23.11.2012

Auringonkeltaista marraskuussa


Pimeää, mustaa, pimeää... siinä kai se tämänhetkinen tilanne, kun katsoo ikkunasta ulos. Lukuunottamatta tietysti sitä ajoittaista harmaata, jota myös päiväksi kutsutaan. Auringonkeltaista saa lautaselle poimimalla muutenkin sesonkiin sopivia herkkuja. Siskot kokkasivat porkkanakeittoa ja Kivistössäkin nautittiin keltaisesta keitosta. Meillä turvauduttiin kurpitsan maustamaan ja keltaisena valuvaan risottoon. Oozy, sanoisi Jamie Oliver. Herkullista, sanon minä.

Perusrisotosta saa jännittävämpää samalla konstilla kuin keitoistakin eli tuunaamalla sattumia. Jos kurpitsamuffinssit ovat herkkua saksanpähkinöillä höystettynä ja endiivin kyytipoikana maistuvat sekä pähkinät että sinihomejuusto, niin minun logiikallani kaikki yhdessä paikassa ei voi olla pahaa. 1+2 on enemmän ja parempaa kuin 3 näin kokkausmatikassa. Pekoni nimittäin tuli mukaan ihan vaivihkaa takavasemmalta (Lue : isäntä pisti pannuun ja tarjolle).
 


Mitä siis tehtiin ?

Ensin kuullotettiin voin ja öljyn sekoituksessa yksi silputtu punasipuli ja kaksi valkosipulinkynttä suolahyppysellisen kanssa. Kymmenen minuutin kärsivällisen tiristelyn jälkeen sekaan heitettiin muutama kourallinen riisiä, jonka annettiin muuttua läpikuultavaksi sipuleiden kanssa hyvin sekoitellen. Sitten vaan lisättiin joukkoon mössöksi yleiskoneella ajettu puolikas myskikurpitsa ja alettiin lappamaan kanalientä oikeaoppiseen risotonvalmistustapaan. Eli nestettä lisättiin aina kun edellinen kauhallinen oli imeytynyt ja koko ajan sekoiteltiin.

Kun riisi oli pehmeää ja koostumus kokkia miellyttävää, niin mukaan laskettiin kaksi isoa palaa voita ja muutama kourallinen raastettua parmesaania. Sekoituksen jälkeen maistettiin, sillä ilman kunnon suolausta tämä ei maistu miltään. Tosin kannattaa muistaa noiden lisukkeiden, eli varsinkin sinihomejuuston suolapitoisuus, ettei käy hassusti.

Sitten samantien lautaselle ja päälle yllämainittuja lisukkeita kunkin maun mukaisesti.
 
Muistattehan muuten, että risoton onnistumisen takaa vain ja ainoastaan oikeanlainen risottoriisi, eli Arborio tai Carnaroli. Voi niitä tietysti olla muitakin hyviä lajikkeita, mutta näitä nyt ainakin löytyy myös ihan marketeista. 


2 kommenttia:

  1. Vannon arborion nimeen...;-)

    Onneksi on se uusi risottoruokakirja.

    Me kokattiin R:n kanssa yhtä herkkua merenelävistä ja muuten se resepti oli täydellinen, mutta kiitos ei chiliä: Nyt huuleni ovat kuin Angelina Joliella ja piti ottaa ihan kipulääke;-) Siitä huolimatta postaan ruoan ensi viikolla.

    Kaikki risotot ovat 'hot', Meidän perhe eli käytännössä 16 vuotta riisillä ja lisukkeilla tyttären vaikean vilja-allergian takia. Paljon mereneläviä, joten oli onni, että Merillä ei ollut kala-allergiaa. Toinen vaihtoehtonimi oli Vilja...;-)

    Parmesania ja sinihomejuustoa minulla on aina kotona. Ruoanlaittoon. Muuten nautimme launtai-illan huumasta valkohomejuustoilla ja rypäleillä kera punkun.

    Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts, liika chili polttaa ! Risotot ovat meillä vakiokamaa ruokapöydässä, vähän eri lisukkeilla vain. Tämä oli taas uudenlainen yhdistelmä tällä kertaa.

      Joo, ja sinihomejuustoa ja parmesaania kuluu meilläkin aikamoisia määriä ruoanlaitossa (ja katoavat kyllä kummasti muutenkin. Meidän 1,5 vuotiaskin on isomman isoveljensä tapaan hulluna ihan kaikkiin mahdollisiin juustoihin.

      Mukavaa viikonloppua !

      Poista