24.7.2017

Vanhuuden anatomiaa lempeydellä

Claes Andersson: Hiljaiseloa Meilahdessa 
Kustantajalta kirjamessuilla

Tämän luin osana kesän lukumaratonia. Kirja on helppolukuinen, eikä kamalan pitkä, joten se sopi varsin mainiosti maratonpäivään. Jälkikäteen jäin tosin miettimään, olisiko kuitenkin pitänyt lukea tämä kirja jossain muussa yhteydessä. Kaunis kieli ja mietiskelevä kerronta olisivat ansainneet enemmän makustelua. Toisaalta lukumaratonin aikaan kerkiää lukemaan pidempään putkeen.

Oton tarina tosin on kokoelma pätkiä, joten siinä mielessä kirja olisi ehkä sopinutkin hektisempiin hetkiin. Olisi voinut napata ajatuksen kerrallaan. Niitä nimittäin Oton päähän ilmaantuu paljonkin, onhan hänellä aikaa, eikä elämä muutenkaan ole ihan niin tapahtumakäyhää kuin voisi kuvitella.

Otto viettää leppoisia eläkepäiviä. Hänellä on edelleen työhuoneensa, jonne hän voi vetäytyä pohtimaan maailmanmenoa ja muistelemaan elämänsä tapahtumia, tai ehkä ennemminkin ihmisiä. Tapahtumat tuntuvat aina kietoutuvan yksittäisiin ihmisiin. On Albert, joka on vanhentunut Ottoakin enemmän. Gabriel, joka katosi. Putin, joka uhittelee Krimillä. Yksittäisten ihmisten tavat ja teot vaikuttavat veteen heitetyn kiven renkaiden kaltaisina ympäristöönsä - läheltä ja kaukaa, myös Ottoon.

Pidin kovasti kirjan lempeän ironisesta kuvauksesta Otosta ja hänen vanhenemisestaan. Kaikkia asioita ei enää voi tehdä eikä kroppa muutenkaan enää tottele kuin ennen. Kummasti jo tässä iässä sitä jo osaa kropassaan kuvitella, minne suunta vie. Ajatuksia kuitenkin riittää. Toivon itsekin vanhenevani niin, että kykenen yhtä laajaan pohdintaan maailman tapahtumista, vaikka Otto taitaa samalla kyllä vieraannuttaa itseään lähellä olevista - oli se sitten tarkoituksella tai vain vanhan äreän äijän käpertymistä itseensä.

Myös kieli, jolla ajatukset ilmaistaan on kiehtovan kaunista. Olen huono ottamaan sitaatteja, se kai on blogissa todettu jo moneen kertaan. Tästä kirjasta kuitenkin luin peräti videolle kappaleen, joka minusta kauniisti kiteytti ajatuksen kirjailijana olemisesta.


23.7.2017

Kirjabloggaajan kesäaakkoset V-Ö

Vielä kerran eli aakkoset loppuun. Onneksi kesää on sentään vielä jäljellä, vaikka joudunkin näköjään keskeyttämään lomani ja palaamaan toimistolle välillä ainakin viikoksi. Aina joskus, tulee sellaisia tilanteita, joille kukaan ei mahda mitään.

Ollaan sentään käyty piknikillä mutamaankin kertaan, vaikka rantaelämä taitaakin jäädä ensi kesään. Ei vaan ole tarpeeksi lämmin. Varsinkin tuuli menee läpi kaikesta vaatetuksesta.

V= Viileä. Vaara. 

Viileä niin kuin tämä kesä - aika selvä assosiatio ylläolevasta..

Vaaran tuntua taas täytyy aina löytyä jossain kohtaa kirjaa. Ilman sitä käy lukeminen jossain kohtaa tylsäksi. Vaara voi kirjassa olla fyysinen tai tunteisiin liittyvä, mutta jännite pitää tarinan kasassa ja mielenkiinnon yllä.

Tosielämässä olen oikeastaan aika turvallisuushakuinen.


X= Aarrekartan X 

Kun isommat pojat olivat pieniä, tein heille muutamaan kertaan aarrekartan ja vihjeitä. Siinä he sitten juoksivat innosta puhkuen ympäri mökkitonttia etsimässä suklaakolikkoaarretta.

Merirosvot ovat muutenkin olleet aina mielenkiintoisia. Nuorena taisi tulla luettua useampikin aiheeseen liittyvä kirja. Niistä tosin muistan nimeltä vain seikkailuromaanin Merten villikissa, jossa päähenkilönä oli naismerirosvokapteeni, ja jonka eroottiset kohtaukset olivat nuorelle tytölle jännän värisyttäviä. En tiedä uskaltaisinko enää kirjaa edes lukea, sillä en ole ihan varma teoksen kirjallisista ansioista ja saattaisivat samat kohtaukset ennemminkin hymyilyttää.


Y= yksin vai yhteisöllisesti ? 

En oikeastaan koskaan ole yksin. Välillä kaipaisin ympärilleni rauhaa ja mahdollisuutta tehdä vain omia juttuja, mutta tällaista tämä elämä nyt on. Ehkä sitten eläkkeellä ja lasten lennettyä pesästä.

En kuitenkaan viihdy kauan yksinäni, vaan jossain kohtaa pitää päästä tapaamaan ihmisiä. Siksi en voisi tehdä työtä pelkästään kotitoimistolta. Bloggaamisessakin parasta on yhteisöllisyys. Yksinäni en varmastikaan olisi jaksanut näin montaa vuotta.

Lukeminen on tavallaan yksinäistä hommaa, mutta kirjoista puhuminen nostaa lukukokemuksenkin ihan uudelle tasolle. Siksi kai lukupiirit ja erilaiset kirjoihin liittyvät some-ryhmät ovat niin suosittuja. On ihan mahtavaa, miten kirjoista kiinnostuneet pääsevät nykyään keskustelemaan lempiaiheestaan, vaikka lähipiirii ei lukemisesta olisikaan innostunut.


Z= ZZZZZZ - Nukuttaisko? 

Huomaa, että on loma. H-kirjaimesta löytyi huiliminen, zetan kohdalla mennään sarjakuvamaailman unisymboliin.

En nykyään koskaan nuku tarpeeksi, vaikkeivat lapset enää valvotakaan. Jollen työstressin takia heräile yöllä tai matkan vuoksi nouse kukonlaulun aikaan, onnistun lyhentämään uniaikaani kirjoilla. Illat venyvät hyvän kirjan parissa ihan huomaamattani, varsinkin kun päiväsaikaan en välttämättä ehdi kirjaan edes tarttua. Lukemisen suhteen minulla ei ole minkäänlaista itsekuria. "Vielä yksi sivu - vielä yksi luku"

Kuulostaako tutulta?

Äänikirjojen kanssa onnistuu nukahtaminen helpommin. Torkku-aika päälle ja puolen tunnin päästä olen päässyt tilaan, jossa tarinan katketessa en enää jaksakaan nostaa kättä puhelimelle.


Å= Åbo eli Mistä olen kotoisin? 

Tytön saa pois Turusta, muttei Turkua tytöstä. Kotikaupunkini, jonne on kiva mennä käymään, mutten usko koskaan muuttavani sinne takaisin, tai mistä sitä tietää.

Turkuun liittyviä romaaneja on kiva lukea - useimmiten tartun historiallisiin. Äkkiseltään tulevat mieleen esim. Jyrki Heinon mahtavat dekkarit Kellari, Kello ja Kelmit sekä Mike Pohjolan melkein hulvaton 1827.  Monta muutakin toki löytyy.


Ä= Äitiys. Ääni. Miten äitiys ja ääni liittyvät toisiinsa? 

Kolmen pojan perheessä ääni on jatkuvaa, kovaa ja välillä agressiivista. Osaksi tämä tietysti johtuu siitä, että meillä ollaan puheliaita ja temperamenttisia - se latinoveri nääs, vaikken minä kyllä taida olla tämän huushollin hiljaisin huolimatta hämäläisestä perimästä. Osaksi syynä taitaa olla myös jatkuvasti jossain muodossa kaikuva musiikki. Jollei esikoinen soita (sähkö)rumpujaan, soi jonkun puhelimesta jotain tai vähintäänkin kuopus laulaa leikeissään.

Kaikkeen kuitenkin tottuu. Minun tiedetään nukahtaneen sohvalle keskellä hulabaloota ja pojat väittävät minun uppoavan kirjoihin niin, että pitää tulla tönimään huomiota saadakseen.


Ö= Örkki. 

Kun nuorena luin Hobitin ja Taru sormusten herrasta, olin mennyttä. Sen jälkeen fantasia on kuulunut vakiolukemistooni eri muodoissaan. Jokin aika sitten palasin Keski-Maahan äänikirjamuodossa. Ehdottoman suositeltavaa!

Kunnon (fantasia)kirjassa on aina jonkinlaisia örkkejä. Selliaisia vähän tyhmiä,mutta ilkeitä ja vaarallisia, jotka metsästävät ryhmässä. Toisinaan ne ovat omituisia otuksia, toisinaan ihmishahmoisia. Reaalimaailmassa en onnekseni ole tainnut tosiörkkeihin törmätä, mutta tiedän niitäkin olevan olemassa.


Siinä nuo nyt olivat. Näitä oli kiva kirjoitella, toivottavasti tykkäsitte lukea. Muistattehan myös muut aakkoset ja muut niitä kirjaavat, joita löytyy aiemmista postauksista. 

Lisää kesäaakkosia: 
Mitä luimme kerran 
Aukeamia


22.7.2017

Postia kustantajalta: Kun jää pettää alta

Aina joskus postiluukusta kolahtaa yllätyskirje kustantajalta, tai en minä nyt tiedä, voiko tässä enää oikein kirjeestä puhua, ihan kirja tuo on - ilman mitään kuoria. Yllätyksellisen postilähetyksestä tekee se, etten ole kyseistä kirjaa arvostelukappaleena pyytänyt, sekä se, että ne ovat tulleet tähän mennessä joka kerta ihan priimakunnossa. Postista voidaan olla montaa mieltä, mutta ainakin nämä kirjat ovat päätyneet eteisen lattialle suorin sivuin.

Onneksi näitä yllätyskirjoja ei tule kauhean usein, sillä ne eivät aina välttämättä osu kohdilleen ja jäävät lukematta tai ainakin pitkäksi aikaa lukupinoon. Se taas aiheuttaa tunnollisessa kirjabloggaajassa pientä ahdistusta, vaikka olenkin päättänyt, että varmasti kirjoitan pyytämistäni, muista sitten jos sopivasti sattuu. Aina joskus sitten isku on täsmällinen ja osuu ihan kohdilleen. Tällä kertaa kävi niin. Kesälomaa odotellessa oli uutuustrilleri oikein paikallaan.


Camilla Grebe: Kun jää pettää alta 
Yllätyspaketti kustantajalta 

Olen viime aikoina jättänyt aika paljon uusia dekkareita ja trillereitä lukematta ihan sen takia, etten jaksa niiden raakuutta tai sitä, miten uhri on nykyään  miltei aina joko nuori nainen tai lapsi. Tämäkään kirja ei sinänsä tee poikkeusta trendiin, sillä alussa löytyy hienostotalosta murhattu nuori nainen, jonka pää on irrotettu ja aseteltu katsomaan ovelle päin. Tarinan kulku sitten on onneksi vähän vähemmän raaka ja juoni siirtyy enemmän psykologiselle tasolle.

Päähenkilö Emma on töissä vaatekaupassa ja rakastunut koko ketjun johtajaan Jesperiin. Jostain syystä suhdetta on salailtava ja sitten Jesper katoaa. Etsiessään vastausta miehen katoamiseen, Emma avaa vähitellen tarinaa, jossa ihmiset lopulta ovatkin jotain ihan muuta kuin kuvittelisi.

Pidin kiemuraisesta juonesta ja vaihtelevasta kerrontatavasta. Puolivälissä kirjaa aloin aavistamaan mahdollista lopputulosta, mutta tarina piti lukea loppuun, jotta saisi vahvistuksen eli varma ei voinut olla missään kohtaa. Tapahtumat avautuivat useammasta näkökulmasta, mikä kummasti auttoi mielenkiinnon ylläpitoa.

Poliisit ovat kirjassa perinteiseen tapaan täynnä kaikenmoisia omia ongelmia. Rikospoliisi Peter Lindgren saa avukseen konsultoivan psykologin, jolla on juuri diagnosoitu muistisairaus. Tilannetta ei helpota yhteinen historia ja vaikeat ihmissuhteet. Poliisivoimien henkilökohtaisen elämän repostelu taitaa olla nykyään dekkareissa jostain syystä pakollista. Välillä se häiritsee, mutta tässä kirjassa inhimilliset (ja ehkä vähän normaaliakin omituisemmat) henkilöhahot oikeastaan toivat tarinaan ihan omanlaistaan syvyyttä.

Kun jää pettää alta osui siis lukulistallani oikein hyvin dekkarinmenevään aukkoon. Kaiken lisäksi kirja on hyvin kirjoitettu, sujuvasti luettava ja oman genrensä mallikelpoinen edustaja. Oikein passeli kesäkirjojen lukulistalle. Positiivisen lukukokemuksen perusteella voisin ehkä ottaa jonkun toisenkin uudemman dekkarin vielä lukukokeiluun ennen loman loppua.

p.s. tämän kirjan kohdalla kustantaja järjesti tempauksen : Kirjabloggaajien yhteisisku 20.7.2017 klo 10, jonka aikana 10 kirjabloggaajaa julkaisi ajatuksiaan romaanista samaan aikaan. Blogikierroksen voi aloittaa vaikka Tuijata.Kulttuuripohdintoja -blogista. 

21.7.2017

Kesähuveja eli piknik ja sen cake


Kesä ja aurinko, silloin kun se välillä suvaitsee näyttäytyä, tarkoittavat meidän perheessämme piknik-kautta. Emme välttämättä ole niinkään rantaihmisiä. Meillä pitää oikeasti olla lämmin ennen kuin hiekka houkuttaa, vaikka kiva rantapaikka löytyykin ihan kävelymatkan päästä kotoa. Sen sijaan lounaan siirtyminen piknik-matoille lähipuiston nurmikolle... se toimii. 

Tänään aamulla näytti aurinko edes jotenkin näyttäytyvän, joten sekoitin nopeasti piknik caken ainekset ja lykkäsin uuniin. Niinpä saimme lämpimän herkun mukaamme. 

Suolaiset caket ovat kai piknik-ruokia sieltä helpoimmasta päästä. Tekeminen vaatii lähinnä sekoittamista ja mielikuvitusta sattumien suhteen. Kuljetus käy paketissa ja syöminenkin ihan sormin. Kaveriksi vaan kasviksia ja hedelmiä ja onnistunut piknik on taattu.  Siivutusveitsi kannattaa muistaa, vaikka kyllähän tuo taittamallakin hajoaa. 




Piknik Cake Pekoni-paprika-feta-sattumilla
(Tämä riitti yhteen piknik-herkutteluun meidän poppoollamme)

1pkt pekonia
puolikas iso punainen paprika pieninä kuutioina
pari kourallista fetakuutioita
persiljaa
hyppysellinen chilijauhetta (d'Espelette)

3 kananmunaa
1dl maitoa
2dl jauhoja
1,5tl leivinjauhetta
1dl rypsiöljyä
suolaa, pippuria

Lämmitä uuni 180 asteeseen.
Leikkaa pekoni paloiksi ja ruskista niitä vähän aikaa pannulla pienessä öljytilkassa.

Sekoita kananmunat, maito, jauhot, leivinjauhe ja öljy keskenään taikinaksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

Sekoita joukkoon 2/3 pekonista  paprikakuutiot, 2/3 fetakuutioista, persilja ja hiukan chilijauhetta. Sekoita tasaiseksi taikinaksi ja kaada voideltuun (tai leivinpaperilla vuorattuun / silikoniseen) leipävuokaan. Ripottele päälle loput pekonista ja juustosta.

Laita uuniin ja kypsennä 45minuuttia. Anna jäähtyä hetki ja kumoa/nosta pois vuoasta. Tarjoile haaleana tai kylmänä. Kakun voi valmistaa jo edellisenä päivänä, mutta jääkaapissa rakenteesta tulee tiiviimpää ja vähemmän "kakkumaista".

19.7.2017

Säkenöivät hetket ja aikakausi, joka töksähti

Kun nyt alkuun ruvettiin vähän kirjoista mutisemaan, niin ehkä mutisen tässä vielä yhdestä lisää. Monet ovat tästä pitäneet, mutta minä jäin jotenkin täysin etäiseksi ja irralliseksi sekä henkilöhahmoista että itse tarinasta jotenkin kamalan etäiseksi. Kuitenkin tämä aiheeltaan ja tyyliltään olisi kai ollut sellainen, josta minun olisi kuulunut pitää.

Kuva: Otava 
Katja Kallio: Säkenöivät hetket 
Oma ostos Elisa Kirjasta

Historiallinen romaani, jossa seurataan päähenkilön elämää nuoruudesta avioliiton kautta aikuistuvien lasten kohtaloihin. Kirjassa on vaarallisia tilanteita, sankarillisia nuoria miehiä, rakkautta, pettymyksiä - kaikkea, mitä koukuttavaan romaaniin tarvitaan. Ne vain on sekoitettu siten ja sellaisilla mausteilla, etten millään pääse mukaan.

Kaikki alkaa kesällä 1914, kun Elly on äitinsä kanssa Hangon kylpylän vieraana, vaikkei heidän kai oikeasti pitäisi tuohon miljööseen kuulua. Äidillä ei kaikki ole hyvin ja eräänä historian kiivaana päivänä, Ellyn elämä mullistuu kokonaan.

Myöhemmin Elly palaa takaisin kylpylän maisemiin. Elämä jatkuu vai yrittääkö Elly elää sitä uudelleen eri tavalla, samaan aikaan kun hänen tyttärensä kipuilevat oman aikuistumisensa kanssa.

Ehkä juurikin tuo elämän eläminen, muttei sitten kuitenkaan, saa minut vieraantumaan tarinasta. Elly ajelehtii historian tapahtumien mukana eikä missään kohtaa oikein ota otetta omasta elämästään. Jotain sinne päin yrittäessä aikaansaadussa lopputuloksessa on enemmän säröjä kuin aitoa muutosta. Koko lasikupla halkeileei ja vääristää kuvaa entisestään, kiepauttaen tyttäretkin sivuraiteille ja keskelle ei mitään.

Olihan tämä ihan hyvin kirjoitettu ja sinänsä mielenkiintoisesta näkökulmasta. Tarinan hajanaisuus ja sen henkilöiden jotenkin palasista koostuva tarina vain ei nyt vetänyt minua mukaansa. En myöskään nykyään oikein jaksa romaaneissa elämänsä aalloissa kelluvia ihmisiä, jotka haluavat jonnekin, mutta ilman suuntaa kiertävät kehää väsymykseen saakka. Sellaista elämä kai toisinaan on, mutta silti, voisi sitä edes yrittää.

Ehkä keskellä kevään kiireisintä kautta oli huono hetki lukea tällaista, mutta nyt on mieleeni päällimmäiseksi jäänyt Ellyn aiheuttama lievä ärtymys, tai ei se kai pelkästään Ellyn vika ole. Hänen aikakautensa säännöt ja sosiaaliset normit, sekä niiden mukanaan tuoma teennäisyys ja tekopyhyys saivat minut kiristelemään hampaitani. Nainen ei saa erehtyä avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen. Uusi ihminen kylällä on automaattisesti outo ja hyljeksittävä (no tuossa ei kai ole mitään varsinisesti historiaan jäänyttä) ja raskaana oleva nainen automaattisesti huono, jollei papin aamenta ole kirkossa kuulutettu. Morsiamen tulee olla viaton ja puhdas, tai hänet saa heittää sivuun kuin vanhan rukkasen.

Olenhan minä noista lukenut aiemminkin, mutta nyt töksähti. Eikä tuo johdu pelkästään naistenviikosta, vaikka toki moni ärtymyksen aihe naisen asemaan ja sen rajoituksiin liittyykin. Samalla tavalla asenteet ja maine kai sitoivat miehiäkin. Heillä vain oli (ja on usein nykyäänkin) mahdollisuuksia toimia ja vaikuttaa omaan tilanteeseensa ihan eri tavoin kuin naisilla.

Tietysti voi kirjaa pitää myös hyvänä, jos se aiheuttaa tunteita. Pahinta kai on hetkessä luettu ja vielä nopeammin unohdettu tarina. En silti oikein pitänyt tästä.

18.7.2017

Lisää jäätelöä eli kuukauden keittokirja


Niinhän siinä kävi, että muksujen jäätelökinuminen nousi jäätelökoneen myötä potenssiin kymmenen. Hieman epäröin täyttää toiveita, sillä sokeria ja rasvaa päivittäin kohtuuttomina annoksina ei oikein kuulostanut hyvältä ajatukselta sen paremmin lapsille kuin äidillekään.

Ryhdyin kokeilemaan "terveellisiä" jäätelöreseptejä. Järkeilyni mukaan ne joko olisivat vähemmän vahingollisia nauttijoilleen tai, meidän huushollissa se todennäköisempi lopputulos, nyrpistely johtaisi vähempään jäätelönhimoon.

Hyvänä apuna suunnittelussa toimi koneen mukana tullut Hyvän olon jäätelökirja. Kirjan alkuosan vinkeistä sai hyvän käsityksen eri ainestyyppien vaikutuksista ja vaihtoehdoista. Reseptiosan houkuttelevat kuvat taas suorastaan pakottivat kokeiluun. Värit ovat kirjassa jäätelöbaarinhempeitä ja kesäisiä. Kukat ja pastellisävyt luovat mielikuvan lempeistä ja makoisista herkuista.

Kirjassa on siis jäätelöreseptejä ilman maitotuotteita, gluteenia ja valkoista sokeria. Laihduttajalle nämä eivät taida sopia, sillä pehmeän jäätelön salaisuus on usein sopivassa määrässä rasvaa. Tosin nämä jäätelöt ovat niin "täyttä tavaraa", että tyytyväinen olo näyttää tulevan pienemmästä määrästä kuin teollisia jäätelöitä maistellessa.

Minä pikkusen fuskasin tuon sokerin kanssa ja vaihdoin hunajan ainakin osittain glukoosisiirappiin - ihan vain rakenteen pehmeyden varmistaakseni. Tiedä sitten, onko tuolla varsinaisesti vaikutusta.


Mites sitten kävi? 

Mustaherukkaherkku oli muunnteltu versio kirjan ohjeesta. Lähinnä yritin seurata suhdelukuja rasvan ja sokerin ja massan osalta. Minä tykkäsin, lapset maistoivat pari lusikallista ja väänsivät sitten suunsa vinoon. Liikaa maapähkinävoita kuulemma - joo, mutta kun minä tykkäsin juurikin tuosta maapähkinävoin ja mustaherukan kontrastista.

Osasyy mutinalle saattaa tietysti olla myös, etten siivilöinyt mustaherukan siemeniä pois. Minua ne eivät häirise, mutta jälkikasvu vähän vierastaa.

Toinen versio eli kirjan ohjeella tehty vaniljajäätelö kookosmaitoon cashew-pähkinöillä sai tyrmäystuomion. Ei kuulemma saa tehdä enää. Vika tosin saattoi olla minun tehosekoittimessani, jossa ei vaan kertakaikkiaan riitä tehoja saada pähkinöitä todella sileäksi tahnaksi. Mitä ilmeisimmin terveellisten jäätelöiden tekeminen ei ole kiinni jäätelökoneesta, mutta tehosekoittimen on syytä olla priimaa.

Lupasin palata takaisin perinteiseen - ainakin seuraavan erän osalta. Pakkasessa on pari purkkia noita terveysversioita äitiä varten. Täytyy yrittää joskus taas uudelleen, kun nämä kokeilut ovat unohtuneet. Nyt ovat maistajat turhan epäluuloisia ja tiukkaavat ainesosalistan tietoonsa jo ennen ensimmäistä lusikallista.

Ihan selvästi Hyvän olon jäätelöiden osalta pätee sama juttu, kuin terveystrendiruokien kohdalla yleensäkin. Niihin pitää totuttaa ja tottua.



Mustaherukkaherkku 

2dl marjoja (pakkasesta)
1prk kookoskermaa
1rkl neitsytkookosöljyä
1rkl maapähkinävoita
0,5dl glukoosisiirappia (tai hunajaa)

Sekoita ainekset mahdollisimman sileäksi massaksi tehosekoittimessa. Kaada jäätelökoneeseen ja anna pyöriä puolisen tuntia. Voit laittaa pakkaseen kovettumaan, mutta minusta oli juuri passelin pehmeää suoraan koneesta pyöriteltynä.

17.7.2017

Kesäkirjoja - kummaa dekkaria ja fantasiaa

Kesäloma alkoi. Kädessä GT seljankukkahäivähdyksellä istun aurinkoisella pihalla rennosti kirjan vieressä. Nojaan taaksepäin ja huokaisen, mikä rauha... Niin, mikä rauha?

Äitii, äitii, äitii, äitii ja äitii... ja sitten sataa vettäkin niskaan.

Joo, on unelma kesälomasta ja sitten on se todellisuus. En silti valita. Loma on ihanaa!

Eikä tuo todellisuus toisaalta niin kamalan kaukana - olen minä kirjoja lukenut ja lukumaratoniinkin pääsin osallistumaan jo ennen kesälomaa. Vielä en tosin ole maratonkirjoja ehtinyt kunnolla bloggaamaan.

Jos nyt aloittaisi ensimmäisestä. Alan Bradleyn Flavia-kirjat ovat taattua maratonkamaa. Kirjan jaksaa hyvin lukea kerralla, se ei vie ylenmäärin aikaa ja tarina vie mennessään.


Alan Bradley: Loppusoinnun kaiku kalmistossa 
Oma ostos Elisa Kirjasta 

Flavia de Luce on nopeasti noussut yhdeksi suurista etsiväsuosikeistani. Hänen tutkimuksensa sijoittuvat tietysti dekkarigenren pariin, mutta on niissä jotenkin pieni viba kummaakin. En tiedä johtuuko se sitten Flavian miltei yliluonnollisesta kyvystä joutua tekemisiin murhatapausten kanssa, vaiko kylän oudolla tavalla sulkeutuneesta ja salaisuuksia vilisevästä ilmapiiristä, mutta jotenkin näissä kirjoissa ollaan vähän kummarajan toisella puolen.

Loppusoinnun kaiku kalmistossa vie Flavian kirkkomaalle ja hautaan. Tosin ei sillä perinteisellä tavalla. Kylässä kaivetaan esiin vanhaa suojeluspyhimystä 500 vuoden jälkeen, eikä kaikki tietenkään mene ihan niin kuin suunnitellaan. Kryptasta löytyykin vähän aiemmin kadonnut kanttori.

Tarina tietysti etenee kiemuraisesti ja monia polkuja pitkin jalokivistä rakkausjuoniin ja Flavian isän rahahuoliin. Flavia on aina askelen edellä kilpailijoitaan, mutta ei hänkään voi sentään ihan kaikkea aavistaa, varsinkaan lopun koukkua, joka taitaa pakottaa lukemaan seuraavan osan mahdollisimman nopeasti.

Viimeksi toivoin pientä uudistumista ja lisäloogisuutta tarinankulkuun sarjan edetessä. Toiveeseeni vastattiin. Tämä osa on taas taattua Flaviaa - ei liian helposti etenevää, mutta kuitenkin Flavian kykyjä täysin käyttävää. Tykkäsin kovasti. Eniten tykkäsin sarjan henkilöhahmokategoriasta, sekä siitä, miten siskosten välinen pehmeneminen hiukan etenee, eikä vihasuhde ole enää niin mustavalkoinen. Isästäkin löytyy ihan uutta inhimillisyyttä, mikä sekin tuo osaltaan pienen piristysruiskeen jo hivenen paikallaan junnaavaan kehystarinaan.


Neil Gaiman's How the Marquis got his coat back
HelMet / Overdrive 

Jo ennen lukumaratonia ja kesälomaa tulin kuunnelleeksi myös BBC dramatisoinnin äänikirjana. Jos esittelyssä lukee BBC ja Neil Gaiman, voi teoksen rauhassa lainata. Tulossa on jotain vähän päätöntä, mutta varsin viihdyttävää taitavasti toteutettuna. Tämä ei ole poikkeus.

Lyhyt, Neverwheren maailmaan sijoittuva tarina siitä, miten Marquis kadotti takkinsa ja taas löysi sen, sopii erittäin hyvin myös riippumattokuunteluun. Gaiman on terässä ja tarina vie kiemurasta toiseen hillittömällä vauhdilla. Vähän vaatii keskittymistä englanninkieleen enemmän kuin samankieliset äänikirjat. Kuunnelma on aina hiukan vaativampi.

Ei voi kuin suositella. Varsinkin, jos sattuu pääasiallisesti tykkäämään Gaimanista niin kuin minä.


Mutta nyt paistaa vaihteeksi aurinko ja se tarkoittaa pikaista siirtymistä ulkoilmaan - seuraavaan sadekuuroon saakka. 

16.7.2017

Meille tuli jäätelökone

Karvasmanteliaromilla maustettuna kovasti aikuiseen makuun

Kesän tullessa alan aina haikailemaan kotijäätelön perään. Osaksi siksi, että se nyt vaan on niin hyvää, mutta pääasiassa kai ihan vain pihiyttäni. Kesäkuun ajan katselin miltei päivittäistä ravaamista lähimarketissa jäätelöostoksilla. Älkää käsittäkö väärin, jäätelö kuuluu kesään, mutta kun viisihenkinen perhe lähtee hakemään jälkkäriksi lemppareitaan, on lasku sen mukainen. Rantakävelyjen jäätelöpalloista puhumattakaan. Välillä saan ennakoitua täyttämällä pakkasen jollain halpispaketilla, mutta yleensä en. Kalliiksi tulee.

Jossain kohtaa sitten lasken mielessäni, miten nopeasti tuosta rallista olisi jäätelökone rahoitettu. Enkä nyt puhu niistä sorbettimasiinoista, joiden kulho pitää jäädyttää pakastimessa. Meidän pakastimeemme ei mahdu. Vaan haaveissani siintää kiinteän kylmäkompressorin sisältämä mötikkä, joka tietysti vie keittiössä ihan liian paljon tilaa, mutta josta saisi ihanaa kylmää, samentinpehmeää herkkua, joka kaiken lisäksi vielä sisältäisi vain niitä aineita kuin itse siihen tunkisin.

Toki jäätelöä voi tehdä ilman jäätelökonettakin, mutta silti... mieleni minun tekevi - ja eilen sitten ryhdyin tuumasta toimeen.

Blogikierroksen uhri, tunnustan ihan suoraan. Tulin lukeneeksi Dioriina-blogista hänen uudesta jäätelökoneestaan ja ihan kateuttani menin Verkkokauppa.comiin tarkistamaan hinnan. Eilen sinne sitten oli ihan jotain muuta asiaa, mutta "katson vain pikkuisen millainen" - kohdan jälkeen isäntä huomasi seuraavaksi roudaavansa jäätelökonelaatikkoa pitkin kauppaa.

Kuopuksen "pilvijäätelö"

Niinpä meillä on nyt Wilfa ICM - C15 . Sen kapasiteetin pitäisi olla noin 1,5l jäätelöä, mutta ihan siihen en kyllä eilisillä kokeiluilla vielä päässyt. Lisäksi jäätelö takertuu harmillisesti sekoitusvispilään ja siinä tuntuu menevän hukkaan, vaikka miten kaapisi. Dioriinan kone on se isompi XL, johon en yksinkertaisesti masiinan hieman isomman koon vuoksi taipunut. Ehkä 2l purkilla olisi helpompaa, vaikka epäilen tilanteen kyllä olevan ihan sama.

Jäätelö itsessään on kyllä uskomattoman herkullista ja koostumukseltaan juuri sellaista kuin pitääkin. Siis kunhan ei tee ihan täysin ohjeiden mukaan. Ensimmäisestä satsista tuli hieman liian kovaa, jolloin jäätelö oli vaikeahko saada pois kulhosta. Seuraavat jätin huomattavasti lyhyemmälle valmistusajalle, jolloin jäätelö oli heti koneesta otettaessa ihanan pehmeää, mutta kovettui kyllä pakastimessa (menettämättä kuohkeuttaan).

Unelmanpehmeä jäätelöherkku 

Ensimmäiset kokeilut tehtiin ihan perinteisestä kerma-kananmunasekoituksella ja sitten somessakin paljon huomiota saaneella kolmen aineen -yhdistelmällä. Viimeksimainitussa loraus glukoosisiirappia sai rakenteen varmaan vieläkin kuohkeammaksi. Varsinkin tuota jälkimmäistä voi hyvin tehdä myös ilman jäätelökonetta, mutta kyllä koostumuksesta tuli vielä paljon samettisempaa koneen kanssa.

Wilfan koneen mukana tuli "Hyvän olon jäätelökirja" (Virpi Mikkonen & Tuulia Talvio - Cozy Publishing). Siinä näyttäisi olevan moniakin kokeilemisen arvoisia "terveellisempiä" vaihtoehtoja, jotka kuulemma voi tehdä koneella tai ilman. Kokeiluja siis tulossa.

Eilen jaoin perusmassan kahtia ja pyöräytin koneessa kahdessa erässä. Näin sain kahta eri makua, eikä massa pursunnut pois koneesta. Aikuiseen makuun tipautin jätskiin pari pisaraa karvasmanteliaromia ja muksuille sekoitin joukkoon kourallisen Pirkka Origo-keksejä (siis ihan oikeasti, eikö originellimpaa brändäystä olisi löytynyt?)

Kolmen aineen perusmassa 

6dl kuohukermaa kevyesti vaahdotettuna
1prk kondensoitua maitoa 
loraus (ilman jäätelökonetta 0,5dl) glukoosisiirappia 

Sekoitetaan, laitetaan jäätelökoneeseen ja lisätään makuaineet lopussa. Tosin nyt murskasin keksit heti alkuun massaan mukaan, jolloin lopputuloksena oli sileä jäätelö kevyellä keksimaulla.

Kaikkiaan olen jäätelökoneeseen ihan suht tyytyväinen. Aika näyttää, miten paljon sitä tulee käytettyä, luulen aika paljon. Ehkä se ei nyt ole ihan varsinaisesti välttämätön keittiöväline, mutta mukava olemassa kumminkin.

Arkiston kätköistä: Kesällä syödään jäätelöä

Kesällä syödään jäätelöä litroittain - ainakin meillä. Konstit ovat monet, kun himo iskee ja kylmää herkkua saa helposti tehtyä kotonakin - jäätelökoneella tai ilman. 

Viime päivinä olen sattuneesta syystä jättelöjuttuja mietiskellyt ja kaivoin arkistoista tällaisen summeerauksen: 

2.6.2015 pohdittiin tällaisia 


Minulla ei ole jäätelökonetta. Pakastin on liian pieni (ja täynnä) jäätelökonekulhon jäädyttämiseen, enkä sopivaa itse jäähdyttävää jäätelökonetta ole löytänyt  sen jälkeen, kun tyhmänä jätin tarjouksessa olleen sopivan vehkeen kauppaan pikaisessa kitsauskohtauksessa. Pidän kuitenkin ihanan kermaisesta ja pehmeästä jäätelöstä. Sellaisesta, joka valuu paksuna piirakan päältä tai muuten vaan jäätelökulhossa.


Olen minä toki saanut kotona aikaiseksi kylmää herkkua ilman jäätelökonettakin eli glukoosisiirapin avulla. Esimerkiksi suklaajäätelöstä saa ihan yhtä herkullista kuin kaupan pakastealtaasta löytyvät kalliimmat merkit. 

Suklaajäätelön tein ihan perinteisellä jäätelöreseptillä (glukoosisiirappia lukuunottamatta), mutta jätskiä voi toki valmistaa muutenkin. Yksi parhaista kokeiluistani kautta aikojen on ollut kookosmaitoon tehty jäätelöpohja, jonka maustoin mansikka-raparperilla. Ihan tajuttoman hyvää. 



Kookosjäätelömassankin keitin, mutta nyt pääsi Copycat testaamaan helppoakin helpompaa reseptiä. Instasta bongasin ensin kuvia ja sitten löysin useammankin kondensoidusta maidosta kerman kanssa ilman keittämistä valmistetun jäätelömassan reseptin. En nyt kuollaksenikaan muista, mistä loppujen lopuksi tämän nappasin, mutta täyteläisen hyvää on Tosin massa kyllä kovettuu pakkasessa ihan kivikovaksi, mutta pehmenee hetken malttamisen jälkeen ja pysyy koossa ihanan kermaisena.


Kylmää ilman kuumaa

6dl vispattavaa kermaa
1prk kondensoitua maitoa
0,5dl glukoosisiirappia
haluamiasi makuaineita. Minä murskasin joukkoon tummia täytekeksejä.

Sekoita jäätelömassan ainekset ja vatkaa ne tiukaksi vaahdoksi. Sekoita varovasti joukkoon keksimurut (tai muut haluamasi makuaineet).

Pistä kannelliseen pakasterasiaan ja vähintään muutamaksi tunniksi jäätymään. Jos jätät pidemmäksi aikaa, niin nosta rasia pois pakastimesta ainakin 15min ennen kuin haluat tarjota jäätelön.

15.7.2017

Yksi jäi kesken, toisen kahlasin

Minä tuossa jo ihmettelin, miten on mahdollista osua ottamaan luettavaksi vain hyviä kirjoja. Olen tainnut tähän saakka lukea iloisesti läpi  pääasiallisesti kaikki aloittamani kirjat, tai oikeammin sanoen, en ole keskenolevien pitkältä listalta tehnyt tietoista päätöstä jättää yhtään kesken - ennen kuin nyt. Aloin jo pitämään itseäni täysin arvostelukyvyttömänä lukijana, joka on pehmittänyt aivonsa ylenmääräisellä "väsymys-" ja "pääntyhjennys" - luettavalla. Onneksi (?) nyt heräsin huomaamaa, että ihan kaikki ei sentään mene minunkaan seulastani läpi.

Taisin innostua vähän liikaa, kun käsiin osui niin hauskoja kirjasto-teemaisia romaanisarjoja. (kuten tämä ja tämä). Nappasin Overdrivesta lisää kirjamaailmaan sijoittuvia dekkareita, mutta tällä kertaa kävi kahden kirjan kanssa köpelösti. Toisen lopetin aika alussa - en vain kestänyt tarinan ja varsinkin sen päähenkilön yksinkertaisuutta. Toisen luin päättäväisesti loppuun, mutta sarja ei lähellekään läpäise "kolmen osan testiä"*. Pääsen siis välillä haukkumaankin.


Lucy Arlington : Buried in a Book 
HelMet Overdrive 

Keski-ikäinen nainen saa potkut työstään ja ottaa innoissaan vastaan harjoittelijan paikan kirjakustantamossa. Paikka on tietysti aika kamala (onko kirjoissa kivoja harjoittelija-paikkoja?), pomo kylmä ja kohtuuttoman vaativa, pöytäkin joku vanha koulun pulpetti (?). Sitten vielä maankiertäjän näköinen tyyppi menee kuolemaan respan sohvalle.

Onneksi on uusi "gorgeous" työtoveri, joka heti huomaa pistojäljen kaulassa ja tulee kuiskimaan päähenkilölle kyseessä olevan varmasti murha. Sitten sitä lähdetäänkin tutkimaan vainajan mökkiä keskellä metsää (ihan siitä vaan) ja keskustelemaan löydetystä päiväkirjasta uuden ystävän eli alakerran kahvilanpitäjän kanssa. Onhan se nyt selvää, että kahvia ja pullaa tarjoilevasta naisesta tulee ensimmäisen kupillisen jälkeen harjoittelijan sydänystävä...

Jep, en jaksanut pidemmälle. En vaikka kuvaan astui vielä komea poliisikin, joka sekä tutkii murhia että huolehtii päähenkilön pojan törttöilyjen rankaisun lieventämisestä. Tokihan poika sentään on kiva tyyppi, kun kerran äitikin näytti murhapaikalla niin herttaiselta. Rajansa kaikella.

Taitaa olla parempi vain yrittää unohtaa tuo kirja. Epäuskottavuus, kliseet ja kertakaikkisen älyttömältä (huonolla tavalla) kuulostava juoni, yhdistettyä töksähtelevään kerrontaan ja typerään päähenkilöön - not for me.


Kate Carlisle : Homicide in Hardcover
HelMet Overdrive

Tämäkin kirja sijoittuu kirjojen maailmaan. Päähenkilö on vanhojen kirjojen entisöijä, jonka oppi-isä aamutaan tulevan kirjanäyttelyn markkinointibileissä. Arvatkaa kuka löytää ruumiin ? Niin, ja arvatkaapa kuka löytää päähenkilön ruumiin vierestä? No tietysti komea, arvoituksellinen ja niin kiehtovan ylimielinen sankari, joka osoittautuu turvallisuuskonsultiksi.

Miksi ihmeessä kirjojen sankarittaret niin usein tuntevat vetoa ylimielisiin ja tietysti taidoiltaan ja voimiltaan kovin ylivertaisiin miehiin? Ihan oikeasti, jos joku nauraa sinulle ja antaa sinun kokea olevasi vähän tyhmähkö tai muuten herttaisesti huvittava, ei hän ole huomion arvoinen - vaikka olisi kuinka seksikäs. Jonkunlaista itsekunnioitusta pitäisi löytyä sentään romaanisankarittariltakin. Niin ja ihan tiedoksi vaam, että tasa-arvoiseen suhteeseen tarvitaan molemminpuolinen kunnoitus.

No, tarina sinänsä on ihan ok ja siinä on vielä toinen ruumis lisää ja vähän murhayritystäkin. Tosin loppuratkaisu kuulosti vähän kaukaa haetulta ja motiivikin pikkuisen heppoiselta, mutta no... hyviä viinejä valmistavassa hippiyhteisössä asuva perhe oli ihan mukava yksityiskohta ja ainahan sitä kirjabloggari luke mielellään ihmisistä, jotka rakastavat kirjoja.

En taida kuitenkaan olla tarpeeksi kiinnostunut sen enempää päähenkilöstä kuin seuraavasta tarinastakaan, joten tämä sarja jäi nyt tähän.


Huh, nyt tuntuu paremmalta. Pääsin vaihteeksi retostelemaan ilkeästi, eikä pääni olekaan ihan pelkkää hötöistä sientä. Tästä on hyvä aloittaa kesäloma! Työläppäri ja -puhelin on jo kätketty reppuun kaapin pohjalle. Edessä neljä viikkoa vapautta, siivousta, leipomista ja sen sellaista rippijuhlia varten sekä tietysti kirjoja. Mitäs minun keskeneräisten listaltani taas löytyykään?


*"kolmen osan testi" = kirjasarja voidaan nimetä lukemisen arvoiseksi, jos tökkimättä saa luettua ainakin kolme ensimmäistä osaa ja tekee vieläkin mieli jatkaa. 

12.7.2017

Kirjabloggaajan kesäaakkoset O-U


Taas mennään aakkosissa eteenpäin...

O = Ote  - Otatko kiinni ja luetko otteen? 

Ote onkin jännä sana. Ote tekstistä tai ote kirjasta kertoo osasta, näytteestä, esimerkistä tai tärkeästä ajatuksesta, jota esitellään. Se voi kuvata alkuperäistä kokonaisuutta edustavasti ja kattavasti, tai olla kontekstistaan irrotettuna täysin harhaanjohtava.

Ote kädestä. Kenen kädestä? Lapsen, rakkaan tai välillä ystävän. Ohjaako ote? Tarjoaako se turvaa vai rajoittaako?


P= Plääh (ja miksikö?) 

"Epäsana", joka kuvaa täydellisesti olotilaani nyt, kun joudun arpomaan loman alkamispäivää projektin statuksen mukaan. Mistä se johtuukin, että juuri ennen loman alkua menevät asiat saletisti pieleen ja paniikki puskee päälle?


Q = Q  Kuka tästä tule väistämättömästi mieleen? 

Minulle Q tuo aina ja ikuisesti mieleen James Bondin kaikenlaisilla härpäkkeillä varustavan tiedemiehen. Enkä edes ole mitenkään erityisemmin Bond-fani.

Oliko tuo tylsä vastaus?

Queen Elizabeth I on historiallisista henkilöistä yksi kaikkein kiinnostavimpia. Samoin hänen inspiroimansa taideteokset, kirjallisuus, näytelmät, elokuvat ovat loputon lista toinen toistaan mielikuvituksellisimpia tarinoita eivätkä monet siltikään taida jännittävyydessään päästä lähellekään todellisen historian kiemuroita.

Tähän assosioituu myös Orlando - tiedättekö mikä ja miksi?


R= Ruoka (tietysti) 

Kuinkas muuten. Ruoka pyörii meillä puheissa koko ajan, sitä syödään mielellään, paljon ja hyvää.

Ruokaa laittaessa pyritään välttämään Roskien tuottamista eli käytetään mahdollisimman paljon tuotteet kaikilta osiltaan ja syödään varastot tyhjiksi.

Ruolla myös Rakastetaan. Sillä näytetään, miten paljon välitetään. Kun mies tekee minulle lounasboksin töihin valmiiksi ja huolehtii sen minulle lähtiessä mukaan, tiedän hänen välittävän. Noin vain esimerkkinä tältä aamulta.

Tai sitten hän vain välttelee Riitaa, joka olisi väistämättä edessä nälkäisen vaimon palatessa ärtyneenä töistä...


S= Suklaa - Siitä puhe, mistä puute? 

Suklaata tekee aina mieli, vaikken edes saisi syödä sitä. Se saa minut yskimään.

Toki S-kirjaimeen liittyy paljon muutakin mukavaa - syli, suukot, seksi...
tai paljon puhuttavaa, kuten vaikka sää, joka onkin ollut jatkuvana puheenaiheena tänä kesänä.


T= Turun tori eli mitäs lempparipaikkoja niitä onkaan?

Turun torilla on ihan oma tunnelmansa ja sinne pitää päästä edes kerran kesässä ostamaan herneitä.


U= Uusi

Kaikki uusi on aina mielenkiintoista, ainakin siihen saakka, kunnes se muuttuu liian tutuksi. Kaikki uusi ei kuitenkaan välttämättä ole hyvää, tai ainoaa tutustumisen arvoista.
Pätee muuten varsinkin kirjojen kohdalla.

Kirjojen elinkaari on nykyään markkinamielessä ihan liian lyhyt. Yksi syy enemmän pitää e-kirjoista sillä niiden kohdalla ei tavara katoa hyllystä, vaikka sesonki olisikin ohi tai seuraavan kauden uutuudet työntymässä alekorien eteen.


Tähän sitten vielä yksi T eli Tauko. Jatkoa seuraa...

Täältä voi kurkkia kaikkia aakkosiani.

11.7.2017

Nollameridiaani ja muita kosmisia tarinoita

Jussi Katajala: Nollameridiaani ja muita kosmisia tarinoita 
Kustantajalta luettavaksi 

Katajalan aiempi novellikokoelma Leonardon rasia ja muita historiallisia tarinoita on kuulunut suosikkeihini pitkän aikaa. Pidin sen seikkailutarinamoodista.
Odotukset siis olivat suhteellisen korkealla aloittaessani tällä kertaa avaruuteen ja välillä vaihtoehtoistodellisuuksiin sijoittuvia novelleja.

Pidin näistäkin, vaikka täytyy sanoa, että Leonardon rasia jäi suuremmaksi suosikikseni. Se tosin johtunee henkilökohtaisesta viehtymyksestäni historiaan avaruuden kustannuksella. Ei silti, eivät nämä nyt ihan pelkkää avaruusalus-scifiä ole. On vanhoja kulttuureja, uudisasukkaina vaeltavia ja sitten niitä, jotka syövät toisia sivilisaatioita kulkiessaan.

Novellit on ryhmitelty kolmeen sarjaan. Toisenlaisia aikoja käsittää ajatuksia vaihtoehtoisista historioista ja siitä, miten eri todellisuuksien välinen yhteistyö voi olla hyvinkin tärkeää, tai siitä miten Suomessakin heimot olisivat voineet jatkaa maan ja kansan jakamista. Terra-novellit kertovat kummallisista kohtaamisista ja vyöhykkeistä maassa. Kirjan niminovellissa on nollameridiaani, jonka toisella puolella aika ei etene. Rajan voi tosin ylittää vain erityisissä olosuhteissa.

Eniten kuitenkin pidin Kosmos-osioista. Sen novellit kertovat yhtä tarinaa, mutta mielenkiintoisesti eri näkökulmista. Kertomus kehkeytyy vähitellen auki ja lukija ymmärtää jossain vaiheessa, mitä aiemmin on tapahtunut. Sitten mietitään jatkoa taistelun eri osapuolien ja erilaisia ratkaisuja tekevien osallistujien kohdalla. On mielenkiintoista seurata, miten erilaisiin johtopäätöksiin ja kohtaloihin sattuma voi johdattaa. Kaikki on kiinni vain siitä, mitä näemme ja miten taipumustemme mukaan kokemuksiimme suhtaudumme.

Kaikkiaan kirja on täynnä mielenkiintoisia kiepsahduksia ja on taattua Osuuskumma-laatua. Olen tainnut tykätä suurin piirtein kaikista heidän julkaisemistaan kirjoista. Niissä on sopivasti juuri sitä kummaa, joka piristää ja kiehtoo arjen keskellä. Jännästi vinksahtanutta.

10.7.2017

Kyllä meillä kokataankin - ainakin isäntä ja pojat

Blogista päätellen ei meillä ole vähään aikaan syöty, paitsi ehkä pikaisella käynnillä jossain ulkosyöttölässä. Tämä ei tietenkään kolmen kasvavan pojan taloudessa pidä paikkaansa, mutta se taas pitää, että miesväki kokkaa. Äiti ei ole vielä kesälomalla ja se näkyy poissaolona keittöstäkin (muunmuassa).

Jotain sentään tulee aina välillä tehtyä. Viimeksi minun alkoi tehdä mieli kesäkurpitsa"pihvejä". Nämä ovat nopsa ja herkullinen kesäiltapala - varsinkin, kun seuraksi tekee tsatsikia.


Kesän kesäkurpitsavakkari 

Pari keskikokoista kesäkurpitsaa
3rkl vehnäjauhoja
suolaa, pippuria ja haluamiasi lisämausteita
öljyä pannulla paistamiseen

Tsatsiki:
Puolikas kurkku raastettuna ja ylimääräiset nesteet pois puristettuina / valutettuina
0,5 valkosipulinkynttä raastettuna
1rkl hunajaa
ripaus suolaa ja pippuria
jugurttia maun mukaan eli suhteessa kurkkuun, niin kuin haluat

Sekoita tsatsiki maustumaan.

Leikkaa kesäkurpitsa siivuiksi ja sekoita jauhot ja mausteet lautasella.
Kierittele kesäkurpitsasiivuja jauhoissa ja paista erissä öljyssä pannulla. Muutama minuutti per puoli riittä eli kunnes pinta on kauniin ruskea. Kurpitsan ei ole tarkoituskaan muuttua mössömäisen pehmeäksi, mutta sen pitää kyllä olla kauttaaltaan kuumaa.

Tarjoile heti tsatsikin kera.

8.7.2017

N.Y.T. - Kesälukumaraton 2017 ja sen videokooste

Kello löi jo kakstoista, keisari seisoo palatsissaan ja äiti sohvannurkassa katsoo kirjojaan... Paitsi, että minun on ihan kamalan vaikea pysyä hereillä puoleenyöhön, ainakaan lukematta. Ja jos kerran luen...

Siispä aloitan tämän kesän lukumaratonin nyt virallisesti jo perjantaina kello 21:30 ja vastaavasti se loppuu sitten lauantaina illalla klo 21:30.

Alla tämänhetkinen valikoima.



Pino on siis valmiina, Kobo ladattu ja puhelimenkin akku täynnä. Lukumaraton voi alkaa!

Päivitän maratonin jatkoa tänne blogiin, mutta ehkä vielä useammin Instan tarinoihin eli @minna_vuocho. Tervetuloa sinnekin mukaan!

Aloitukseksi lähtee Uppo-Nalle äänikirjana iltasaduksi kuopukselle... Mitä sitten tänä iltana tapahtuu, kurkatkaa Instan puolelle...


Lauantaina 08:07

Elina Karjalainen : Uppo-Nalle (34min) 
Alan Bradley: Loppusoinnun kaiku kalmistossa (270s) 

No niin. Eilen kuuntelin siis Uppo-Nallea äänikirjana kuopuksen kanssa (yhteensä34min). Häpeäkseni täytyy tosin myöntää, että nukahdin (taas) pojan sängyn viereen ja jouduin kuuntelemaan kirjasta vartin verran toiseen kertaan. Muuten en kehtaisi sitä luetuksi merkitäkään...

Seuraavaksi tartuin Flavia de Lucen seikkailuihin eli Loppusoinnun kaiku kalmistossa. Arvaatte varmaan, miten siinä kävi? Huolimatta kirjan mielenkiintoisuudesta uni voitti. "Onneksi" olen viime aikoina nukkunut huonosti ja tänäkin aamuna heräsin jo 4:30. Siispä sain Flavian viidennen seikkailun juuri loppuun. Se oli yhtä hyvä, jollei parempi kuin edelliset... ja loppui varsinaiseen cliff hangeriin.

Nyt menen leipomaan viikonlopun sämpylöitä. Eilen nimittäin oli taas juuren ruokintapäivä ja se tarkoittaa lämpimäisiä aamuun. Äänikirja (Penric's Demon by Lois McMaster Bujold) korviin ja toimeksi.

Klo 10
Loic McMaster Bujold: Penric's Demon (50min) 

Äänikirjan kanssa kestikin vähän kauemmin kuin ajattelin, vaikkei se edes edistynyt kuin 50min. Sämpylät tulivat valmiiksi ja aamiainenkin syötyä - ja jonkin verran seurusteltua perheen kanssa.

Penric's Demon on ihan kelpo fantasiaa kuunneltavaksi, mutta nyt vaihdan vaihteeksi painettuun kirjaan. Vuorossa Claes Andersson ja Hiljaiseloa Meilahdessa.


Klo 13:30 
Claes Andersson: Hiljaiseloa Meilahdessa (223s) 

Ajatuksia herättävä kirja vanhuudesta, mutta ennen kaikkea eletystä ja elettävästä elämästä. Tykkäsin.

Ulkona alkoi ripsottamaan vettä eli ajatus kävelystä äänikirjan kanssa taitaa jäädä odottamaan pilvien väistymistä. Mitähän sitä seuraavaksi lukisi ? Ehkä jotain kevyttä ja viihdyttävää tai par lyhyempää juttua.


Klo 19:45

Aikamatkaajan opas historiaan (39s) 
Anthony Bourdain: Kitchen Confidential (95s) 
Lisää Penric's Demonia (70min)

Iltapäivä ei mennyt ihan niin putkeen kuin olisi voinut. Kävin nimittäin ensin kävelemässä (kiltisti kuulokkeet korvilla) mutta sitten vielä lähdettiin kuopuksen kanssa ulos. No, tauko tuli ihan tarpeen.

Nyt olen leikkinyt YouTuben ja puhelimen videoiden kanssa. Saa nähdä saanko lukumaratonista oikein videokoosteen aikaiseksi... mutta nyt pitäisi vielä lukea 1h45min eli puoli kymmeneen.


Klo 21:30

P.D.James : Valepotilas (112s) 

Se oli sitten siinä - tämä kesälukumaraton. Viimeiseksi luin vielä taattua dekkaria eli P.D.Jamesia. Aina yhtä hyvä.

Kaikkiaan lukumaratonin lopputulos on ihan ok ja ilman stressiä tehty:

Luettu 739sivua ja äänikirjaa kuunneltu 2h34min 

Toki sivumäärä olisi voinut olla hivenen suurempikin, mutta se olisi tarkoittanut vielä vähemmän nukkumista ja perheen kokonaan huomiotta jättämistä. Hyvä näin ja kiva lauantai.

Tsemppiä vielä maratoniaan jatkaville! Ja muita maratonkoosteita löytää emäntäblogista!

Tässä loppuun vielä Kesälukumaraton 2017 videokoosteena :


7.7.2017

Kirjabloggaajan kesäaakkosia H-N


Pistinpä tuossa alkuun kirjabloggaajan kesäaakkoset ja koska näin kirjoja lukevana voisi olettaa aakkosluettelon olevan kokonaisuutena hallussa, niin pitänee jatkaa listausta taas muutamalla kirjaimella.

H= Huilimisen tarvetta?

Juuri nyt on sellainen olo, että kesäloma tulee todelliseen tarpeeseen. Koko kevät on ollut sellaista pyöritystä, että on tosiaan tauon paikka. Huhtikuun puolenvälin jälkeen olen käytännössä lentänyt jonnekin päin Eurooppaa miltei joka viikko.

Mitään ihmeellistä ei lomalle ole suunnitelmissa. Ollaan vaan lasten kanssa, tehdään pieniä reissuja lähelle ja kerätään voimia uuteen syksyyn.

Kunhan tuo kelikin tuosta vielä muuttuisi hivenen lämpimämmäksi niin kesä voisi tosissaan lähteä käyntiin.


I= Iltasadut? Luetaanko niitä? 

Minun täytyy häpeäkseni myöntää olevani vähän huono iltasatujen lukija lapsille. Kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi tai edes siitä, että olen ollut paljon reissuissa. Kärsin kroonisesta yskästä ja turhan usein ääneen lukeminen laukaisee puuskan. Sitä taas ei ole kiva kuunnella.

Yritys on kuitenkin kova ja viime aikoina olemme kuopuksen kanssa ruvenneet kuuntelemaan äänikirjoja. Pian tulee blogiinkin Toton kommentteja Uppo-Nallesta - kunhan nyt ensin saamme kuunneltua sen loppuun.

Isäntä tietysti lukee myös säännöllisesti ranskankielisiä lastenkirjoja ja satuja, jotta saataisiin sitäkin kieltä vähän tuettua.


J=  Jälkiruokasuosikki? 

Minulle kelpaavat käytännössä kaikki jälkiruoat, mutta viime aikoina yksi on ollut ylitse muiden. Itse asiassa kyseessä on yhdentyyppinen, mutta monta vaihtoehtoa sisältävä jälkiruoka eli kakut. Pieni pala makeaa, marjaista, suklaista tai melkein millaista vaan mehevää kakkua kruunaa aterian kuin aterian.

Tietysti kakkupala sopii myös iltapäiväkahvin kaveriksi... Ja kun tässä nyt kerran ruvettiin herkkutunnustuksia tekemään niin myönnetään sekin, että kakkupala sopii meillä aina välillä aamupalallekin.

Tämän postauksen kuvituksena on tämän viikon herkku eli nutellakakku. Ihan parasta siinä on sekin, että leipurina oli esikoinen. Minua tarvittiin vain vähän reseptiä muistuttamaan.


K= Kaunis ja kesä tai kaunis kesä

Kauneus on tärkeää ja sitä voi löytää monissa asioissa. Kielestä, kuvista, luonnosta, ihmisistä, tarinoista, melkein mistä tahasta.

Kesä tulee joka vuosi. Aina se on kaunis, vaikkeivat kauniit kelit kohdalle osuisikaan. Suomen kesä on kauniisti vihreän eri sävyissä, Ranskan kesästä muistan rusehtavan pohjavärin ja kaikissa sateenkaaren väreissä hehkuvat kukat. Molemmat kauniita, vaikka ihan erilaisia.


L= Lukumaraton! Osallistutko? 

Ihan itseoikeutetusta sillä se on huomenna! Tulettehan muutkin mukaan.
Olen tainnut osallistua ainakin kerran kesässä siitä lähtien, kun näitä on järjestetty ja kerran toimin emäntänäkin. Kivaa touhua eli yksi kesän kohokohdista.


M= Maailmanhistoria, maailmanpolitiikka - Mitä niistä? 

Kirjoja lukiessa ei oikein voi välttyä ajatukselta syklisestä maailmanhistoriasta. Se on oikeastaan aika pelottavaa, jos vähänkin seuraa nykyistä maailmantilannetta. Ihmisvirrat muuttoliikkeenä, maiden tendenssi sulkeutua, taloudelliset vaikeudet, radikalisoituminen ja muut tämän hetken trendit muistuttavat jotenkin turhan paljon 1930-luvusta. Vahvimmin tämä taisi tulla mieleeni alkuvuonna lukiessani Hukkalan kirjaa Tuhat ja yksi. Vaikuttava kirja, vaikkei mikään tiiliskivi. Ei ehkä niinkään itse tarinan vuoksi kuin sen herättämien ajatusten.

Suurten ajatusten jälkeen sitä sitten tuntee itsensä niin kovin pieneksi ja tarttuu johonkin keveään. Eskapismia? Ehkä? Pitäisikö sen sijaan tehdä jotain ? Kyllä. Mitä?


N= Nainen - kirjallisuudessa, työelämässä, perheessä, kaikkialla?

Minä olen mielelläni nainen. Naisena koen minua määrittäviksi tekijöiksi äitiyden sekä mieheni rakkauden. Ne eivät määrää, mitä olen, mutta rakastan sitä, millaiseksi naiseksi he saavat minut itseni tuntemaan - nuo elämäni tärkeimmät miehet.

Työelämässä olen ylpeä siitä, etten koe naiseuden määräävän sitä, mihin kykenen. Toisinaan törmään (vieläkin) rajoittaviin asenteisiin, mutta se lienee globaalissa bisneksessä mahdotonta välttää. Olen kuitenkin vuosien varrella oppinut suhtautumaan siihen kiihtymättä ja pääsen tilanteiden yli nykyään ammattitaidollani (sekä siksi, että toisella puolella yleensä ovat kuitenkin kansainvälisesti toimivat myös alan ammattilaiset, jotka ymmärtävät nopeasti).

Toki olen tehnyt ja tulen tekemään päätöksiä, joiden jotkut saattavat sanoa johtuvan sukupuolestani. Globaalista roolista kieltäytyminen ei kuitenkaan aikoinaan johtunut siitä, että olen nainen, vaan halusin läsnäoloa lasten kanssa enemmän kuin uraa. Onko se naisellinen päätös ? En tiedä, ehkä, mutta myös mieheni on tehnyt samanalaisia päätöksiä uransa varrella, eikä hän ole nainen. Tärkeintä on, että sukupuolesta huolimatta jokainen kokee voivansa itse päättää. Näin ei ole aina eikä kaikkialla vieläkään.

Kirjoissa pidän itsenäisistä ja vahvoista naisista, jotka kuitenkaan eivät ole "niin kuin miehet". Toivon pystyväni kasvattamaan poikia, jotka eivät koskaan väheksy naista missään roolissa, mutta myös rakastavat ja kunnioittavat hänen naiseuttaan. Kova on vaatimus. Tiedän.


Menipäs melkein raskasmieliseksi heti perjantain aamutuimaan - ja kuitenkin tänään on VAPAAPÄIVÄ! Viime viikon loma meni plörinäksi, mutta nyt sitten kylmästi teen lyhyemmät viikot ennen varsinaista lomaa - ja iltapäivällä on pääkaupunkiseudun kirjabloggaajien tapaaminen, johon ajattelin keritä ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Toivottavasti paikalla on muitakin eivätkä kaikki ole vielä kadonneet kesälaitumille. 


Muut kirjabloggaajan aakkoseni löytyvät täältä ja muutkin ovat aakkosiaan kirjailleet. Kannattaa käydä lukemassa vaikka näitä :
Unelmien aika 
Aukeamia 
Oksan hyllyltä 
Elämä on ihanaa
Kirjasähkökäyrä


6.7.2017

Kesäkuun luetut

Kesäkuu oli ainakin kirjojen lukumäärän mukaan ihan huippukuukausi. Lähempi tarkastelu osoittaa, että kuukausi oli mielenkiintoinen monessakin mielessä. Jännää on muun muassa se, että äänikirjoja tuli kesäkuussa kuunneltua peräti viisi.

Suman syitä

On minulla äänikirjasumaan muuten ihan selkeä syykin. Totesin jossain vaiheessa olevani työreissuilla sen verran väsynyt, että lentojen aikana parhaiten toimi äänikirja. Puhelin lentokonemoodiin, piuhakuuloke puhelimeen ja äänikirja päälle. Silmät kiinni ja lento menikin nopeasti. Sama koski hotelli-iltojen iltalukemista. Tosin silloin nukahdin usein jo ennen torkkuajan päättymistä ja jouduin sitten aamulla kelaamaan taaksepäin.

Reissusyy ei nyt sitten kuitenkaan selitä kymmentä luetuista. Keittokirjat tietysti ovat aika nopeita luettavia ja niitä osui kesäkuulle peräti kaksi. Molemmat varsin luettavia ja kokattavia. Jotenkin tuntuukin kotimaisten keittokirjojen taso (ainakin minun kriteereilläni) viime vuosina parantuneen, tai sitten olen vaan tullut entistäkin valikoivammaksi sen suhteen, mitä käsiini suostun ottamaan.  Näistä kahdesta löytyy juttua näiden takaa : Alexin keittiössä, Armas aika

Muuten olenkin lukenut aika sekalaisesti, pääasiassa dekkareita ja fantasiaa. Läheskään kaikista en ole vielä kirjoittanut, mutta joistan sentään. Äänikirjoista blogista löytyvät jo Rakkautta vahingossa, Kylän koirat ja Akvarelleja Engelin kaupungista. Tykkäsin kaikista, vaikka ne ovatkin keskenään hurjan erilaisia.

Oikeastaan ainoa kirja, johon en varsinaisesti tykästynyt oli Operaatio Lipstick. Se oli makuuni ehkä vähän turhankin yksinkertaistettu, vaikka toimikin lentolukemisena. Myöskään Katja Kallion Säkenöivät hetket ei tuntunut niin hyvältä kuin muiden blogikirjoitusten perusteella olisin kuvitellut. Siitä lisää jossain vaiheessa.

Kirjastomiljööseen sijoittuvat kirjat olivat varsin viihdyttäviä, sekä dekkari- että fantasia-muodossa. Muista vielä varmaan jossain vaiheessa kirjoittelenkin vielä.

Mistä tiedän, mitä luin?

Jos joku nyt sattuu miettimään, niin tällä tavalla minä luettuja kirjoja seuraan. Proosallisesti Excelissä. Goodreadsiinkin noita merkitsen, mutta sieltä puuttuu välillä lukemiani kirjoja, eikä sieltä saa vuoden lopussa tehtyä statistiikkaa.

Tähän mennessä olen listaukseni perusteella lukenut jo 63 kirjaa.




Heilutaanko heinäkuussa? 

Heinäkuu on jo hurjassa vauhdissa, paitsi että lukemisen suhteen on vähän tahti hiljentynyt. Ei ole reissuja ;-) tai sitten vain kerään voimia lauantain koitokseen. Silloin nimittäin on

KESÄLUKUMARATON! 

Olettehan kaikki jo ilmoittautuneet? Minulla on valmistautuminenkin jo hyvällä mallilla ja odotan lauantaita malttamattomana.

Odotan myös kesälomaa. Viime viikolla minun piti olla jo harjoittelemassa lomailua, mutta pieleen meni. Lomaviikko sujui pahasti töiden merkeissä. Heinäkuun puolessa välissä sitten uusi yritys. Ehkä nuo kelitkin muuttuvat kesäisemmiksi siihen mennessä.

4.7.2017

Lisää kirjastoseikkailuja

Jostain syystä tunnun törmäävän nyt jatkuvasti kirjastoon joko kirjojen tapahtumapaikkana tai muuten tiukasti tarinaan liittyvänä. Ensin luin kirjastonjohtajan murhatutkimuksista useamman osan verran ja nyt huomasin edenneen kolmen kirjan verran maailmojen keskellä agenttien avulla kirjoja keräävästä kirjastolaitoksesta.



Genevieve Cogman: The Invisible Library, The Masked City, The Burning Page  

Irene on "kirjastonhoitaja-vakooja". Kirjastonhoitaja siksi, että hänen tehtävänään on kerätä kirjoja maailmojen välillä sijaitsevaan kirjastoon ja välillä huolehtia niistä myös jossain kohdalle osuvista rinnakkaistodellisuuksista. Vakooja siksi, että... no, vähän samoista syistä. Kukaan ei saisi tietää kirjaston olemassaolosta ja kirjoja haetaan toisinaan parhaaseen agenttimalliin.

Kirjojen asetelma siis on herkullinen kirjoista pitävälle. Kukapa ei kokisi kirjojen luovan yhteyksiä erilaisten maailmojen välille. Genevieve Cogman on myös onnistunut käyttämään perinteisiä malleja järjestyksen ja kaaoksen välisen tasapainon tai sen puuttumisen vaikutuksista mielenkiintoisella tavalla. Keijut (Fae) ovat kaaoksen sydämessä ja elävät vain itselleen ja tarinoilleen. Toisessa ääripäässä on lohikäärmeidn äärimmäisen järjestyksen olemus. Kummatkaan kansat eivät voi tietenkään sietää toisiaan ja taistelu tasapainottelevista maailmoista luo poliittisia jännitteitä, joiden välillä neutraaliksi julistautuva kirjasto puolestaan taiteilee.

Irene saa seurakseen lohikäärmeprinssiin, joka halajaa kirjastonhoitajaksi ja päätyy todellisuuteen, jossa viktoriaaninen Englanti tuo hänen seurakseen myös ikonista kirjallista hahmoa hämäävästi muistuttavan yksityisetsivän. Jäykät kuninkaalliset, roistoja jahtaava etsivä, ihmissusijengit ja piilostaan ilmaantuva kirjaston arkkivihollinen pitävät huolen vauhdista ja vaarallisista tilanteista.

Tykkäsin. Tämä oli taas vähän erilaista viihdefantasiaa. Huomaan aina innostuvani, kun vastaan osuu maailmankuvassaan uudella tavalla vanhaa hyödyntävää tai raikkaasti jotain itselleni uutta tuovaa fantasiaa. Irenen seikkailuissa oli paljon tuttua tasapainon ylläpidosta alkaen. Tosin en muista ihan lähiaikoina lukeneeni kaaoksen ja järjestyksen välisestä sodasta, vaikkei se tietysti ihan uniikki ajatus olekaan. Lohikäärmeprinssi oppipoikana oli virkistävä poikkeus, eikä ajatus kaaoksesta vahvistamassa kirjallisuuden ja tarinoiden luomia stereotypioita myös "todellisessa" elämässä ole sellaisenaan tuttu.

Romantiikkaakin kirjoista tietysti löytyy, mutta sekin virkistävällä tavalla sivuosassa. Lisäksi kyse on osittain puhtaasti fyysisestä vetovoimasta ja henkilöhahmot suhtautuvat seksiinkin riemastuttavan vapaamielisesti (ainakin osa heisät). Missään tapauksessa rakkaustarinat tai eroottiset kohtaukset eivät tässä kirjassa ole suuressa osassa, mikä on kiva juttu. Nyt ne vain kulkevat pienenä juonteena keskellä laajempaa kudelmaa ja lukija voi keskittyä kokonaisuuden hahmottamiseen.

Piristävää, viihdyttävää ja kaikin puolin kesäkirjaksi sopivaa "kirjastofantasiaa".

3.7.2017

Espoota edemmäs ravintolaan?

Vielä muutama vuosi sitten oli Espoon ravintolatarjonta... no... kapeahko. Joitain valopilkkuja lukuunottamatta ei pahemmin ollut paikkoja, jonne olisi halunnut lähteä lasten kanssa juhlistamaan vaikka kesäloman alkua. Tietysti perinteiset Haikaranpesä (vesitornissa), Haukilahden paviljonki ja ilmeisen kehuttu Tapiolan Kylä olivat tarjolla, mutta valikoima oli kuitenkin kapea verrattuna viime aikoina tapahtuneeseen laajentumiseen.

Mekin olemme jo lasten kanssa ehtineet peräti kahteen paikkaan.

Popomaman Dim Sum 

Iso Omenan remontit ja laajentuminen toivat kertaheitolla uusia ravintoloita kokeiltaviksi. Joukossa ovat tietysti pakolliset pikaruokalat, mutta ilahduttavasti on tarjolla myös vähän erilaisempaakin. Perjantain elokuvaillan päätteeksi menimme koko perhe kokeilemaan Popomaman Dim Sum - tarjontaa, eikä se ollutkaan yhtään hullumpaa.

Dim sumit ovat pieniä höyrytettyjä tai friteerattuja suupaloja. Varsinkin rapunyytit ja possunyytit saivat peukutuksia. Pojat maistelivat myös paistettuja nuudeleita. Kaikki söivät innokkaasti ja tyytyväisinä annoksensa.

Palvelu oli ystävällistä ja ruoka tuli nopeasti. Tosin nopeuteen saattoi myös vaikuttaa kesäperjantain vähäinen asiakasmäärä. Toivottavasti kyse oli tosiaan kesäperjantaista eikä yleisestä tilanteesta. Olisi meinaan kiva, jos tarjonnassa säilyisi muutakin kuin hamppareita ja pizzaa.

Kysyin tarjoilijatytöltä myös takeaway-mahdollisuutta ja sellainen kuulemma on, eli kannattaa pistää korvan taakse niitä päiviä varten, kun kokkaaminen ei kertakaikkiaan innosta.

Muutama muukin mielenkiintoinen ravintola näyttää käytävältä löytyvän, joten ehkäpä sittenkin käymme Iso Omenassa vielä tulevaisuudessakin huolimatta raivostuttavista ja ihan liian usein toimimattomista parkkijärjestelyistä.


Tapiolan Sandro

Tapiolan ravintolatarjontaa tuli ilahduttavasti täydentämään Sandron sivuliike. Jo neljäs Sandro pääkaupunkiseudulla saa varmasti lämpimän vastaanoton myös Espoon suunnalla.

Kävimme kokeilemassa noin viikkoa avajaisten jälkeen ja talo oli ihan täynnä. Harmi vaan, että keittiö ei ollut vielä ihan täydessä valmiudessa. Lähipöydissä nimittäin odoteltiin ruokaa meidän tullessamme ja vielä kun lähdimme. Puolitoista tuntia oli kuulemma jo kestänyt.

En tiedä, missä vika oli. Lienevätkö tilaukset menneet sekaisin. Me nimittäin saimme ruokamme nopeasti ja olimme muutenkin palveluu oikein tyytyväisiä. Toivottavasti alkukankeuden myötä myös yleisempi palvelutaso tasaantuu ja paranee.

Ruoka oli Sandromaisen runsasta ja herkullista. Annokset olivat sanalla sanoen jättimäiset. Makua riitti joka suupalaan ja koko perhe hyrisi tyytyväisyydestä. Varsinkin kuopus oli onnessaan ja se tietysti takaa jo koko perheen ravintolakokemuksen perusonnistumisen. Kuusivuotias kun osaa aika tehokkaasti pilata illan muiltakin, jos jokin harmittaa.

Pidin myös Sandron sisustuksesta. Jos Popomama oli itämaisen yksinkertaistettu, oli Sandrossa väriä ja raikkautta ja silmäniloa. Ainoa pieni miinus olivat korkeat selkänojattomat jakkarat ruokapöydän vieressä. Pidempään istumiseen ne nimittäin eivät ole ainakaan minulle tarpeeksi mukavat.

Kaikkiaan tykkäsimme molemmista ravintolakokemuksistamme eikä kummankaan paikan lasku ollut kohtuuton. Viiden hengen perhe söi alle 130 eurolla vatsansa täyteen. Eihän se halpaa ole, mutta suhteessa kuitenkin ihan ok hintatasoa. Hinta-laatusuhde oli kummassakin paikassa kohdallaan.


Nämä siis olemme bonganneet ja kokeilleet. Onkos muilla Espoolaisilla omia suosikkeja ? 

Niin, ja mikä mielestänne tekee lähiravintolasta vierailun arvoisen? Siis muu kuin se läheisyys? 

2.7.2017

Kirjabloggaajan kesäaakkosia A-G

Lasi GT:tä käteen ja pohtimaan kesäaakkosia 
Silmiini osui jonkin englanninkielisen kirjabloggaajan kehoitus viihdyttää lukijoita erilaisilla listoilla, mitä henkilökohtaisemmilla sen parempi. No, en minä tiedä tuosta viihdyttävyydestä, mutta ajatus kesäaakkosista alkoi kiehtoa.

Mitenkähän vaikeaa kesäaakkosten luominen olisi? Tässä nyt alkua, katsotaan, mihin kesän aikana vielä päädytään. 

Niin, ja tätä listaahan saa sitten omia itselleen ihan kuka vaan. Pyytäisin vain, että käytte kertomassa, mikäli listaa ryhdyitte rustaamaan, että pääseen kurkkimaan. Voi vastata samoihin kysymyksiin tai luoda ihan omat aakkoset! 

Kirjabloggaajan kesäaakkoset

A=Alku eli miten satuit aloittamaan bloggaamisen? 

Aloitin vuonna 2007 ruokablogilla - tarvitsin paikan, jonne pistää reseptejä muistiin. Sitten 2010 alkoi tehdä mieli blogata muustakin ja aloitin kirjablogin. Sillä tiellä ollaan edelleen, vaikka blogielämään onkin käänteitä riittänyt. Lähinnä olen soutanut tuolla ruokaa - kirjoja akselilla edestakaisin. 


B= Books eli luetko suomen lisäksi englanniksi tai muillakin kielillä? 

Luen useimmiten kirjoja suomeksi tai englanniksi. Yritys olisi kova lukea myös ranskaksi kielitaidon ylläpitämiseksi, mutta jostain syystä tuo tuntuu olevan vaikeaa. Jos oikein olisin ahkera, lukisin myös ruotsiksi, vaikka se taitaisi nykyään mennä enemmänkin sanakirjaselailuksi.


C= Onko suomeksi jotain C:llä alkavaa sanaa? Minun mieleeni tulee vain Cook. 

Cook eli kokata tai kokki. Toinen rakas harrastukseni. Tästä juontuu mieleen myös yksi lempparigenreistäni eli keittokirjat. Niitä meiltä löytyy ahkerasta kierrätysyrityksestä huolimatta. 

Vaatimukseni hyvälle keittokirjalle ovat kovat. Pelkkä reseptilista ei riitä. Pitää olla teema, lukemista eli joko historiaa tai muuta jutustelua reseptien takaa sekä tietysti reseptien pariin houkuttelevat tai muuten tarinaa tukevat kuvat. 

Blogista löytyy myös Kuukauden keittokirja sarja, joka tosin nimestään huolimatta ei ole kovin kuukausittaiseksi osoittautunut. 


D= Donitsi, Dinosaurus, Dorka, Disko, Dubattu - Kuka sinulle kertoo D:llä alkavia sanoja, kun et itse muista? 

Minä kysyin apua lapsilta. Minulla siis on kolme poikaa (14,12 ja 6) ja tuollainen lista tuli takaisin kuin pyssyn suusta. Äitiään fiksumpia ilmiselvästi. Sitä tosin jäin ihmettelemään, mistä 6v tuon disko-sanan oikein on oppinut. 

Löytyy meiltä talosta isäntäkin, mutta hänet jätin tämän harjoituksen ulkopuolelle ihan tarkoituksella. D-sanoja olisi varmaan löytynyt pitkä lista, mutta todennäköisesti väärällä kielellä. Hän kun sattuu olemaan ranskalainen ja meillä onkin ranska toisena kotikielenä. Siksi niitä kirjojakin pitäisi kyseisellä kielellä vähän treenin vuoksi lukea. 

Dubattu-sanaa meillä muuten onkin viime aikoina ahkerasti käytetty. Pojat ovat innostuneet elokuvista. Itselleni kyseinen taidemuoto on vähän vieraampi. Maltan paremmin keskittyä tiiliskivikirjaan kuin parin tunnin elokuvaan. 


E= E-kirjat. Luetko ekirjoja? Äänikirjoja? Miksi ? 

Minä olen tykästynyt e-kirjaformaattiin. Lukulaitteeni Kobo on toiminut hyvin jo monta vuotta ja erityisesti pidän mahdollisuudesta suurentaa kirjasimia - sitä enemmän, mitä kovemmin ikänäkö iskee. 

Toki tykkään painetuistakin kirjoista. Onhan perinteisessä kirjamuodossa aina vaan jotain taikaa.  

Äänikirjatkin ovat ihan huippujuttu. Niiden avulla ei lukemista tarvitse lopettaa vaikka lähtisi ulos tai tiskaisi tai silittäisi tai haluaisi laittaa silmät kiinni lepäämään. 


F= Faarao eli Sinuhe egyptiläinen. Oletko lukenut? Mitä tykkäsit? 

Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen on suuri suosikkini jo vuosien ja taas vuosien takaa. Jossain vaiheessa luin sen vähintään kerran kesässä. 

Jokin aika sitten tulin kuunnelleeksi Sinuhen Lars Svedbergin lukemana äänikirjana. Tarina nousi, jos mahdollista, vielä ihan uusiin ulottuvuuksiin. Aivan huikea! 

G= Goodreads. Käytätkö Goodreadsia, miten ja mihin? 

Kyllä, olen Goodreadsissa ja kirjaan sinne lukemani kirjat tunnollisesti. Säännöllisesti myös selailen muiden lukemia kirjoja ja luettavien listani onkin pelottavan pitkä. On kiva nähdä, mitä kaikkea muut ovat lukeneet. 
Myönnän olevani kauhean huono arvioimaan Goodreadsissa yhtään mitään... Saisikohan sinne blogiarviot linkitettyä? 
Pyytäkää ihmeessä Goodreads "ystäväksi" - mielelläni otan lisääkin muita lukijoita ja heidän lukulistojaan seurattavaksi! 


Huh, tämä on yllättävän vaikeaa. Tosin varmaan osaksi se takia, että alkuaakkosissa on niin paljon sellaisia, joilla ei hurjasti suomenkielisiä sanoja tule mieleen. 

Pidetään vähän taukoa - lisää kirjaimia taas kesän kuluessa...

EDIT: Jatkoa löytyy täältä...