Camargue - härkien, hevosten ja kanojen mailla

Ranska on iso maa ja sen eri alueet eroavat toisistaan kovastikin. Lomamatkamme aikana meillä oli mahdollisuus käydä viikonloppuvierailulla isännän kummitädin luona Camarguessa, joka on Ranskan eri kolkista ehkä yksi kaikkein omalaatuisimmista sekä tavoiltaan, kulttuuriltaan että luonnoltaan. Välimeren läheisyys. Rhone-joen suisto ja suolasuot ovat luoneet puitteet maisemalle, jossa vaihtelevat kuivat hiekkamaat ja vetiset, tulva-alttiit niityt.

Luonnonvaraisista eläimistä erikoisimpia lienevät vaaleanpunaiset flamingot, joita ranta-alueilla näkee sadoittain jollei tuhansittain. Tosin me kävimme autoajelulla niitä etsimässä pariinkin otteeseen, kun olivat mokomat vaihtaneet toiselle rannalle pois (ihmis-)rantaleijonien tieltä. Nähtiinpä kuitenkin.

Tavoiltaan ja kulttuuriltaan Camargue on härkien ja valkoisten Camarguen-hevosten valtakuntaa. Guardians eli paikalliset cowboyt ovat kautta aikojen valvoneet villeinä laiduntavia (aidatuilla alueilla nykyään toki) härkiä. Heidän taitojaan ja mieskuntoaan on sitten mitattu erilaisilla "härkätaisteluilla" - Ei, näillä härkätaisteluilla ei ole mitään tekemistä Espanjan verilöylyjen kanssa. Enemmänkin on kyseessä iloinen kisailu, jossa tosin härät ovat mukana ihan tosissaan ja vaara ei ole koskaan kaukana.

Osuimme alueelle parhaaseen "taistelu"-aikaan ja koska meillä oli paikalliset oppaat, niin pääsimme osallistumaan useaankin näytökseen eri kylissä ja kaupungeissa ja metsän keskellä. Ihan sama ei tietenkään turistina onnistu, mutta koska joka kylässä ja kaupungissa on omat aktiviteettinsa niin pienellä kyselyllä pääsee kyllä osallistumaan sen verran, että näkee, mistä on kyse.

Tässä muutama näyte aiheesta...


Pääosin kävimme katselemassa historian hämärissä varmaan jonkulaisesta miehuusriitistä käyvän "pelin" etenemistä. Aiemmin guardianit kuljettivat härkälaumaa tiiviissä ryhmässä hevosten keskellä ja kylän nuorten miesten oli tarkoitus kiskoa härkiä ulos muodostelmasta ja karkuun ennen kuin lauma pääsee määränpäähänsä.
Hurjaa touhua, vaikka me sitä katselimmekin aina turvassa katsomosta ja rautatankojen takaa. Paikalliset eivät tietenkään tankojen takana pysyneet ja voin taata, että aitojen yli hyppi ihmisiä tosi vauhdilla, kun irtipäässyt härkä lähti tulemaan heitä päin.



Lisäksi kävimme seuraamassa yönäytöstä "härkä uima-altaalla". Siinä oli tarkoitus saada härkä juoksemaan vesialtaan halki. Pojat heittäytyivät veteen altaan reunan eteen ja härkä piti saada hyppäämään yli. Vaaran tuntu tuli hyvinkin konkreettiseksi, kun härkä talloi yhden nuoren hurjapään poskelle ja hänet kannettiin ambulanssiin (ei kuulemma kuitenkaan käynyt pahemmin - mustelmia vaan). Liika itsevarmuus siinä kostautui yhden onnistuneen juoksun jälkeen...

Härkien lisäksi on Camarguessa tietysti myös paljon muutakin katseltavaa ja historia on taas kerran käsinkosketeltavana läsnä. Esim. Aigues Morten linnoituskaupunki on turistimassoistaan huolimatta vierailun arvoinen paikka, jolla on ihan oma tunnelmansa. Siellä saa myös rautaisannoksen historiaa protestanttien ja katolisten kahinoista.

Niin, ja ne kanat...

Kummitädillä on pihapiirissään kanahäkki, josta eläimet päästetään joka ilta myös jaloittelemaan pihamaalle. Nuorimmaisemme oli kanoista aivan lumoutunut ja aloimmekin kutsua häntä "kanojen kuninkaaksi". Iltojen kohokohta oli, kun hän sai veljensä kanssa hätistellä kanat takaisin häkkiin (isoon sellaiseen, "kanojen kotiin" - ei mitään tekemistä tehokanaloiden häkkien kanssa... toim.huom.). Lisäksi hän oppi tunnistamaan munimiskaakatuksen ja sitten piti tietysti käydä lopputulos tarkistamassa heti perään... Kanaparat, mahtoivatko enää muniakaan muutamaan päivään meidän vierailumme jälkeen ;-)



Loma oli kokonaisuudessaan aivan mahtava, mutta yksi parhaista muistoistani tulee kyllä olemaan illat Camarguessa : kaskaiden korviahuumaava siritys, samettisen lämmin iltailma ja myöhään syödyt herkulliset päivälliset hyvässä seurassa, taustalla kanojen kevyt kotkotus oliivipuiden alla ja kyyhkysten kujerrus kyyhkyslakassa.

Jälkeen lomamatkan...

Hellettä, suklaata, aurinkoa, kanoja, flamingoja, härkiä, herkullisia hedelmiä, siestaa, uintia, soihtukulkuetta, ilotulitusta, lisää herkullista ruokaa, shoppailua, juustoja... = lomamatka Etelä-Ranskaan !

Blogitaukoon on siis olemassa syy - vietimme Ranskassa yhden parhaista lomista ikinä. Matkakohteina olivat Valencen anoppila sekä isännän kummitädin maapaikka Camarguen alueella. Sekä Valencea että Camargueta voi suositella lomamatkan kohteeksi - rentouttavaa oleilua ja paljon kivaa tekemistä. Herkuista tietysti puhumattakaan...

Me otimme loman puhtaasti lomailun kannalta, mutta silti rekisteröityi muistiin niin paljon kaikkea uutta, että sulatteluun kulunee vielä tovi jos toinenkin. Shoppailtuakin tuli siihen malliin, että menomatkalla puolityhjään autoon ei paluumatkalla olisi voinut lisätä enää yhtään kassia, jos aikoi kuljettaa lapsetkin kotiinpäin. Onneksi oltiin autolla eikä lentokoneella - ja välinevalinnasta onnittelimme itseämme vielä lisää, kun paluumatkalla kuuntelimme radiosta tietoja Ranskan lennonjohtojen lakosta, jonka vuoksi iso osa lennoista oli (TAAS!) peruutettu.

Valence oli matkan pääkohde. Kaupunki on mielenkiintoinen sekoitus uutta ja vanhaa, kuten koko Rhone-joen ympäristö yleensäkin. Keskustankin voi jakaa uuteen ja vanhaan puoleen. Vanhemman puolen tunnelma on ihan omaa luokkaansa, joten näillä kujilla tuli harhailtua useampikin tunti. Ja mikäs siinä, kivoja kauppoja ja kahviloita. Lomaviikkojen hurjassa helteessä kujat tarjosivat myös tervetullutta varjoa.



Historia on tosiaan läsnä ihan kaikkialla - vai mitä sanotte tästä upeasta rauniolinnasta kukkulan laella ?




Kuvattuna supermarketin parkkipaikalta...



Kanoista ja häristä täytyy vielä kirjoittaa joskus lisää, mutta nyt pitää mennä tyhjentämään loput matkakassit - urakka sinänsä.

Paulo Coelho : Alkemisti

Kuten lupasinkin niin genre vaihtuu - vampyyritarinoiden ja dekkareiden jälkeen jotain vähän runollisempaa ja klassisempaa. Ja vaihteeksi vielä suomeksi - onkin kovasti kääntynyt englanninkieliseksi tuo kirjalistani...

Aikoinaan tuli testattua, että Ruth Rendell tai P.D. James kestivät sopivasti lentomatkan Brysseli-Tukholma -Turku. Nopealla Tukholman vaihdolla olivat lentokentältä ostetussa kirjassa viimeiset sivut menossa kun laskeuduttiin Turkuun. Tällä kertaa ei Paulo Coelho kestänyt ihan koko lentoa Helsingistä Lontooseen. Oma osansa voi olla tietysti kielelläkin, tämän kun luin suomenkielisenä käännöksenä.

Ihana kirja joka tapauksessa, vaikka melkoisen nopealukuinen. Tai sitten vaan luin liian hätäisesti ja tarinaan pitää palata vielä uudestaan kaiken huomatakseen. Varmasti palaankin tämän pariin, sen verran lumoavasta sadusta on kyse.

Santiagon aarteenetsintämatka vie hänet Andalusian lammaskedoilta aavikolle ja pyramideille. Etsiessään aarretta nuori poika tulee löytäneeksi paljon muutakin, eikä vähiten ymmärrystä onnen olemuksesta ja ihmissielun kiemuroista. Kirjaa voi lukea toki vain viihdyttävänä satuna ja se on sellaisena kaunis, mutta kirjasta löytää myös paljon ajateltavaa liittyen siihen, miten unelmat ohjaavat ja miten paljon niiden tulee antaa ohjata ihmisen toimia. Kunkin tulee itse päättää, missä kohtaa haaveiden tulee jäädä haaveiksi ja milloin onni löytyy siitä, että edes yrittää niitä toteuttaa.

Vampyyreja ja muuta yliluonnollista II - Karen Chance : Death's Mistress

Tässä toinen kesälomamatkan pika-ahmaisu. Ihan hupaisaa luettavaa, vaikka veren ja irrotettujen päiden ympärikuljettelu ehkä vähän voikin herkemmille aiheuttaa vatsanväänteitä. Kirjan sankari kun on vampyyrin ja ihmisen jälkikasvua, jolle raivokohtaukset ja väkivaltainen käyttäytyminen ovat jokapäiväisiä. Tähän kun lisätään keijujen kadonnut talismaani, jonka kaikki haluavat itselleen sekä ylimaallisen komea ja ei-vampyyrimäisesti käyttäytyvä vampyyriruhtinas niin (veri)klimppisoppa on valmis.

Kyseessä on sarjan toinen osa, mikä selittänee ainakin minulla hetkellisen punaisen langan katoamisen lukuisan henkilöjoukon keskellä. Ensimmäistä osaa kun en ole nähnytkään. Kirjan parasta antia ovatkin erilaiset, mutta aina erikoiset hahmot. Toisaalta taas miljöökuvaus jää hyvinkin ohueksi. Tarina itsessään ei ole kovin yllättävä, mutta vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää.

Lajissaan siis varsin viihdyttävä, vaikka Sookie sarja onkin edelleen suosikkini.

Nyt, kun on saatu nämä varttuneen väen satukirjat alta pois, luettujen listalla odottaa vielä lentomatkan ajankulu. Ihan eri genreä... mutta siitä myöhemmin. Pitää yrittää vähän saada jotain aikaiseksi kotona. Mistä se johtuu, että kesälomalla ei huushollitöistä meinaa tulla sitäkään, mitä töitä tehdessä ? Kello on jo melkein yksitoista ja minä vasta vähitellen alan heräämään. Taitaa taas tänäänkin käydä niin, että uimaranta kutsuu minua ja poikia ennen kuin siivousta on edes aloitettu... Ulkona on niiiiin ihana hellekeli.

Vampyyreja ja muuta yliluonnollista I - Charlaine Harris : Dead in the Family

Kesäloma ja kirjat - niinhän minä olen uhonnut. Siispä myös Bathin reissulla tuli tutkittua siskon kirjahyllyä ja sieltä pikaisesti ahmaistua parikin vampyyrimaailmaan liittyvää kirjaa. Eiväthän nuo mitään suuria taide-elämyksiä ole, mutta oikeinkin viihdyttäviä ja lajinsa parhaasta päästä.

Ensimmäisenä tähän mennessä viimeinen osa Sookie-sarjaa. Kyseinen sarjahan on tullut monille tutuksi myöskin Trueblood-nimisenä tv-versiona. Kuten niin kovin usein, kirjat ovat parempia. Itse asiassa ei mieleeni tule kuin tv-sarja Jane Austenin : Pride and Prejudice:sta, joka on ehdottomasti kirjan kanssa samalla tasolla.

Erityisesti kirjasarjan ensimmäiset osat vievät mukanaan. Kun pääsee tähän osaan 10 (muistaakseni) niin kirjaa lukee lähinnä uteliaisuudesta sen suhteen, miten Sookien elämä etenee. Ja eteneehän tuo - muiden ihmisten ajatuksia kuuleva Sookie törmää tapansa mukaan erilaisiin haasteisiin vampyyrien, ihmissusien ja keijujen kanssa. Ihmis- tai pitäisi varmaan sanoa olentosuhteissa on omat kiemuransa. Tämän tarkemmin en viitsi tässä yksityiskohtia kertoilla, jos joku vaikka seuraa parhaillaan telkkarissakin näytettävää sarjaa tai haluaa lukea kirjoja alusta alkaen... Ettei tule paljastettua liikaa :-)

Olen lueskellut kaikenlaisia vampyyri- ja muita fantasia-kirjoja ja Sookie-sarjaa voi kyllä suositella lajista pitäville. Hahmot tuntuvat uskottavilta, siis sen verran kuin vampyyrit ja kumppanit sellaisia voivat olla. Jänniä käänteitä riittää tarinoissa. Suositeltavaa viihdettä kesälukemiseksi.

Kesäreissulla

Kerran vuodessa tämä äiti jättää pojat ja isännän taakseen ja lähtee lyhyelle reissulle. Viime kertoina suuntana on ollut Englannissa Bath - yksinkertaisesti siitä syystä, että sisko majailee siellä ja hänen kanssaan on aina mukava viettää lomapäiviä.

Tämänkertainen reissu oli Bathissa jo kolmas, joten varsinaisia turistikohteita (Roman Baths, Abbey, Jane Austen walk, turistibussiajelu jne...) oli testattu jo edellisillä kerroilla. Varsinaista ohjelmaa shoppailun ja haahuilun lisäksi tällä kertaa oli korukurssi ja Bath Span testaus.



Bath oli kylpyläkaupunki jo roomalaisten aikoina, joten odotukset olivat korkealla, kun kävelimme ylemmässä kuvassa näkyvistä Bath Span ovista sisälle. Hieman jouduimme pettymään. Englantilaisten käsitys kylpylän toiminnasta on ehkä hiukan toisenlainen kuin suomalaisella. Vai mitä tuumitte siitä, että kaikki suihkut käydään uimapuku päällä ? Olihan altaissa lilluminen sinänsä ihan kivaa, varsinkin kattoaltaan näköalasta nauttiessa. Veden mineraalitkin tuntuivat saavan ihon oikein pehmeäksi.

Korukurssi olikin sitten minulle ihan uusi tuttavuus. Hauskaa oli ja useampi tunti vierähti siinä puuhastellessa. Tuotoksillekin saattaa jopa löytyä käyttöä...



Parhaiten tästä reissusta taisi ehkä kuitenkin jäädä mieleen löytämämme ravintola Wild Café. Orgaanista lähiruokaa taidolla valmistettuna - jotain ehkä kertoo sekin, että kävimme siellä peräti kahdesti vajaan viikon aikana. Ja Bathista löytyy sentään kuulemma yli 500 ruokapaikkaa... Lisää ekstaasivuodatusta kyseisestä paikasta löydät täältä.