkalla Zenonin yrittäessä välttää joutumista roviolle.

Zenonin tarinan ja häneen liittyvien henkiöhahmojen myötä lukija tutustuu erilaisiin maailmankatsomuksiin sekä uskonnolliseen kiihkoiluun. Julmuuksia tapahtuu puolin ja toisin, samoin löytyy inhimillistä lämpöä ja kykyä myötätuntoon. Koko elämän kirjo keskiajan loppupuolelta matkalla kohti renessanssia levittäytyy lukijan eteen.

Ehdottoman suositeltavaa luettavaa ! Ettekä voi uskoakaan, miten hyvältä tuntui taas oikeasti nauttia lukemisesta...

Onko minusta tulossa vanha ja kärttyinen ?

Tätä jäin miettimään, kun selasin mielipiteitäni muutamasta edellisestä lukemastani kirjasta. Hyvin voittopuolisesti olen joko lytännyt kirjat lattianrakoon tai ohittanut olkapäitä kohauttaen. Onneksi joukkoon mahtuu sentään edes muutama, joihin olen myös oikeasti tykästynyt. (Kuten esimerkiksi Haruki Murakamin "Suuri lammasseikkailu", Marguerite Yourcenarin kirjat ja Sofian maailma jne.)

Onko kyse siitä, että vanhetessa oma maku vahvistuu ja myös uskaltaa todeta, että kaikesta ei pidä ? Vai olenko vain muuttunut krantummaksi ? No, aika näyttänee, miten pidettyjen ja ei -pidettyjen kirjojen suhdeluku muuttuu. Nyt olen yllättänyt itseni jopa laittamasta kirjoja suoraan kiertoon ilman yhtään hetkeä hyllyssäni. Tämä on historiallinen muutos, yleensä koen fyysistä tuskaa kirjasta luopumisen hetken koittaessa...

Vähän olen myös kateellinen kaikille niille bloggareille, jotka ovat ehtineet lukemaan tosi paljon enemmän kuin minä tämän alkuvuoden aikana. Minä sain listalleni tasan 10 kirjaa tammi-helmikuulle.