25.6.2012

Englantia ja vatsatautia

Minun piti niin blogata heti äidin ja poikien kesälomamatkasta tämän vuoden trendimaahan eli Englantiin, mutta... vatsatauti jylläsi niin osan matkaa kuin matkan jälkeenkin koko juhannuksen, joten nyt vasta pääsen kunnolla koneen vierelle. Taudit on (toivottavasti) nyt selätetty, joten kirjojakin pitäisi tänne ilmaantua tasaista tahtia.

Kuningattaren jubilee ja kesäolympialaiset, siinä kai kaksi suurinta maailman huomiota keräävää tapahtumaa Britannian suunnalla. Me tosin emme matkustaneet sinne kummankaan vuoksi ja ajoituksellisestikin vältimme suurimmat ihmismassat. Jubileeta juhlittiin viikkoa ennen kuin saavuimme Lontooseen ja urheilujuhlahan on vasta tulossa. Meillä suurinpana syynä oli vierailu äidin siskon luona ja siksi pääsimmekin tutustumaan Lontoon lisäksi myös Bathiin.

Yhtälö äiti + kolme poikaa (9v, 7v ja 1v) herätti matkan aikana välillä myötätuntoisia katseita ja kommentteja varsinkin lentokenttien henkilökunnassa, mutta minun täytyy kyllä sanoa, että reissu oli rennompi ja mukavampi kuin mitä etukäteen pelkäsin. Isommathan jo osaavat pitää aika hyvin huolen sekä itsestään että tavaroistaan ja olihan meillä kummitäti tukena koko Englannin maaperällä olon ajan. Edes aina välillä kiusaa tehnyt vatsatauti ei saanut tunnelmaa kokonaan latistettua.

Lontoo otettiin ihan puhtaasti turistimaratonina. Hotelli (Park Plaza County Hall) oli lapsiperheille erittäin sopiva ja aivan mahtavalla paikalla London Eyen vieressä ja vastapäätä Big Beniä. Arvannette, mitkä nähtävyydet ainakin tuli bongattua useampaankin kertaan. Lisäksi käytimme ahkerasti hyödyksi bussikiertoajeluja ja kuljimme kyydissä poikien matkan kohokohtaan eli Hamleysille. Lasten kanssa matkustaessa se myös osoittautui tämän reissun eniten lompakkoa rasittavaksi shoppailukohteeksi...

Näin jälkikäteen ajatellen bussimatkat olivat vähän turhankin pitkiä Lontoon liikenteessä. Aikaa olisi voinut käyttää ehkä paremminkin esim. London Eyen vieressä olevan Lontoon akvaarion tutkimiseen, mutta jäipähän jotain seuraavaankin kertaan. Maailmanpyörälippuun kuuluu myös 4-ulotteinen lyhyt filmi, joka taisi ainakin meidän 9-vuotiaalle olla se matkan mieleenpainuvin kokemus.

Bathissa sitten pääasiassa kyläiltiin, syötiin ja käytiin muuten vaan katselemassa kaupunkia. Ihan selvästi huomasi lapsista, että kolme päivää "turisteilua" oli ihan tarpeeksi. Loppupäivinä riitti yksi lyhyt museokäynti oikein hyvin ja suurimman mielenkiinnon kohteina olivat matkan varrella mukaan löytyneet Legot ja Beybladet.

Kotimatka vähän hirvitti, kun siihen kuului sekä bussimatkaa että lentoa. Ihan turhaan kuitenkin hermoilin. Näyttää tuo meidän vauva olevan ihan selkeästä globetrotter-ainesta. Nukkui sekä bussimatkan että lennon ja välissä viihdytti Heathrown asiakkaita riemukkailla kävelyharjoituksilla. Isommista taas ei ole mitään huolta, kunhan Nintendot on ladattu.

Hauskaa siis oli ja uskoisin sekä lapsille että äidille jääneen mukavia muistoja (kummitädistä tietysti puhumattakaan - kiitos korvaamattomasta avusta ja mukavasta seurasta vielä kerran !) Että voin minä lähteä vielä joskus toistekin tällä lössillä liikenteeseen... ensi vuonna Euro Disney ???


3.6.2012

More of the Graveyard Queen

Eli tuo sarja tuli nyt sitten luettua (ainakin tämänhetkiseen) loppuun. Olen aiemminkin kehuskellut, että hyvää viihdettä ja sama mielipide on pysynyt The Restorer'in jälkeisten kahden osan aikanakin. Itse asiassa oli niin koukuttava, että ostin heti toisen osan perään sen kolmannenkin Kobosta luettavaksi...

Amanda Stevensin "The Kingdom" on Graveyard Queen-sarjan toinen osa. Amelia on lähtenyt pois Charlestonista pakoon monimutkaista suhdettaan Devliniin (ja tämän kintereillä kulkeviin haamuihin). Hänet on kutsuttu entisöimään hautausmaata tekojärven keskellä olevalle saarelle. Heti saarelle astuessaan Amelia tuntee jonkinlaisen pahan läsnäolon ja yliluonnolliset säikytykset seuraavat toistaan. Tarinan edetessä sekä lukija että päähenkilö itse oppivat paljon uutta Amelian syntymästä ja suvusta. Enempää ei oikein uskalla tässä kertoakaan, ettei tule pilattua lukukokemusta kirjaan tarttumista mahdollisesti suunnittelevilta.

Noitia, demoneja, haamuja ja murhaajia löytyy tästäkin kirjasta joka sivulta, mutta kumman uskottavalta tarinalta tämä tuntuu siltikin. Jotenkin sitä vaan nielee kaikki uskomattomatkin tilanteet kakistelematta, mikä kertonee jotain myös kirjailijan kertojantaidoista.

Sarjan kolmannessa osassa, The Prophet, Amelia on taas palannut Charlestoniin. Oudot tapahtumat seuraavat toistaan (tässäkin). Jotenkin kummasti  sekä henkilöt että ilmiöt tuntuvat liittyvän toisiinsa ja Amelia joutuu miettimään, mikä osa hänelle on tarinan juonessa varattu. Tämä osa oli jotenkin muita ehkä hiukan surumielisempi, mutta kuitenkin ihan jännä ja viihdyttävä.

Jotenkin tuntuu siltä, että kirjailija ei välttämättä aio sarjaa enää tämän pidemmälle jatkaakaan. Sen verran hyvin tulevat langanpätkät solmittua kiinni, vaikka jäi sinne yksi "sarjatäky" kyllä loppuun. Minusta onkin miellyttävää, että tarinalla on niin sanotusti "loppu". Sarjat, jotka vain jatkuvat ja jatkuvat ilman sen kummempia yhteenvetoja käyvät ajan myötä aika raskaiksi lukea, (kuten esim. Game of Thrones...) 

Aika näyttää palaako hautausmaiden kuningatar taas töihinsä. Nyt taas muiden kirjojen ja sarjojen kimppuun.