 |
| Näkemys Sohvaröhnöstä by Kirppu 10v |
Kohta viikko intensiivistä sairastamista takana, eikä loppua näy. Kolmella viidestä on antibioottikuuri, mutta silti meillä köhitään, niistetään, valitetaan korvia ja päänsärkyä eikä puolella porukasta ole ääntä ollenkaan.
Pakko silti tehdä vähän töitäkin välillä, tosin riski sohvaröhnöisiin päiväuniin on suuri
.
Sohvaröhnöinen
päiväuni
Kahvin tuoksu vipattaa viiksiä. Suklaa sulaa suuhun.
Vaaleanpunaiset korvatupsutkin värisevät makeaa. Kynttilä tönii pimeyttä ulos ikkunasta. Vielä yksi kirjan sivu, toinen pala suklaata,
vielä yksi luku. Mieluummin etsivä Lontoon sumussa , kuin itse pihan sateessa.
Peitto tiukemmin jalkojen päälle, hartiat syvemmälle tyynyjen sekaan.
Rivit kiemurtelevat, kirjaimet sekoittuvat toisiinsa.
Kohtalokas nainen ikkunassa haihtuu luomien läpi hehkuvaan ikkunatähden
valoon.
PING! Kolaus! Kopsahdus!
Hätkähdän läppärin vierestä. Puhelin
lojuu lattialla. Sähköpostimerkki vilkkuu ruudulla, kirjoittamaton teksti
pyytää tallennusta. Vilkaisen sohvan suunnasta tapittavia kirkkaita silmiä.
Lumous haihtuu ja otus ryömii sohvatyynyn alle piiloon, kutomaan uutta unta. Työlista pitenee silmissä. Paljonko vei
päiväuni aikaa hukkaan? Pahuksen sohvaröhnö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti