28.2.2017

Maailman kirjallisuudenhistoria 14 reseptissä


Ruoka on meille välttämättömyys, mutta myö suuri ilon ja mielihyvän lähde. Ilman kirjoja puolestaan olisin varmasti onneton. Kokkaamaan innostavat romaanit tai ne, jotka pakottavat vähintään jääkaapille, ovat suuria suosikkejani. Viisikoistakin muistan parhaiten ne piknikit.

Mark Crick on vienyt kirjojen ja ruoan yhdistelmän astetta pidemmälle. Keittokirjoja pitää minusta nykyään voida lukea kuin tarinoita, Crick kirjoitti reseptitkin proosamuotoon ja väittää samalla kahlanneensa maailman kirjallisuuden historian halki 14 reseptin avulla.



Mark Crick : Kafkan kanssa keittiössä - Maailman kirjallisuuden historia 14 reseptissä
Omasta hyllystä #hyllynlämmittäjä 

Riemastuttava tuttavuus kaiken kaikkiaan on kyseessä. Reseptit kun heijastavat kirjan syntyajankohtaa niin sisällöltään kuin kirjoitustavaltaan. Viinikukkoa Gabriel Garcia Marquesin tapaan tai Chaucerin sipulipiirasta, voisi hyvinkin kuvitella tarjottavan kirjojen maailmoissa. Tosin hivenen jäin hämmennyksiin, kun Proustilla ei ollutkaan tarjota madeleine-leivoksia.

Kukin resepti on myös kirjoitettu auki tarinaksi, nimikkokirjailijan tyylillä tietenkin. Suosikeikseni nousivat Jane Austenin naapuruston kutsujen valmistelu sekä juurikin tuo Marquesin vankilakukko.
Alkuun melkein hämmennyin sillä ajattelin reseptien jotenkin tulevan suoraan kirjoista, mutta ehei, ihan keksittyjä tarinoita nuo ovat. Kirjoitettu vain kunkin kirjailijan tyyliä imitoiden, eikä ollenkaan huonosti. Tällainen ei tieteellinen kirjallisuudentuntijakin kykeni tunnistamaan tyylieroja. Kääntäjiäkin oli useampia, joten varmastikin on kiinnitetty huomiota tyylilajien hallintaan.

Tämä kirja kannattaisikin varmaan lukea niin, ettei katsoisi kirjailijoita ensimmäiseksi, koittaisi vain arvata. Ehkä reseptit voisi vaikka lukea kaveri ääneen. Aika hauska illanistujaisten ohjelmanumero ja tarjolla tietysti kirjan reseptien mukaan tehtyjä herkkuja.


Minä päädyn kokeilemaan tällä kertaa John Steinbeckin sienirisottoa. Syy valintaan on kaksijakoinen. Ensinnäkin olen viime aikoina joka kerran tyrinyt jotain risottoa tehdessäni. Koostumus ei vain ole ollut sellainen ihanan valuva, vaan joko keittomainen tai sitten liian tymäkkä. Toivoin kirouksen poistuvan kirjallisuuden voimalla ja niinhän tuo tekikin.

Toinen syy oli yksinkertaisesti mieltymykseni reseptin kirjoitustapaan. Se oli selkeä, mutta tunnelmallinen. Juuri tuollaiselta risoton tekemisen tulisi tuntua. Yksinkertaista, rustiikkia, mutta kertakaikkisen herkullista.

Sienirisotto

Risoton ohje sinänsä on aika yksinkertainen. Tässä salaisuutena on sienien runsaus.

1pkt tuoreita herkkusieniä
20g kuivattuja herkkutatteja (laita kuumaan veteen kuppiin likoamaan vähän ennen kuin aloitat kokkaamisen)

1 iso keltasipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä silputtuna

n. 250g risottoriisiä (Carnaroli tällä kertaa)

lasillien kuivaa valkoviiniä
kuumaa kasvislientä
parmesaania


Siivuta ensin herkkusienet ja paahda niitä sitten reippaasti oliiviöljytilkassa pannulla kunnes pinta ruskistuu ja tulee vähän rapsakaksi. Nosta sivuun.

Purista herkkutateista liika vesi pois ja silppua ne. Älä kaada lientä hukkaan. Lisää pannuun tilkka öljyä ja sienet. Anna kuivahtaa ja kypsyä muutaman minuutin ajan ja nosta sitten herkkusienien kaveriksi.

Lisää oliiviöljyä ja silputtu sipuli ja valkosipuli. Anna sipulien kuullottua hiljalleen kymmenisen minuuttia. Voit lisätä tilkan kasvislientä, jos näyttää alkavan ruskistua.

Kun sipuli on läpikuultavaa, lisää riisi. Sekoittele muutama minuutti reippaasti pannulla, kunnes riisi kiiltää. Lisää joukkoon tattien liotusvesi. Sekoittele ja anna nesteen imeytyä riisiin.

Lisää lasillinen valkoviiniä. Sekoittele ja anna nesteen imeytyä riisiin.

Lisää sitten aina kauhallinen kasvislientä. Muista sekoitella hiljalleen koko ajan. Lisää nestettä kunnes riisi on kypsää vielä pienellä purutuntumalla (meni noin puolisen tuntia).

Sekoita sienet vielä joukkoon (säästä osa koristeeksi) ja raasta päälle parmesaania. Nosta heti tarjolle. Kannattaa nostaa risotto hieman liian löysänä, sillä riisi kyllä imee nestettä vielä pöydässäkin. Kuvissa riisi näyttää vielä hieman turhan nestemäiseltä, mutta muutaman minuutin kuvaussession jälkeen se oli ihan täydellistä.

54 kommenttia:

  1. Onpas hauska keittokirja :) Tätä pitää käydä kurkkimassa kirjakaupassa.
    Kirjallisuus ja ruoka lomittuvat kyllä mukavasti toisiinsa. Mainitsemiesi Viisikko -kirjojen lisäksi minulle tulee elävästi mieleen Simenonin Maigret dekkarit. Maigret piti hyvästä ruuasta ja juomasta. Harmittaa etten aikoinaan ostanut Madame Maigret'n keittoikirjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, miten vanha kirja mahtaa olla, kun en yhtään muista, mistä on minulle päätynyt.
      Madame Maigret'n keittokirja kuulostaa kiinnostavalta.

      Poista
  2. Alkoi heti tehdä mieli risottoa! <3

    -Heidi

    VastaaPoista
  3. Mahtava kirjavinkki! Viisikoiden herkuttelut ovat itsellenikin jääneet vahvasti mieleen, joten tällainen kaunokirjallinen keittokirja todella kiinnostaa :)

    VastaaPoista
  4. Hauska idea kirjalla! Tykkään sienirisotosta ja tykkään Steinbeckista, olisin itsekin siis varmaan päätynyt just tähän reseptiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, risoton ja Steinbeckin yhdistelmä on vastustamaton :-)

      Poista
  5. Kuolasin tuota risottokuvaa jo instagrammissasi : ) Ihan superherkullinen. Hauska kirjaidea, pitäneekö hommata jo pienokaiselle varastoon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :-) Vähän jäi liian tummaksi, mutta olen tykästynyt noinhin "melkein" mustavalkoisiin. Niihin jää jotenkin jännä tunnelma. (Kokeilut Fridan kurssin peruja ;-)

      Kirja kannattaa pistää vaikka omaankin hyllyyn. Oli varsin piristävä keittokirjatuttavuus.

      Poista
  6. Tosi mielenkiintoisen kuuloinen kirja!

    VastaaPoista
  7. Onpa kiva idea keittokirjalla - jo nimeä myöten! Itse en ole kokkaus- enkä keittiöihmisiä ollenkaan, mutta tuommoiset ainat voisivat kyllä innostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidin tästä kovasti. Itse asiassa olisin mielelläni lukenut näitä enemmänki, nyt oli aika ohut ja lyhyt kirja.

      Kun kerran satun tykkäämään sekä kirjoista että kokkaamisesta niin tämä yhdisti ihanasti kaksi lemppariani.

      Poista
  8. Ihana kirja ja totta tuo keittokirjojen tarinallisuus. Mekään ei Halparuokakirjaa tehdessä aina oikein tiedetty onko kyseessä ruokakirja, vitsikirja vai harlekiiniromaani :O Hehhehhe!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harlekiinikeittokirja? Tuskin maltan odottaa :-)

      Poista
  9. Voi apua, tämä olisi varmaan minun painajaiskirjani :D En siis ole ollenkaan innostunut kokkaamisesta. Ainoa mitä tykkään tehdä on erilaiset salaatit, joka minun kielelläni tarkoittaa valitsemani salaatin (täällä on paljon erilaisia lajikkeita saatavilla) pesemistä ja asettelemista kulhoon. Sitten muiden rehujen (vaihtelee mutta perusaineksia on tomaatti ja paprika) paloittelu. Tykkään myös paloitella porkkanasta tai mistä tahansa rehuista napostelupaloja jne. Mutta siinäpä se. :D

    Tuon sinun tekemän sienirisoton voisin kyllä syödä. Olen suuri sienifani, joten kuola poskella huokailen täällä: hyvältä näyttää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kyllä lukemisesta voi vähintään nälkä tulla, vaikkei kokkailusta tykkäisikään :-)
      Salaatit ovat hyviä ja onhan niidenkin sekoittelu jo ruoanlaittoa!

      Kiva, jos risotto näyttää syötävältä. Sitä se olikin :-)
      Sienet ja sienirisotto ovat herkkua. Tämä katosi nopeasti.

      Poista
  10. Kuulostaapa upealta tämä kirja! Elegian tavoin minäkään en ole mikään kokkaaja. Teen kyllä ruokaa, mutta vaikka syömisestä tykkään, en millään jaksa opetella uusia ruokalajeja vaan jämähdän samoihin vanhoihin ruokiin.

    Silti, vaikka en tämän kirjan mukaan kokkaisikaan, niin tuo reseptien kirjoittaminen kunkin kirjailijan ja oman aikansa mukaan kuulostaa ihanalta. Olisipa tosiaan kiva testata juuri tuota, että tunnistaisiko kirjailijan reseptitarinan perusteella. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, eikös olisikin? Siitä tulisi aika hauska ohjelmanumero illanistujaisiin.

      Poista
  11. Kuulostaa hauskalta ja huolella tehdyltä kirjalta sen perusteella, miten kuvailet tyyliä ja käännöstä. Hienoa, että reseptit - tai ainakin tämä kokeilemasi resepti - myös toimivat :) Itselläni ainoa hiukan erikoisempi keittokirja on Frendien keittokirja, josta teen säännöllisesti Phoeben kaura-rusinakeksejä. Ne mainitaan tv-sarjassakin, kaikkia kirjan reseptejä toki ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on kiva lueskella erilaisia kirjoihin tai muihin tunnettuihin juttuihin liittyviä keittokirjoja (tai tuttujen bloggaajien kirjoittamia keittokirjoja) - Esim. Guido Brunettin Paula-vaimon keittokirja oli myös varsin hauskaa luettavaa.

      Poista
  12. Meillä mies hoitaa kokkaushommat, ja tämähän kuulostaa kivalta lahjaidealta. Tosin jotain muuta kuin tätä Steinbeckin risottoa pitäisi saada maisteltavaksi, sillä meillä sienet ovat vain mieheni ruokalistalla :). Minä en ole koskaan oppinut pitämään sienten ominaismausta. Steinbeck noin muuten on kyllä minun suosikkini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sienet jakavat jännästi porukkaa. Meilläkin esikoinen söi edellisen pasta-aterian jämät...

      Poista
  13. Kuulostaapa hauskalta kirjalta! Lapsuudesta muistan viisikon herkkueväät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulenpa, että Viisikon piknikit kuuluvat aika monen lapsuusmuistoihin :-)

      Poista
  14. Onpas hauska idea keittokirjalle! En ole kovin intohimoinen ruoanlaittaja, mutta voisi olla hauskaa kokeilla, motivoisiko ruoalaitto enemmän tällaisen kirjan resepteillä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaisipa hyvinkin maistua ruoanlaitto ihan toisenlaiselta. Tosin täytyy myöntää, että reseptin hahmottaminen ja seuranta vaativat hitusen enemmän keskittymistä kuin klassisessa reseptimuodoss.

      Poista
  15. Miten hauska idea! Sen jälkeen kun muutin omilleni ja on ollut pakko tehdä ruokaa itse mikäli mielii syödä innostukseni ruuanlaittoon on kasvanut ja on tullut kokeiltua kaikenlaista uutta. Välillä on ideat lopussa, mutta tämä kirja voisi olla hauska tapa piristää ruuanlaittotottumuksia! Vähän tulee mieleeni Muumimamman keittokirja iki-ihanine muumiaiheisine resepteineen, muumikuvineen ja -sitaatteineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruoanlaitto on tosi kivaa ja nälkä kummasti motivoi... :-)
      Muumimamman keittokirja kuulostaa ihanalta!

      Poista
  16. Hauska kirja. :) Tämänkaltaista sitä itsekin varmaan kaipaisi kun pahin painajainen on saada keittiössä aikaiseksi jotain syötäväksi kelpaavaa, yleensä vain nautin valmiista tarjoiluista tai ravintolaherkuista. :D Ehkäpä pieni tarinallisuus motivoisi tutustumaan resepteihinkin aivan toisella tavalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keittiöhommia voi katsoa niin monelta kantilta :-)

      Poista
  17. Oi, Viisikko! Joku minulle kerran sanoi, että niitä lukiessa on oltava omat eväät matkassa, sillä muuten tulee nälkä toisten syömisistä lukiessa.

    VastaaPoista
  18. Paras ruokakirja, VIISIKKO :D TULI AINA NÄLKÄ!

    VastaaPoista
  19. Kuulostaa vallan mainiolta keittokirjalta! Miun paras risotto syntyy muuten Paola Brunettin (Donna Leonin kirjat) reseptillä. Joskin muokkailen sitä nykyisin. Ohje on kirjasta Murhaavan herkullista. Paula Arvas on sen laatinut poimimalla reseptejä dekkareista. Tai alun perin ne on julkaistu Ruumiin kulttuurin koekeittiössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tuosta keittokirjasta kuullutkin ja vähän himoinnut. Vielä ei ole kävellyt vastaan...

      Poista
  20. Oi että, onpa hauska idea! Olisi huippua järjestää päivälliset, joissa tarjottaisiin kirjan herkkuja.

    Minulla on risoton kanssa sama ongelma, en oikein saa koostumusta mieleisekseni. Onneksi mies tekee täydellistä risottoa, joten olen luovuttanut mandaatim hänelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen ulkoistanut sushin ja pari muutakin juttua isännälle. Risotto on näköjään meillä molemmilla vähän lisäharjoitusta vaativaa.

      Poista
  21. Ihailen ihmisiä, joille kokkaaminen on intohimo (valitettavasti en kuulu mainittuun joukkoon). Mieheni onneksi on innokkaampi ruuanlaittaja, hänelle voisikin hankkia jonkun kiinnostavan keittokirjan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla tuo intohimon aste vähän vaihtelee, mutta noin yleisesti tykkään kokata - ja niin tykkää isäntäkin - ja tse asiassa myös pojatkin alkavat viihtyä keittiössä. Meillä ei taideta ihan heti kuolla nälkään...

      Poista
  22. Ne viisikon eväät! Kinkkua ja munia ja inkiväärijuomaa. Vai oliko niillä inkiväärijuomaa? Miksi Tarzan ei sen sijaan ikinä syönyt mitään? Tai en ainakaan muista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munia- joo aina. Se on jäänyt mieleen. Ja muistan minäkin jotain inkiväärijuomaa.

      Tarzan puolestaan söi varmaan aina vaan banaaneja eikä siitä irronnut jutun juurta :-)

      Poista
  23. Ihastuttava kirja ja juttu, jaan nimittäin kanssasi molemmat intohimosi eli hyvän ruuan ja hyvän kirjallisuuden. Onneksi kirjaa vielä saa, ainakin Adlibriksen kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä yhdistääkin molemmat rakkaat asiat varsin mielenkiintoisella ja mukavalla tavalla :-)

      Poista
  24. Mikä siinä Proustin kohdalla oli, kun ei ollut Madeleine-leivos? Jäi nyt kovin tämä asia häiritsemään. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Proustin kohdalla oli Tiramisu - en tiedä miksi...

      Poista
  25. Onpa kirjalla mukava idea, mutta voi olla että lukiessa tulisi aika nälkäiseksi... :D Laitan tämän reseptin korvan taakse, kuulostaa herkulliselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, joo tämän kirjan kohdalla kannattaa jääkaapista löytyä jotain hyvää. Tai sitten olla suunnitelmissa kokata samantien jotain resepteistä - vaikka tuota sienirisottoa. :-)

      Poista
  26. Onpas hauska idea keittokirjalle! En kyllä minäkään ole mikään innokas ruuanlaittaja, mutta tuntuu, että tästä voisi irrota hyviä hetkiä ihan muutenkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tykkäsin ihan jo pelkästään tekstianalyysinäkökulmastakin :-)

      Poista