15.9.2014

Mitä pojat lukevat vai lukevatko ollenkaan?



Eniten minua kiinnostaa tie -blogissa julkaistiin juuri haaste poikien lukemisen puolesta. Minun on tietysti pakko osallistua haasteeseen. Kotoa kun löytyy moisia otuksia peräti kolme.

Yleisesti ottaen pojat kuulemma lukevat aika vähän. Minä voin hyvin uskoa tuon väittämän, sillä meillä ei keskimmäistä saa kirjojen pariin kuin pakolla eikä aina sittenkään. Tosin viime aikoina olen yllättänyt Kirpun 10v. selailemasta Vakoojan käsikirjaa... ehkä olenkin aina vain tarjonnut vääränlaisia kirjoa.

Tai väärässä formaatissa - vilkasta poikaa on vaikea saada istumaan paikoillaan kirja kädessään, mutta äänikirja vapauttaa kropan ja silmät muihin hommiin, vaikka korvat kuuntelisivatkin. Sysimetsä jo kuunneltiin yhdessä, samoin Me Rosvolat ja nyt on Hobitti hyvässä vauhdissa. Kovasti tuossa suunnittelivat, että Taru Sormusten Herrasta sitten seuraavaksi...

Niin, siis suunnittelivat yhdessä esikoisen (kohta 12v) kanssa ja äiti hurraa hiljaa oven takana kuunnellessaan. Tosin esikoisen olen saanut aina välillä jotain lukemaankin. Hän on jo kahlannut Tolkieninsa ja Potterinsakin melkein kaikki. Nyt viimeksi tuuletin palattuani kirjastosta ison nuortenfantasiapinon kanssa, kun pinosta kelpasi esikoiselle sentään edes yksi luettavaksi...


Derek Landy : Keplo Leutokalma ja Keplo Leutokalma - leikkiä tulella
Kirjastosta äidille ja pojalle


Stephanie tutustuu luurankoetsivä Keplo Leutokalmaan setänsä kuoltua. Kirjailijana menestynyt setä testamenttaa Stephanielle talonsa ja sen myötä avaa hänelle oven maagiseen alamaailmaan. Alkaa seikkailu, jonka aikana selviää nimien tärkeys, kohdataan monia pelottavia vihollisia ja yhtä pelottavia ystäviä.

Keplo Leutokalma on astetta tummempaa fantasiaa kuin monet nuorille suunnatuista. Hahmoissa on paljon makaabereja elementtejä, mikä todennäköisesti onkin juuri se nuoria poikia viehättävä piirre. Sinänsä hauskaa, että vaikka päähenkilönä on tyttö, minustakin tämä on enemmän kuitenkin poikien kirja. Siis mitenkään haluamatta vahvistaa mitään ennakkoasenteita, jotenkin tunnelma vain on hauskasti poikamainen.

Ihan hauskaa luettavaa nämä kaksi ensimmäistä osaa olivat äidillekin. Esikoisella on koulussa pulpettilukemisena menossa se kolmaskin, mutta sitten kuulemma loppuu. Kyseessä lienee monia sarjoja vaivaava vitsaus: Parin ensimmäisen jännän osan jälkeen tarina alkaa toistamaan itseään. Kolme nuorta poikaa kiinnostavaa osaa on kuitenkin jo erinomainen saavutus. Noin 99% äidin tarjoamista (tai kirjaston esittelemistä) kirjoista kun saa tyrmäävän tuomion jo takakannen perusteella.

Tällä postauksella siis osallistun haasteeseen Pojat, lukemaan!
  1. suosittelemalla pojille luettavaksi Derek Landyn Keplo Leutokalmaa - sopivin varmaan juuri tuollaisille ala-asteen lopussa, yläasteen alussa oleville miehenaluille.
  2. ehdottamalla vilkkaille vilperteille erilaisia äänikirjoja. Elisa Kirjasta olen ladannut kaikki lasten kuuntelemat äänikirjat - ne saa helposti puhelimeen tai iPadiin kuunneltavaksi. Hintakaan ei ole liian suolainen. Hobitin saa ladattua hintaan 14,90€ (sillä saa melkein 11h viihdytystä). Me Rosvolat kustantaa vajaat 20€. 
p.s. se kolmas eli Toto 3v on kirjojen kanssa edelleen vaiheessa Barbapapat ja Tiikerin loikka. Tänään yritin tarjota Nalle Puhin juhlakirjaa flunssapotilaan viihdykkeeksi, mutta se tönäistiin pois ja tilalle nostettiin (taas) Barbapapa... 

Osan äänikirjoista olen saanut Elisa Kirjalta vapaavalintaisina kuunneltaviksi ja blogattaviksi

7 kommenttia:

  1. Mahtava avaus haasteelle ja erinomaisia vinkkejä. Keplo Leutokalma onkin ihan vieras minulle, täytyy ehdottomasti tutustua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan hauska tuttavuus - kivasti omanlaisensa

      Poista
  2. Meillä luetaan tosi paljon, mutta skiditkin on vielä alle kouluiässä. Hauskinta on yllättää isompi "lukemassa" kirjaa pienemmälle. On sen verran lemppareita luettu, että muistaa ulkoa oikeat tekstit oikeiden kuvitusten kohdalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HIh, meillä onneksi isommat voi nakittaa ihan oikeastikin lukemaan kuopukselle. Välillä jopa kiristyksellä suostuvatkin...

      Poista
  3. Äänikirjat tuodaan nykyisin erityisopettajiltakin aina ratkaisuna niille, jotka eivät saa luetuksi kirjaa. Joo, varmasti ne ovat viihdyttäviä ja mielikuvituksen kannalta hyviä ratkaisuja. Mutta lukutaitoa ne eivät kyllä edistä tippaakaan. Ja sehän tässä on ongelmana, kun nämä nuoret eivät ihan oikeasti osaa lukea. Teksnisesti ehkä, mutta sisällöstä eivät saa selvää. Ja muutaman vuoden kuluttua muuten tulee vaihe, jolloin ei voi vnahempiakaan pyytää lukemaan lapsilleen ääneen, koska kukaan lapsi ei jaksa kuunnella sellaista tankkaamista, millä tasolla ääneenluku nykyisin yläkoulussa on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta äänikirjat toimivat hyvin nimenomaan siltana "oikeaan" lukemiseen. Tiedostan, että kuuntelu ei ole sama asia ollenkaan kuin tekstin lukeminen, mutta jos nyt edes kuuntelisi tarinaa. AInakin siinä saa tukea kielen kehitykseen, tarinan rakenteen ymmärrykseen ja toivottavasti kipinän ja nälän uusiin tarinoihin!

      Poista
    2. Vielä sen verran - keskimmäinen ei oikein lue edelleenkään, mutta kynnys on madaltunut. Siitä kiitän äänikirjoja. Vähitellen siis, askel kerrallaan.

      Poista