2.12.2013

Ruisleipää pussista



Teki kamalasti mieli lämmintä ruisleipää. Kun se juurikin taas kuoli, piti turvautua valmiiseen ruisleipäainekseen. Sitä nimittäin löytyi sopivasti Myllärin Luomun toimittamien kokeilujauhojen joukosta. Vähän olin skeptinen lopputuloksen suhteen, vaikka aines onkin kovasti palkittu tuote. Viimeksi sen kai nimitti Kotivinkki yhdeksi vuoden parhaista valinnoista.

Sekoitin siis jauhoseokseen vettä (4,5dl aika lämmintä)  ja hiivaa (1/4 pussia kuivahiivaa) paketin ohjeen mukaisesti (ainesta n.8dl), tosin määrät puolittaen. Annoin taikinan nousta kulhossa kannen alla puolitoista tuntia.

Sitten iski laiskuus, enkä edes levittänyt taikinaa kaulittavaksi pöydälle. Pöllytin vaan jauhoja päälle ja taputtelin parin sentin paksuiseksi levyksi uunivuoan pohjalle leivinpaperin päälle. Sitten taas tein töitä vähän aikaa ja lämmitin uunin 250 asteeseen.

Vedin taikinapyörällä ruudut taikinaleyyn ja pistelin haarukalle. Sitten lykkäsin uuniin. Kun leipä oli paistunut n.25 minuuttia leijui kotona ihana ruisleivän tuoksu. Poltin kiireessä sormeni paloja taitellessani. Pitihän voi saada sulamaan, ja leipä siis mahdollisimman kuumana valokuvaa varten.

Muistin liian myöhään, miten isän kanssa aina laitoimme tuoretta valkosipulimurskaa voin lisäksi lämpimän ruisleivän väliin. Ehdin jo lisäämään maksapasteijaa ja mummin etikkakurkkuja. Eikä ollut yhtään huonoa niinkään...

Ihan turhaan olin epäuskoinen. Joskus helppo voi olla hyvää!

Jauhot Myllärin Luomulta ja postaus kisaan Suomen inspiroivimmasta leipojasta

6 kommenttia:

  1. Miten ihmeessä joidenkin juuret säilyvät hengissä vuosia? Meillä on nyt kolmas menossa, kahteen ensimmäiseen tuli hometta purkin reunaan. Nyt ajattelin kokeilla jääkaappisäilytystä huoneenlämmön sijaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en tajua. Minä en ainakaan onnistu pitämään juurta hengissä. Kolmas kuoli juuri ja olen kokeillut pakastinta, jääkaappia ja huoneenlämpöä...

      Poista
  2. Mun juureni myös kuoli aika pian viime vuonna,kai unohdin jonkun syötön....Oi ihanaa ruisleipää! Tänään suomalaisessa kirjastossa oli tarjolla lanttukukkoa ,ja kuoren ainekset oli tuotu Suomesta asti;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun sielläkin on aina välillä suomalaista tarjolla :-)
      Juuri vaatinee sellaista systemaattista huolenpitoa ja usein leipomista, mihin ainakaan minä en näköjään pysty.

      Poista
    2. Minä säilytän ruisleivän juuren kuivattuna, kerään sen juuriastian pohjalta sen jälkeen, kun on pari päivää kuivahtanut. Ei tarvii ruokkia, herää henkiin puolessa päivässä. Säilyy näin vaikka vuosia.

      Poista
  3. Voi, tuota kuivaamista pitääkin kokeilla... taitaakin olla ainoa säilytystapa, jota en vielä ole testannut.

    VastaaPoista