Synttärilahjaksi toivottu ja saatu
(kiitos isi!)
Koko päivä brunssia eli hurja määrä ihania ja houkuttelevia reseptejä. Kokeiltavien lista kasvoi entistä pidemmäksi, vaikka toki kirjasta löytyvät myös samat trendien huipulla keikkuvat herkut kuin muistakin uusimmista keittokirjoista ja muusta mediasta. Niin kuin nyt vaikka hummus, shaksouka, sekä tietysti erilaiset vohvelit.
(Sivuhuomautus: Miksi tapenade eli oliivitahna ei ole edelleenkään trendikäs ? Minä tykkään siitä vähintään yhtä paljon kuin hummuksesta)
Tykkään kirjoittajien konstailemattomuudesta. Saaran vegepainotus ja Jennin pitkä kokemus näkyvät niin ohjeiden aineslistoilla kuin anekdooteissa. Kuvat ovat tunnelmallisia ja inspiroivia, tekijöidensä näköisiä.
Arvostan - tämän kirjan tekemisessä on nähty hurjasti vaivaa.
On hauska lukea jokaisen reseptin alustus - tuntuvat henkilökohtaisilta ja tuovat hauskasti esiin niin kirjoittajiensa erilaiset kokemukset kuin (iän) elämänvaiheetkin. Resepteissäkin yhdistyy kaksi omanlaistaan ruokafilosofiaa harmoniseksi kokonaisuudeksi. Huomasin vasta kirjan luettuani, ettei siinä ollut pahemmin lihaa. Sisällysluettelosta tarkistaessani totesin, että Chorizoa löytyy, kananmunia ja jossain olin lukevinani pekonista, mutta muuten mennään pääasiassa kasviksilla ja vähän kalalla. Ilman mitään saarnaamista tai -ismiä (joita vierastan kaikissa asioissa). Kirja on "vain" kokoelma upeita reseptejä, ilman sen kummempaa ideologiaa... paitsi ehkä herkullisuuden ylistys.
Olen keittokirjoja lukiessani melkoisen kriittinen, mutta tästä on vaikea löytää huomautettavaa. Vielä ei silmiini ole osunut edes yhtään typoa. Olisikohan resepteissä hiukan jossain kohtaa oletettu lukijan tietävän, mitä tekee? Kokeilemassani reseptissä ei puhuttu mitään kypsennykseen tarvittavasta ajasta... Eikä tämä kirja tietysti muutenkaan ole kaikilta osiltaan välttämättä tarkoitettu ihan aloittelijoiden kokeiltavaksi. Eivät reseptit varsinaisesti vaikeita ole, mutta ehkä parhaimmillaan kuitenkin jo vähän kokanneen lukijan inspiraationlähteenä.
Niin, ja yksi asia tietysti harmittaa - kuvissa on niin ihanan kesäinen tunnelma, etten millään malttaisi odottaa ilmojen lämpenemistä. Ulos pitäisi päästä ja jostain löytää myös yhtä upeita brunssipaikkoja... Eikä se ole ihan pieni haaste se.
Meidän tuplavohvelit
Ihan ensimmäiseksi meillä pääsivät pöytään kesäkurpitsa-halloumivohvelit. Vohvelit ovat kaikkien suosikkeja ja niihin saa mukavasti upotettua kasviksia ilman, että lapset mieltävät niitä syövänsä.
Kokeilussa ohje oli suurin piirtein samanlainen kuin kirjassakin, mutta vähän tuunattiin sen mukaan, mitä jääkaapista löytyi. Lisäsin esim. kauramaitoa, koska purkki pitäisi käyttää ja samoin laitoin raejuuston loput sekaan. Itse asiassa saatan hyvinkin käyttää seuraavalla kerralla pelkkää raejuustoa. Muistaakseni se on kaupassa halvempaa kuin halloumi, joten samalla säästää, enkä ole ihan varma, onko lopputuloksessa varsinaisesti eroa.
1 halloumi (karkeana raasteena)
1/3 prk raejuustoa
6dl kauramaitoa
2 kananmunaa
4dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
Kirjan ohjeessa ehdotetaan öljyä raudan voiteluun, mutta meillä ei kyllä tarttunut kiinni ilmankaan. Ehkä sen pitää vain olla kunnolla kuuma (?). Tai riippuu tietty raudastakin ja sen materiaaleista.
Sekoita ainekset ja anna taikinan turvota puolisen tuntia. Kuumenna vohvelirauta ja kypsennä vohveleita kuumimmalla säädöllä noin 5min. Ainakin meillä tuntui tuossa ajassa olevan pinta rapsakka, mutta sisällä vielä pehmeyttä.
Seuraksi tein tsatsikia (1/2 kurkku hienonnettuna ja valutettuna, 1 valkosipulinkynsi, turkkilaista jugurttia, suolaa ja hunajaa) ja pilkoin kurkkua, tomaattia ja paprikaa.
Kaikki syötiin - vain viimeinen jaettiin. Eli yllä listattu tuplamäärä taikinaa oli tuikitarpeellinen 5 hengen perheessä, jossa kaksi teiniä, kun syötiin lounasta ilman sen kummempia lisukkeita. Brunssipöydässä toki riittäisi useammallekin.
Vohveleita on meillä toki tehty ennenkin ja juurikin poimin arkistojen kätköistä talteen gluteenittomat ja maidottomat juuresvohvelit.
Ajattelin hankkia tämän kirjan itselleni. Saaran blogi resepteineen ja kuvineen on suosikkiruokablogini, joten uskon, että tykkäisin tästä kirjasta ja löytäisin siitä paljon hyviä reseptejä. Postauksesi perusteella oletukseni ei taida olla väärä.
VastaaPoistaEi varmasti ole. Minä ainakin tykkäsin kirjasta kovasti. Siinä on monenlaista kokeiltavaa.
Poista