5.6.2017

Murha ei sovi naiselle

Vähän tällainen olo kirjasta tuli - perinteistä, mutta erikoisessa valossa 

Löysin Kobostani ekirjan, jonka mitä ilmeisimmin olen joskus lukenut. Mitään mielikuvaa minulla ei sisällöstä ollut, mutta se on tietysti toisaalta ihan hyvä juttu. Varsinkin, kun kyseessä on dekkari. Sinänsä vähän ihmetytti muistikuvien puute, kun kirjoittaja on kuitenkin ikiaikainen suosikkini P.D.James. Tämä on ilmeisesti myös häneltä ensimmäiseksi suomennettu dekkari.

P.D.James : Murha ei sovi naiselle
Oma ostos Kobosta 

Luin siis kirjan uudelleen. Näin jälkikäteen ajateltuna, en yhtään ihmettele unohdustani. Tämä ei ole kaikkein vaikuttavinta P.D.Jamesia, vaikkakin hyvin kirjoitettu tarina sinänsä. Niin, ja antaahan tuo "feministinen" vire tietysti oman pienen lisänsä. Siksi minä kirjaan kai uudestaan tulin tarttuneeksikin.

 Cordelia löytää työtoverinsa kuolleena ja joutuu miettimään tulevaisuuttaan. Voiko nainen hoitaa etsivätoimistoa yksinään? Luottaako kukaan naisen "miehittämään" toimistoon eli riittääkö toimeksiantoja? Sitten Sir Ronald Callender pyytää Cordeliaa tutkimaan, miksi hänen poikansa hirttäytyi. Tutkimus vie Cordelian yksinäiseen vuokramökkiin ja yliopistomaailman laitamille. Vähitellen tarina kehkeytyy.

Cordelia on mielenkiintoisen ristiriitainen hahmo. Hän on toisaalta älykäs ja pätevä, toisaalta epävarma taidoistaan ja motivaatioistaan. Myös kuolleen pojan ystäväkaartin jäsenet ovat hauskasti hivenen stereotyyppisiä - rikas ranskalainen perijätär, itsenäinen nuori nainen, muodikkaasti kyyninen nuori mies jne... Tarina kuitenkin etenee jotenkin ihan itsestään. En oikein saanut otetta siihen, miksi jotain tapahtui tai miten Cordelia asioita hoitaa.

Kirjasta jäi jotenkin hassu olo. Tiedän sen olevan hyvi kirjoitettu, mutta minulle se jäi jotenkin kliinisen etäiseksi tälläkin lukukerralla. Ehkä minä luen sen sitten taas uudelleen muutaman vuoden päästä, kun en muista juonta. Sinänsä outoa, koska tarinassa on montakin mielenkiintoista koukkua ajattelun herättelyä varten. Taitavat olla aivoni ihan kohmeessa kylmän kevään jälkeen.

P.D.Jamesin rakastettu Dalgliesh-hahmo on tässä kirjassa täysin sivuosassa. Ensin hänestä vain kerrotaan ja lopussakin hän osallistuu tarinaan vasta tapahtumien jälkeen.

6 kommenttia:

  1. Nami nami muffinssi. P. D. James on hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos... pitkästä aikaa tuli tehtyä muffinsseja.
      P.D.James on hyvä - samaa mieltä.

      Poista
  2. P. D. James kirjoittaa tosi hyviä dekkareita ja hänen tuotantosa lukemista haluaisin jatkaa. Ehkä kuitenkin joku muu kirja kuin tämä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, hänellä on kyllä parempiakin.

      Poista
  3. Olen tämän lukenut ja muistelen samaa, että jotain kiinnostavia juttuja mm. Cordeliassa hahmona, mutta lopulta tämä jäi aika kliiniseksi...
    (mutta minulla on ollut vähän vaikea saada otetta muistakin parista lukemastani Jamesin kirjasta, vaikka hyvin kirjoitettuja ovat olleet)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kliininen on hyvä sana tätä kuvaamaan. Ei löydy tarpeeksi rosoja, että tarttuisi muistiin. Ehkä kirjoittaja on jotenkin liian taitava?

      Poista