3.12.2017

Marraskuun luetut ja polemiikki

Kuin varkain on alkuun päässyt joulukuu. Meillä sitä tuskin huomaa muusta kuin kuopuksen joulukalenteri-intoilusta. Äitikin haluaisi kalenterin tai ehkä ennemminkin sellaisen montako päivää lomaan -kamman. Joulustressistä ei ole tietoakaan. Sillä ei ole mitään mahdollisuuksia päästä esille tämänhetkisen työstressin alta. Lyö päälle sitten aattona. Onneksi ollaan vaan perheen kanssa niin taso pysynee kohtuullisena. Joululahjaksi haluaisin lupauksen elämästä, johon mahtuisi muutakin kuin töitä.

Tiedän, ei pidä valittaa. On töitä ja niistä saa palkkaa, mutta kuitenkin. Raja tulee jossain vastaan ja minulla se lähenee uhkaavaa vauhtia. Onneksi tähän ikään mennessä on oppinut rajansa tunnistamaan ja hälytysmerkit myös tiedostamaan. Ehkä myös ääneensä on saanut voimaa vaatimaan muutosta. Katsotaan, kantautuuko kuuleviin korviin.

Yksi rajaoireista on lukemisen väheneminen. Vielä ei olla punaisen valon kohdalla, mutta onhan 6 kirjaa vähemmän kuin yleensä.

Yksi äänikirja, 2 ekirjaa ja kolme painettua. Minulle ehkä pikkuisen epätyypillinenkin jakauma nykyään, mutta hyvä näin. Minä siis luen yleensä enemmän sähköisesti painottunutta.

Mites te? Olettehan jo käyneet vastaamassa kyselyyn? !!!!!!!!


Create your own user feedback survey

Mitä siis luin ? 

Sinänsä luetut kirjat kattavat normivalikoiman, Löytyy yksi iltasatukirja (Uppo-Nalle ja Nukku-ukko), jota innolla kuunneltiin kuopuksen kanssa. Edelleen jatkamme Uppo-Nallen parissa.
Keittokirja oli marraskuussa enemmänkin tietokirja, jota kaiken lisäksi luin dekkarin kyljessä. Sushikirja ja Pallokala täydensivät mukavasti toisiaan ja kummankin lukukokemus sai ihan uusia ulottuvuuksia.

Paula Havasteen historiallinen Lumen armo sanoi hyvästit Kerten tarinalle ja Iida Rauman Seksistä ja matematiikasta edusti nykykirjallisuutta. Fantasiaosastolla luin taas yhden Magic-sarjan kirjoista, vaikka pitänee myöntää, että en luin siitä marraskuun aikana vain lopun kirjan tullessa uudelleen lainaan. Edellisellä laina-ajalla jäi kesken.


Polemiikkia? 

Erityisesti Facen puolella herätti keskustelua marraskuussa kiellettyjen sanojen käyttö tai toisiksi muuttaminen. Kysymys on varsin mielenkiintoinen. Muuttuuko kirja toiseksi, jos sanoja korvataan? Pitääkö lapsia suojella "pahoilta sanoilta" ja miksi? Itse en keskustelun jälkeenkään osaa olla vahvasti kumpaakaan mieltä. Puolensa kullakin kannalla.

Aiheeseen päädyin mielenkiintoisesti lastenteatteriin (Tippukivitapaus) ja Peppeihin keskittyneen bloggariklubin myötä. Joululomalla on ainakin yksi odotettu tapahtuma, kun menemme koko perheen voimin teatteriin!

9 kommenttia:

  1. Tsemppiä loppuvuoden haasteisiin, Minna! Hyvä, että tiedostat rajan lähestymisen. Minulla ei ole työhön liittyvää stressiä nyt, mutta muuten on kyllä monenlaista myllerrystä mielen päällä, ja se vie hurjasti voimia. Mutta kyllä täältä rämmitään taas eteenpäin. Lukea olen onneksi jaksanut ja halunnut, se auttaa.

    Tippukivitapaus pitäisi kyllä ehdottomasti nähdä. Voisin viedä veljen tytärpuolen sitä katsomaan keväällä. Sopinee hyvin 9-vuotiaalle, muistelen bloggariklubilla puhutun.

    Mahdollisimman levollista joulukuuta sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vähän huonolta näyttää tuo levollisuus joulukuussa, mutta täytynee vähän kovistella organisaatiota.

      Poista
  2. Tunnistan niin sun fiilikset. Juuri tänään puhuin ystävälleni siitä, miten on aivan liikaa kaikkea. Töissä tulee puuhailtua aivan liikaa, siihen vielä kaikki muu sonta päälle ja soppa alkaa olla valmis. 23. pvä alkaa loma, luojalle kiitos. Tajusin juuri, että en ole ollut päivääkään töistä poissa kesäloman jälkeen, ei ihme, että pää hajoo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on kumma, miten asiat kasaantuvat sillain pikkuhiljaa. Kunnes huomaa, että niskassa on vuoren kokoinen paino

      Poista
  3. Yritä pitää itsestäsi huolta. Itse ajauduin viime syksynä siihen tilanteeseen, että työpaikkalääkäri katsoi viisaammaksi sellaisen, että kävin kerran kuukaudessa ripittäytymässä olotilaani hänelle. Sanoi, että jos jään sairauslomalle, niin en ehkä enää kykene palaamaan töihin. Ripittäytyminen auttoi ja helmikuussa alkoi helpottaa, mutta oli pitkä taival.

    Kävin katsomassa eilen Tippukivitapauksen. Oli mahtava. Postauskin tulee, kunhan ehdin ensin tehdä sen kirjapostauksen samasta aiheesta. On nimittäin runohaaste vielä menossa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritetään. :-)
      Välillä tuntuu vaan hiukan epätoivoiselta, kun nytkin taas lyötiin perjantaina viimeiseksi eteen aikataulut, joiden myötä palaisivat joululomat. Enpä tiedä. Taitaa pian olla aika pistää cv kiertoon.

      Poista
    2. Niin ja tuota Tippukivitapausta odotan tosi paljon :-)

      Poista
    3. Eih! Joulua ei saa töillä pilata.

      Täällä on myös mietitty CV:n kiertoon laittamista ja välillä aina innostunkin. Toisaalta sekin vaatii aikaa ja keskittymistä. Tsemppiä sinne!

      Poista
    4. No sitä minäkin. Jouluna pitää saada kunnolla levätä. Keväästä on tulossa pitkä ja tosi kiireinen. Ei siitä selviä ilman pientä taukoa.

      Poista