18.9.2016

Maailma on outo

Lukemiseen käytettävien lihasten määrässä on eroa äänikirjojen, e-kirjojen ja painettujen kirjojen välillä. Selän tilanne on parantunut sen verran, että olen siirtynyt sataprosenttisesta äänikirjakuuntelusta osittaiseen e-kirjalukuun. Kobo on osoittanut voimansa ja käytännöllisyytensä. Tukemalla käden yöpöytään, saan yhdellä (terveellä) kädellä jopa vaihdettu sivuja, eikä kevyen e-lukijan painokaan häiritse.

Olen siis pääasiassa kuunnellut kirjoja tai lukenut e-kirjoja. Paitsi, että poikkeus vahvistaa säännön. Jo ennen "ongelman" alkua, olin päässyt pitkälle historian omituisimpia anekdootteja listaavassa kirjassa ja muutaman sivun pituisia tarinoita onnistuin sivusilmällä lueskelemaan kipeällä selälläkin.

Tarinat ovat myös tosissaan viihdyttäviä. Osasta olin kuullut aikaisemminkin, mutta paljon oli ihan uutta ja ihmeellistä nippelitieto.


Giles Milton : Maailma on outo - 101 eriskummallista historiallista tapausta 
Luettavaksi ja blogattavaksi kustantajalta

Luokittelen kirjan tietokirjoihin, mutten ole ihan varma, onko sisältö tarpeeksi "vakavamielistä" statuksen ansaitakseen. Lähdeluettelo kirjasta toki löytyy ja ainakin suurin osa tarinoista lienee osa yleisempää tietämystä. Tästä kirjasta pitävät kaikki historian oudoista kiemuroista kiinnostuneet, sekä tietysti ne, jotka kaipaavat briljeeraustärppejä pöytäkeskusteluun.

Uskoisin tämän olevan myös erittäinkin houkutteleva kirja poikia varten. Lyhyitä tarinoita jaksanee lukea ja sisältö on tarpeeksi outo ja usein sotaisa, jotta kiinnostaa muuten kirjoja kaihtavia esiteinejäkin. (Tosin meillä kotona houkuttelu on vielä työn alla - taidan aloittaa lukemalla pari juttua huushollin yleiseksi iltasaduksi...)

Suureksi kirjalliseksi kokemukseksi tästä ei tietysti ole, mutta ei tarvitsekaan. Kieli on kuitenkin korrektia ja monissa anekdooteissa kaari ja kohokohdat paikoillaan. Antropologinen luusota, tieteelliset huijaukset, Eiffeltornin kilpailijan kohtalo, hevonen sotasankarina tai Hitlerin kivekset - siinä muutama esimerkki tarinoiden aiheista. Sota-ajat ovat tietysti vähän yliedustettuina, poikkeusolosuhteissa kun taitaa poikkeavia tapahtumia esiintyä tiheämpään.

Kaikkiaan siis mielenkiintoinen tuttavuus, jota voi suositella sohvapöytäkirjaksi tai nuorten kirjahoukutteluun tai muuten vaan historiasta kiinnostuneen omaksi huviksi. Kivaa vaihtelua ja muutaman sivun tarinoita jaksoi lukea selkä kipeänäkin.


6 kommenttia:

  1. Tsemppiä parantumiseen, onneksi nykyään on vaihtoehtoja kirjoissakin :)

    VastaaPoista
  2. Tätä en ole lukenut mutta tällaisia oudon trivian paketteja tuli kyllä luettua lapsena, ja sellaisia joita lukivat myös vähemmän muuten lukevat...
    Eivät ehkä kaikkein vakavimpia teoksia mutta viihdyttäviä (ja jää niistä myös kaikenlaista mieleen).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, yllättävän paljon muistn luetusta edelleen...

      Poista
  3. Minusta tässä kirjassa oli kohtuuttoman paljon tarinoita, jotka eivät kertoneet mistään harmittomista sattumuksista vaan oikeasti ahdistavista aiheista. Vähän liikaa joukkomurhia, raiskauksia yms. ikävää että suosittelisin itse tätä ainakaan lapsille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikäviä sattumuksia on maailma ja uutiset täynnä, joten tämä kirjakaan ei tee poikkeusta. Ihan pienille lapsille tätä ei varmaan kannatakaan lukea, mutta teinit kyllä mielestäni kestävät tarinat.

      Poista