28.2.2013

Muru on muru ja helmikuun lempileipää

Jouduin odottamaan Murun kirjaa aika kauan. Painos loppui juuri kun olin ostamassa kirjaa Akateemisen kanta-asiakastarjouksessa ja sitten piti odotella seuraavaa. Akateemisen palvelusta minulla olisikin muutama valittu sana sanottavana, mutten nyt tässä viitsi ruveta valittamaan.

Kirja oli kuitenkin ehdottomasti odottamisen arvoinen. Pitkästä aikaa luin keittokirjaa ihan yhtä keskittyneesti kuin romaaniakin. Välitekstit kertovat sekä ravintolan että Murun tapahtumista eräänä kesäisenä päivänä. Samalla valotetaan Murun "päähenkilöiden" ajatuksia, ruokafilosofiaa ja vähän luonteenpiirteitäkin. Eihän tuossa kovin montaa tuntia mennyt, mutta minä nautin. Muru on ihan muru ja halu päästä sinne syömään kasvoi entisestään. Kuulostaa "meidän" paikalta.

Erityisesti ruoan tyyli houkuttaa. Olen ihan samaa mieltä siitä, että hyvät raaka-aineet eivät tarvitse ylenmääräistä kokkaamista. Lisäksi bistrotyylisestä paikasta löytyy Ranska-vibaa, joka sattuneesta syystä tuntuu meistä kotoisalta. Sitä paitsi, Ranskasta todellakin saa aivan loistavia lintuja syötäväksi. Uskon helposti Murun suitsutuksen ankkatoimittajastaan.

 Kirjaa lukiessa koin myös jotenkin virkistäväksi, että raaka-aineita oli muitakin kuin lähimetsästä löytyviä. Minusta on hienoa, että halutaan käyttää kotimaisia raaka-aineita aina kuin mahdollista. Kotimaisuus ainoana kriteerinä ei kuitenkaan takaa aina hyvää makua ja se nyt kuitenkin lienee ruoanlaitossa pääasia. Juhlitaan suomalaisia hyviä tuotteita, mutta hankitaan paremmat muualta jos (ja kun) niitä löytyy. "Osta suomalaista" - mainos on aina saanut minut näkemään punaista. Minä ostan hyvää suomalaista aina sitä löytäessäni, mutta kieltäydyn syömästä roskaa vain siksi, että siinä sattuu olemaan siniristilipun kuva paketin päällä. Emme tee palvelusta myöskään suomalaisille tuottajille huonoa hyväksymällä.

Monta kertaa kirjaa lukiessa suusta pääsi, että "tuota pitää kokeilla". Reseptit vaikuttavat konstailemattomilta, mutta herkullisilta. Niitä lukiessa tuntuu, että kotikeittiössäkin voi onnistua, kunhan saa jostain käsiinsä oikeanlaiset ja tarpeeksi laadukkaat raaka-aineet. Siinä saattaakin olla se harrastelijakokin kompastuskivi, jos joutuu olemaan markettien valikoimien varassa.


Ensimmäiseksi kokeiltavaksi valikoitui kirjan lopusta leipäresepti, onhan helmikuun lempileipäkin kohta auttamattomasti myöhässä. Ihan kirjan kuvaamaan lopputulokseen ei kotikeittiössä tällä kertaa päästy, mutta minulla ei ollutkaan niitä luomujauhoja eikä suositeltua leipäjuurta eikä uunikaan varmaan ihan ravintolatasoa. Mitään vikaa leivässä ei kuitenkaan ole ja lapset totesivat kuorossa herkulliseksi huolimatta leivästä löytyvistä siemenistä, jotka aina välillä aiheuttavat pieniä mutinoita.

Leipä tehtiin aika perusreseptillä sekoittaen vehnäjauhoja ja ruisjauhoja. En nyt lähde sitä kirjoittamaan tähän. (Muistuttaa aika paljon lempileipien 4h leipää paitsi että hiivaa laitetaan kokonainen kuivahiivapaketti ja raskia "kuplitetaan" vain puoli tuntia.) Tarkempaa reseptiä Murun leivälle kaipaavaa kehotan ostamaan kirjan. Nyt sitä taas saa. Lisäksi tuotot menevät opaskoiran kasvattamiseen eli samalla voi tukea hyvää asiaa. Koiran nimeksi tulee Muru - kuinkas muuten.

10 kommenttia:

  1. Kaikki hehkuttaa tota opusta. Ite oon vaa pikaisesti sen selaillu,eikä niin tajuntaa räjäyttäny. Tietty se pitäs ajan kanssa lukea. Onko se nyt niinku pakko hankkia? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tykkää rennosta tekstistä ja bistrotyyppisistä resepteistä ranskalaisell viballa niin on :-)

      Vaatii kyllä pikkuisen keskittymistä - äkkivilkaisulla eivät esim reseptit ja pikkutekstit aukea.

      Tietty asiaa auttaa täällä pääkaupunkiseudulla, että ravintola on lähellä, jolloin voi ajatella sinne menevänsä oikein livenäkin tutustumaan. Siis, jos nyt sattuu pöydän joskus sieltä saamaan.

      Poista
    2. Kuulostaa just hyvältä :)

      Poista
    3. Siitä vaan ostoksille sitten... nyt sitä taas saa ;-)

      Poista
  2. Ihana idea tuo tuottojen laittaminen opaskoiran kasvatukseen.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös olekin... ? Siinä on tyyliä, kun koira saa ravintolan nimen :-)

      Poista
  3. Minulle kävi juuri samalla tavalla kirjan kanssa kuin sinulla, ja minullakin voisi olla jokunen sananen sanottavana... Mutta toisaalta ajoitus/odotus ei sitten haitannutkaan, kun sain kirjan sitten rankan työrupeaman päätteeksi vähän kuin palkinnoksi itselleni. Minä ahmin kirjan jo kotimatkalla, ihan viimeiset sivut jäivät kotiin luettavaksi. Minäkin keksin sieltä vaikka mitä kokeiltavaa, huomenna on tarkoitus aloittaa.

    Samaa mieltä siitä, että kotimaista suositaan kun se on mahdollista, mutta aina/kaikessa se ei ole. Mutta olen myös valmis odottamaan kotimaista sesonkia, minun ei tarvitse saada jotain kasvista ulkolaisena vain sen takia, että sen saa kaksi kuukautta aiemmin kuin kotimaisen, siinä taidan olla vähän erilainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin aion palata kirjan pariin, kun taas viikonloppuna ehdin. Testaaminen tosin menee vähän myöhäisemmäksi, kun on menu jo suunniteltu :-)

      Siis sesonkituotteet ehdottomasti kotimaista, eikä minun tarvitse saada tiettyjä kasviksia välttämättä sesongin ulkopuolella (varsinkaan mansikoita, joita jo oli kaupassa ??!!!). Mutta... jos tarjolla on puoliksi vihreitä, kitkeränmakuisia kotimaisia kirsikkatomaatteja ja vieressä hollantilaisia ihania terttukirsikkatomaatteja niin joudun kyllä vähän miettimään...

      Poista
  4. Itseäni tuo kirja houkuttaa myös, mutta pitäisi varmasti tehdä inventaariota ensin kirjahyllyn puolella ennen kuin ostaa mitään uutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä sain mieheltä ukaasin, että yhtään kirjaa ei saa ostaa ennen kuin joko on hankittu uusi hylly tai poistan vanhoja... Keittokirja hylly kieltämättä "roikkuu" keskeltä - toivottavasti se kestää vielä vähän aikaa.

      Poista