11.3.2018

Kuukauden teatteri : Lemminkäinen



Viime viikko oli kovasti kiireinen. Oli parikin kirjapitoista iltaa ja lauantaina teatteri. Sunnuntaina aamulla sitten lähdinkin työmatkalle Lissaboniin. Nyt olen takaisin kotona ja muistelen viikon takaista teatterielämystä. Hyvin on jäänyt mieleen.

Vuorossa oli Juha Hurmeen kirjoittama Lemminkäinen Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä. Jo aiemmin kävin kuuntelemassa hänen jutusteluaan Finlandian voittaneesta Niemi-teoksesta ja samalla sitten (Kansallisteatterin tiloissa kun oltiin) kuulimme myös Lemminkäinen -taustoja.

Lemminkäisen tarina kuulemma löytyy myös Niemestä. Minulla kirja on vielä pahasti kesken (niin kuin parikymmentä muutakin), joten en voi sanoa missä muodossa, mutta sieltä taustan voi kuulemma käydä lukaisemassa. Toki mukana on myös Kalevalaa, muttei ollenkaan perinteisessä muodossa. Lähinnä vain hahmojen nimet ja olemus ovat tuttua.

Toinen Lemminkäistä muokannut taustatekijä oli Hurmeen mukaan teatterikoululaisten kanssa tehty kiertävä kabaree-tyylinen esitys. Ilman tiukkaa juonenkuljetusta voi kuulemma tehdä kiinnostavaa ja hauskaa teatteria. Lemminkäinen on tästä mainio esimerkki. Sinänsä hauskaa, että samanlaisesta rakenteesta assosioituu minulle heti lastennäytelmä Tippukivitapaus...


Lemminkäisessä on päähenkilö tuplana ja miljöönä myyttismystiseen ympäristöön sijoittuva sekundamiekkoja Virosta maahantuova yritys, jonka kilpailijaa hallitsee voimanainen pohjoisesta. Fleming on nuori naistennaurattaja tuuliviiri, josta tuskin on johtajan manttelinperijäksi. Kaksoissisko Lemminkäinen on pystyvä ja vahva. Silti on poika äitinsä suosikki. Jännästi tarina kertookin vahvoista naisista, joiden ainoa heikkous liittyy mieheen (Flemingiin) ja tämä heikkous saa heidät joko syöksymään tuhoon, aikaansaamaan radikaaleja muutoksia ja tekemään epäloogisia päätöksiä.

Lemminkäisen äidin heikkous on poika, Lemminkäisen vaimon hallitseva tunne viha mieheensä, Lemminkäisen siskon vie tuhoon rakkaus veljeen. Näinköhän meidän naisten elämää kuitenkin kieputtaa mies (tai miehet)? Häiritsevä ajatus. Vain Louhi on itsenäinen. Hän hyödyntää valtaa, voimaa ja naisellisia avujaan saadakseen, mitä haluaa. Hänen pelastuksensa on tunnekylmyys ja kylmästi toiset alistava tahto. Seksuaalisuus on Lemminkäisessän naisen vahvuuden perusta - hmm... tämähän on tietysti miehen kirjoittama näytelmä.

Menipäs pohdiskelevaksi - ja kuitenkin Lemminkäinen on kabaree, sarja löyhästi toisiinsa sitoutuvia pääasiallisesti koomisia kohtauksia. Juoni on hötöinen tarina valtapelistä ja kahden leirin taistelusta, petoksesta ja kuolemasta. Parasta olivat taas kerran laulut. Kansallisteatterissa on uskomattoman taitavia laulajia ja muusikoita. Olisi ihan pakko viedä esikoinen katsomaan kahden rytmisoittajan työskentelyä lavalla - ihan maagista. "Pullo ja puteli-laulussa olisi ainesta vaikka Euroviisuihin", todettiin väliajan keskusteluissa!  Vähintäänkin siitä tulee varmasti jonkinlainen hitti teatterinystävien keskuuteen.

Kaikkiaan Lemminkäinen on mielenkiintoinen kokemus. Kertaakaan en katsonut kelloa, nauroin ääneen useammin kuin kerran ja välillä mietiskelin viitteiden banaaliuden tarpeellisuutta.


"Aleksis Kivi, Marketta Vaismaa, William Shakespeare, Kai Nieminen, Henna Raatikainen, Eino Leino, Petra Poutanen, Quentin Meillasoux, Väinö Linna, Aristoteles, Friedrich Nietzsche, Lauri Viita, Väinö Nuorteva ja Suomen kansa ovat auttaneet käsikirjoituksen teossa."
Lainattu käsiohjelmasta... 


Lisää yksityiskohtia Kansallisteatterin sivulta 

22 kommenttia:

  1. Mahtavasti tiivistettyjä ajatuksia näytelmästä, josta minun pitäisi myös kirjoittaa ajatuksia ruudulle. Julia ja Romeo vain sekoittivat pääni totaalisesti, joten on pakko hieman kasata itseäni ja keskittyä asiaan.

    Lemminkäisen ilta oli kyllä kaikin puolin hyvin onnistunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Taisi viikon ajatustauko tehdä hyvää. Lemminkäinen on sen verran kovaa pyöritystä, että ajatusten järjestely vie hetken. Julia ja Romeo olisi varmaan sotkenut pakkaa vielä entisestään, mutta minulla reissu "pelasti" ;-) Vaikka kyllä sekin pitää vielä mennä katsomaan.

      Poista
  2. Kuulostaa oivalliselta teatterielämykseltä.
    Lue ihmeessä Niemi loppuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitus olisi... On vaan jonkunmoinen hyppelyvaihe mukemisessa käynnissä.

      Poista
  3. Jotenkin tuli sellainen olo, ettei taida olla ihan minun teatteriani. Ehkä kannattaisi ennemmin lukea Niemi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niemi kannattanee lukea joka tapauksessa. Tyylillisesti noissa tosin on aika paljon samanlaista, mutta Lemminkäinen on aika vaativa hajanaisuudessaan.

      Poista
  4. Kuulostaa mielenkiintoiselta esitykseltä.
    Mukavaa sunnuntaita Minna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olikin mielenkiintoinen :-)
      Ihanaa työviikkoa!

      Poista
  5. Erittäin mielenkiintoista! Kuulinkin kansallisteatterissa mainintoja, että moni ei ollut vielä valmis seuraavaan näytelmään, kun Lemminkäisen sulattelu oli vielä kesken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lemminkäinen vaati tosiaan pientä sulattelua. Siinä oli niin paljon elementtejä ja toteutustapa tarkoituksellisen hajanainen, että ajatusten kokoaminen vei hetken.

      Poista
  6. Lemminkäisen ja naisten suhde onkin kiinnostavaa pohdittavaa. Onhan se Kalevalassakin aika samanlainen hurjastelija ja naisten tarinat liittyvät pitkälti näiden suhteeseen miehiin. Eli siis go Louhi! Tämähän on oikeastaan feministinen ikoni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun pitäisi varmaan lukea Kalevalaa taas uudelleen. Louhi on aina ollut lempparihahmojani juurikin voimakkuutensa vuoksi. Toisaalta, en ollenkaan muista hänen hahmonsa olleen samalla tavalla seksuaalisväritteinen kuin nyt teatterissa.
      Ehkä kyse on nykyajan tavasta ilmaista asioita aina jotenkin seksiin liittyen, mutta naisena se on välillä häiritsevää. Meissä on paljon muutakin kuin vain vako jalkojen välissä, vaikka historia ja (miesten kirjoittamat) tarinat muuta väittävätkin. Tapa kertoa taitaa kuvata enemmän kertojaa kuin kohdetta.

      Poista
  7. Kyllä se on ihan historiaa, että naisten elämä pyörisi vain miesten ympärillä. Hmm. tai niin ainakin soisin olevan. Tulipahan nyt tästä sun kirjoituksesta sellainenkin asia mieleen, että en ole koskaan lukenut Kalevalaa alusta loppuun. *nolo* En vaan ole kokenut sen lukemiseen mitään polttavaa tarvetta. Hurmeen Niemen ostin, mutta sekin on edelleen lukematta, joka on sinänsä jo vähän ihme, koska diggaan Hurmetta aika hitsin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en minäkään ole Kalevalaa lukenut kokonaan - valittuja pätkiä vain :-) Sinänsä häpeällistä, kun ei-suomalainen isäntäkin sen on sentään lukenut ainakin kertaalleen.
      Minäkin toivon, ettei naisten elämä enää ihan pelkästään miesten ympärillä pyöri vaan ennemminkin pyörittäisiin yhdessä muiden asioiden seassa.

      Poista
  8. Mielenkiintoinen kirjoitus. Esitys vaikuttaa varsin runsaalta ja monisäikeiseltä. Ei varmaan olisi ns. mun kakkupala, veikkaan. :D

    Ps. Minulatakin Kalevala lukematta, vaikka sitä piti taannoin koulussa lukea. Fuskasin niin kuin monen muunkin kirjan kohdalla. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkohan monikaan Kalevalaa lukenut ihan kokonaisuudessaan? Minä taidan tietää vain yhden...
      Lemminkäinen on tosiaan aika monisävyinen ja -säikeinen esitys. Vaatii ihan tietynlaisen mielialan ja aikaa sulatteluun. Siitä voisi kirjoittaa useammastakin näkökulmasta, mutta tämän nyt jäi minulla päällimmäisenä mieleen. Kiva, jos kiinnosti :-)

      Poista
  9. Vahvojen naisten ainoa heikkous liittyy mieheen, Fleming-Lemminkäiseen... Tätä jäin kovasti miettimään. Äidin osalta tämä pätee, vaikka jonkinlaisena heikkoutena voi kai pitää sitäkin, ettei hän osaa/pysty/halua nostaa tytärtä yhtä tärkeäksi pojan rinnalle. Kovasti pidin näytelmästä, se viihdytti ja ilahdutti, ja minua kiehtoi se, miten Hurme hyödyntää kansanrunoutta suoraan, ilman Lönnrotin sievistämää Kalevalaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidin näytelmästä, vaikka tosiaan vähän tuo kaiken kietoutuminen mieheen vähän jäikin ärsyttämään.

      Poista
  10. Minulla on vaikea suhde Lemminkäiseen. En ole koskaan tajunnut koko hahmoa. Ehkä pitäisi nähdä tämä esitys, jos vaikka avautuisi jotenkin 😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih - tai sitten suhde muuttuisi entistäkin ristiriitaisemmaksi :-)

      Poista
  11. Toivoskelen että tämä jatkuisi syksyllä, en tiedä jaksanko yrittää sumplia tätä keväälle :D Niemikin on vielä lukupinossa. Mutta kiinnostaa, moni tätä on kehunut ja nyt sinäkin, muun muassa Louhen hahmo on saanut ystäviltä paljon kehuja. Juonettomuudestakin tykkään, juoneton on tämä kommenttikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on vähän sama nyt teatterin kanssa. On jotenkin niin kiire ja paljon tekemistä, että ei meinaa edes jaksaa yrittää aikatauluttaa juttuja... mutta ehkäpä Lemminkäinen jatkaa syksylläkin, luulisi tuolle riittävän katsojia :-)

      Poista