18.6.2017

Rakkautta vahingossa

Kun painanut useamman viikon pitkää päivää tietokoneen vieressä (ja muutenkin) ei reissulla enää meinaa jaksaa lukea. Ei muuten, mutta silmät ovat väsyneet. Silloin äänikirjat nousevat arvoon arvaamattomaan ja viime viikkojen aikana olenkin kuunnellut useammankin.

Lennollakin saa puhelimen lentokonemoodiin ja sitten piuhakuulokkeella kirja korviin. Silmät kiinni ja... no, myönnetään - aika usein nukahdan. Siksi melkein laitankin joka kerta torkun päälle. Ei tarvitse ihan niin paljon kelata taaksepäin...

kuva: Tammi
Veera Vaahtera: Rakkautta vahingossa 
Oma ostos Elisa Kirjasta 

Olen taas viime aikoina sortunut yhteen jos toiseenkin aleostoon Elisa Kirjasta. Tämänkin latasin vähän vahingossa ja vähän epäluuloisena. Aina välillä suomalaisten hömppäkirjojen kanssa meinaa pinna palaa, kun sankaritar tyrii säännönmukaisesti ihan kaiken ja nolouttaan sitten ihastuu.

Asetelma ei sinänsä ollut kauhean lupaava nolostumisten suhteen. Pihla on karannut pohjoiseen. Tulevasta vauvasta järkyttynyt avomies lähti Intiaan mietiskelemään ja Pihlan pitää miettiä elämä uusiksi. Miettiminen tosin meinaa jäädä kaikenlaisten kommellusten varjoon ja miehiäkin pyörii nurkissa melkein riesaksi saakka.

Yllättävän hyvin kuitenkin viihdyin. Nolotkin tilanteet lähinnä naurattivat ja huomasin kannustavani Pihlaa hänen sopeutumisyrityksissään. Henkilöhahmot ovat herkullisia ja pääasiassa herttaisia. Mitä nyt joogagurun ehdottomaan maailmanparannukseen välillä meinaa vähän hermostua, mutta onhan hän toisaalta ihan symppis.

Aika realistiselta tuntuivat myös Pihlan ajatukset lapsesta, vaikka toki ensimmäisen lapsen saamiseen liittyy (aina) myös paljon haihattelua. Niin se on ihan reaalimaailmassakin, eihän sitä voi tietää etukäteen.

Tämä kirja siis viihdytti, niin lentokoneessa, Kööpenhaminalaisessa taksissa kuin iltatoimissa vähän rupsahtaneessa hotellihuoneessa. Toiminee myös kesäloman rentoutuksena.


14 kommenttia:

  1. Tämä kirja voisi toimia juuri sellaisessa tilanteessa, jossa ei jaksa paneutua liian syvällisesti aiheeseen. Kunhan vain kuuntelee tai lukee tarinaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin niin. Ei liian vakavaa, mutta kuitenkin hyvin kirjoitettua

      Poista
  2. Varmasti toimiva äänikirjana, ei haittaa vaikka vähän menisi ohikin :) Minä myös nukahdan helposti äänikirjoja kuunnellessa tai sitten vaan vaivun ajatuksiini ja huomaan etten ole kuunnellut pitkään aikaan. Monesti myös lukijan ääni ärsyttää. Äänikirjoja tulee siis kuunneltua harvoin. Tuossa keväällä oli yksi käsityöprojekti, jota tehdessä kuuntelin äänikirjan. Oli kyllä vähän rankempi aihe, natsimiehitys Ranskassa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pystyn yleensä kyllä keskittymään äänikirjaan ihan hvyin, mutta nyt olen vain viime aikoina ollut ihan liian väsynyt.

      Poista
  3. Laitetaanpa vinkki mieleen. Olen joskus katsonut Elisa Kirjassa Vaahteran kirjoja ja miettinyt, olisiko niistä apua hömppänälkään, mutten epäluuloissani ole vielä kokeillut.

    VastaaPoista
  4. Nyt ei kuulosta lainkaan ns. minun jutulta tämä kirja. :D En ole koheltamisen ystävä, sellainen lähinnä pitkästyttää eli selkeästi en kuulu kohderyhmään. En edes pitänyt Bridget Jonesista. Tykkään kyllä lukea chick litiä joskus, mutta niissäkin on erilaisia erilaiseen makuun. Brittikirjailija Jane Fallonilta olen lukenut muutaman. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen tipuhömpän kanssa vähän vaikea, mutta tämä nyt meni ihan ok, vaikka koheltamista pikkuisen olikin :-) Sopi hyvin tuollaisen taksilla paikasta toiseen suhaamiseen.

      Poista
  5. Ihan siksi voisin tutustua, että on Vaahteran kirjoittama. Noin muutoin tämä genre on lajia, jonka koen vieraaksi. Vaahteran kirjoista kuitenkin olen kuullut paljon hyvää, joten rutataan päivä päivältä venyvän korvan taakse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kirjabloggaajan venyvät korvat (ja lukulistat)

      Poista
  6. Minun ehdotuksestani luimme lukupiirissä yhden chicklitin ja taas varmistui, ettei ollenkaan minun lajini. En tiedä, toimisiko äänikirjana paremmin vai nukuttaisiin vain enemmän. Jääköön siis vielä Veera Vaahtera rauhaan. Tosin Pauliina Vanhatalo on hyvä kirjoittaja, joten ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään chicklitiä ihan liukuhihnalta jaksa lukea, mutta välillä se on ihan paikoillaan.

      Poista
  7. Äänikirjoja en ole vielä kuunnellutkaan, muita kuin sen Antti Holman runokirjan. Chick-litiä tulee luettua kerran kesässä, mulle se on erityisesti hellelukemista, joten mitenköhän käy tänä vuonna... Veera Vaahteran jokin kirja mulla oli lainassakin viime kesänä mutta se palautui lukematta kirjastoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, yhdistämällä äänikirjan ja chicklitin saa sitten lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla :-)

      Poista